tiistai 15. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen esitelmäkeikka Opetushallituksessa!

Joulukalenterin ohella joulukuun aloitti Opetushallituksen monilukutaidon seminaaripäivä Helsingin Paasitornissa. Olin tosi iloinen kutsusta tilaisuuteen! Katselen tilaisuuksista monilukutaitoa sinnikkäästi informaatiolukutaidon, tiedolla työskentelyn ja kirjastojen tiedonhaun opetuksen näkökulmasta. Siksi olen ylen tyytyväinen, että kutsuja satelee pitkin vuotta tasaiseen tahtiin. Tämä on nyt vuoden viimeinen esitelmäkeikka. Kiitokset, Minna Harmanen!

Syksyn aikana on tullut ulos myös lukion opetussuunnitelmauudistus kuin myös erinomaisia opuksia, yhtenä niistä Monilukutaito kaikki kaiksessa, josta jo bloggaisnkin. Toinen on tänään Minna Harmasen vinkkaama teos Improving literacy skills across learning, kyseessä on CIDREE julkaisu (Consortium of Institutions for Development and Research in Education in Europe).

Oli myös kiva pitkästä aikaa tavata ja kuunnela Reijo Kupiaista, joka on tänä syksynäkin kirjoittanut siitä, että me tarvitsemme pedaloikan, emmekä digiloikkaa. Kupiainen on myös erinomaisen hyvin kirjoittanut (ensimmäisen linkitysen takaa löytyvässä teoksessa) monilukutaito käsitteen alkuperästä ja miten juuri tämä termi valikoitui opetussuunnitelman termiksi.

Visuaalinen monilukutaito oli myös voimakkaasti esillä. KAVI:sta oli apulaisjohtaja Kirsi Raitaranta esittelmeässä oivallista resurssia, Elokuvapolku. Hienoa asiaa elokuvasta kouluille, nyt tähän linkitettynä ajankohtainen Tuntematon sotilas. Visuaalisesta kulttuurista kertoi Marjo Räsänen Turun yliopiston opettajakoulutuslaitokselta.

Olin tuona päivänä juuri sairastunut flunssaan ja blogiteksti jäi silloin postaamatta. Loppuvuosi kului hurjalla tahdilla opetushommissa, tammikuusta taas uuteen vetoon!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Disinformaatioyhteiskunta

Marraskuun alussa SVT Nyheter uutisessa professori Jesper Strömbäck väittää, että on harhaanjohtavaa kutsua yhteiskuntaamme informaatioyhteiskunnaksi. Hän kommentoi jutussa, että vaikka meillä on aina vaan enemmän medioita käytössämme, informaatio ei ole sen laadukkaampaa. Disinformaatioksi hän määrittelee väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämisen. Osa tiedosta on vain selkeästi irrelevanttia tiedon passiiviselle vastaanottajalleen. Olemme keskellä disinformaationyhteiskuntaa, jossa jokaisen omalla vastuulla on varmistaa vastaanottamansa tiedon oikeellisuus ja luotettavuus. Ja tämä on hyvin haastavaa monellekin nykypäivän kansalaiselle. 

Ai Weiwein 'Uudelleenkokoaja'.
Kuva: A. Ojaranta
Trollaus on myös sana, joka on viimeistään tämän vuoden aikana avautunut monelle uutismedian seuraajalle. Tosin sama asia on ennen tunnettu propagandana. Vanhempieni sukupolven ihmiset ymmärtävät tietenkin sodanaikaisen propagandan todellisuuden ja tunnistavat kylmänsodan aikaisen propagandan. Tämän hetkinen trollaus oli silti heille vielä vieras termi. Miten kansakoulun käynyt kadun mies tunnistaa trollauksen? 

Yle raportoi muutama viikko sitten, miten osa kansalaisista luottaa mieluummin esim. MV-lehteen kuin valtamediaan (linkki). Ja MV-lehtihän on siis, pardon my french, Mitä Vittua-niminen lehti. Elämmekö aikoja, että osa ihmisistä on todellakin niin lopen uupuneita uutisiin, suurimmaksi osaksi kun ne nyt masentavia ovat, että mikä vaan kelpaa tilalle, totuudesta viis? Samoihin aikoihin uutisoitiin, että kuudesluokkalaisilla oli tutkimuksissa vaikeuksia erottaa tiedonhaun yhteydessä verkkoteksteissä pois kaupallinen aines (linkki). Miten nuori osaa erottaa trollin tekemän koukun median virrasta?

Lähdekriittisuudestä on tullut taito. Ääriesimerkkinä reilun vuoden takainen trollaus, jossa Steven Spielberg poseerasi maassa makaavan 'dinosauruksen' raadon edessä (linkki). Hurjan monet ihmiset pitivät Spielbergiä kuvan perusteella julkeana salametsästäjänä. Osa ei ehkä tunnistanut dinosaurusta sarvikuonosta?  Näytin tämän videon opiskelijoilleni ja eräs opiskelijoistani huusi, "they'r doomed". 

Jani Leinonen, 'Seven Deadly Sins'. A. Ojaranta
Kävin marraskuun alkupuolella Helsingissä ja vietin museopäivän Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa ja kiinalaisen toisinajattelijan Ai Weiwein teosten parissa. Ensimmäinen taiteilija on joutunut kaupallisten toimijoiden hampaisiin kansainvälisellä mittakaavalla mestattuaan Ronald McDonaldin ja jälkimmäinen taiteilija on viettänyt taiteensa takia aikaa vankilassa ja kotiarestissa. Päivä teki minuun todella suuren vaikutuksen. 

On kysymys kaupallisista toimijoista tai ns. vaihtoehtomedian toiminnasta, mielikuvilla pelataan. On sitten kyse McDonland's:n terveellisestä ruoasta tai Fairy-pesuainemainosten vihreistä ja vehreistä niityistä. Mielikuvat joko vahvistavat uskoamme asioihin tai tuovat esille vastenmielisyyttä. Karu totuus voi usein olla jotain, mistä et pidä.

Mielikuvat on usein helpommin pureskeltavissa kuin totuus kuvan takana. Ne uutiset, mitkä vahvistavat omaa maailmankuvaamme, ovat helpoimpia sulattaa. Valitettavasti. Mene nyt heti vaikka Twitteriin seuraamaan puoluetta, jota et ikinä äänestäisi! Ota vastaan myös toisenlaista tietoa! Disinformaation takia mediakasvatus ja lähdekritiikki on arvossa huimassa tulevaisuudessa. Kuvanlukutaito, keskustelu, koulut ja kirjasto tärkeässä roolissa!

maanantai 2. marraskuuta 2015

OPS2016 matkasaarnaajat samassa setissä!

Kokkolassa vietettiin 28.10. monilukutaitopäivää. Minun tulee käytyä nykyään joka paikassa vain pelkkinä pikapyrähdyksinä. Tämä selkeästi enteilee ensi kesälle rengasmatkaa! Paikan päälle Kokkolaan oli saapunut runsas osallistujajoukko ja lisääkin olisi ollut tulossa. Harmiksi kuulimme, että kouluissa langetetut sijaiskiellot olivat huomattavasti verottaneet opettajien osallistumista. Eräällä tavalla tilaisuuden teki harvinaiseksi se, että olimme Päivi Jokitalon kanssa kummatkin päässeet paikalle samaan aikaan. Oli hauska nähdä kollegaa, vaikkakin pikaisesti, ja kuulla hänen näkökulmaansa OPS2016 asiaan.

Opetushallituksen opetusneuvos Minna Harmanen johdatti meidät asiaan ja saimme aikaiseksi innostavia keskusteluja monilukutaidosta, uusista viestintävälineistä ja myös siitä, miten välineet tänä päivänä voimakkaasti muokkavat viestintäämme. Yle uutisoi 23.10., että nuoret kokevat jopa pisteen käytön mm. Snapchat viesteissä passiivis aggressiiviseksi (lue lisää). Mielenkiintoinen kysymys oli, että miten me niin sanottu vanhempi sukupolvi määrittelemme mitä kirjoittaminen ja viestintä on, miksi sen pitäisi olla sitä mitä se meidän aikana oli? Tämä on nuorille yhtä todellista kuin mitä meidän nuoruuden aikainen viestintä oli meille.

Päivi Jokitalon esitelmää odotin innolla, koska tiesin hänen keränneen tietoja siitä, miten kirjastot ja koulut ovat lähteneet yhdessä kehittelemään paikallisia opetussuunnitelmia. Oli todella ilahduttavaa huomata, että hienoa työtä tehdään pitkin maata! Kiitokset Päiville, joka tutkailee OPS uudistusta jo toista kierrosta. Jännittävää on huomata se, että edellisen OPS:n suuri muutos on yhä eräällä tapaa muutoksen kohteena; opetuksen digitalisointina tällä kertaa.

Oma vetoni käsitteli informaatiolukutaitoa monilukutaidossa ja sitä, miten kaikki eräällä tavalla kilpistyy informaatioon ja tiedon hallintaan elämässämme. Tätä kaiken takana olevaan kansalaistaitoa ei saa tässäkään yhteydessä vähätellä. Ja olen tehnyt erään asioita helpottavan havainnon: on hyvä, että meillä on nyt monilukutaito. Media-alan akateemiset ovat usein kyseenalaistaneet minun informaatiolukutaito-termin käyttöä, ja he ovat ehdottaneet mediakasvatusta ns. sateenavarjotermiksi. Informaatioalan tutkijat taas ovat sitä mieltä, että informaatiolukutaito on kattotermi. Nyt voimme suosiolla jättää käsite-mittelön akateemisille areenoille ja puhua kaikki monilukutaito termin puolesta. Silloin kaikki tiedämme mistä puhutaan OPS yhteydessä.

Eräs opus näytti olevan tällä kertaa kaikkien lähdeluettalossa: Monilukutaito kaikki kaikessa. Kirja on juuri äskettäin julkaistu ja verkossa vapaasti saatavilla. Opus käsittelee monilukutaitoa hyvin monen kouluaineen näkökulmasta ja on oleellista luettavaa kaikille, jotka haluavat todella ymmärtää, mitä monilukutaito oppiaineissa oikein tarkoittaa. Vahva suositus!

Kiitokset, Kokkola! Esitys linkitettynä tänne.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sosiaalisen median strategiaa, nyt tekemään!

Torstaina Kuopiossa kirjastonjohtajien täydennyskoulutuksessa puhuimme sosiaalisen median strategiasta kirjaston näkökulmasta. Olin valinnut lähestymistavaksi erään blogikirjoituksen. Joillekin ei ehkä tule yllätyksenä, että tieni johti jälleen Ville Tolvasen blogiin. Tällä kertaa asialla oli vierailijakirjoittaja Heidi Lemmetyinen: Näin rakennat yrityksellesi toimivan sosiaalisen strategian.

Kirjastoissa some on usein sellainen työsarka, joka päätyy sellaisen työntekijän virtuaaliselle työpöydälle, joka 'on aktiivinen somessa'. Sosiaalisen median hoitamiseen ei myöskään välttämättä ole annettu kunnolla työaikaa, vaan se tehdään vasemmalla kädellä kaiken muun päälle. Kun päivittäjiä on vaan yksi, saattaa viestien laatu olla yksipuolista ja sieltä puuttuu kirjaston väri. Kirjastot ovat myös olleet pitkään varsin pidättyväisiä some viestinnässään, mutta tyyli on selkeästi höllenemässä. Otan esille Lemmetyisen esille tuomat vaiheet kirjaston perspektiivistä ja toivon, että tästä on hyötyä kirjastoille somestrategian suunnitteluun.

1. Määrittele tavoitteet
Ihan ensimmäiseksi pitää ymmärtää ja määritellä, miksi tätä teemme? Mitkä on tavoitteet? Miksi kirjasto on sosiaalisessa mediassa? Saadakseen lisää käyttäjiä, näkyvyyden vuoksi? Brändäys? Tukitoimintoja lisääntyville verkkokäynneille? Toiminnan avaaminen vanhan perinteisen tiedotuksen rinnalle? Tarve pitää olla todellinen ja hyvin määritelty, se on koko asian ydin. Ei somessa pidä olla siksi, että siellä vaan pitää olla. Tavoitteiden määrittely tukee myös kirjaston oman toimintastrategian toteutumista.

2. Inventaario
Mitä kirjastosi jo tekee? Onko Facebook jo käytössä, mikä sen merkitys on ja toimiiko se? Entä Twitter tai Instagram? Mitkä postaukset toimivat, mitkä eivät? Tee tuota ensimmäistä enemmän. Tee aktiivista ja jatkuvaa benchmarkkausta siitä, miten muualla asiat hoidetaan ja mikä tuntuu toimivan samantyylisten kirjastojen kohdalla. Kallion kirjasto Suomessa tekee sosiaalista mediaa todella hyvin ja länsinaapurista mieluisaa seurattavaa tuottaa mm. Karlstads stadsbibliotek.

3. Valitse kanavat
Sosiaalisen median kanavia on pilvin pimein ja uusia tulee tilalle kun toisesta päästä kuihtuu pois. Jotkut jäävät nopeasti unholaan, toiset jäävät elämään globaalisti merkittäviksi verkostoiksi. Tässä vaiheessa pitää kartoittaa ne applikaatiot ja ohjelmat, joilla ensimmäisessä kohdassa määriteltyjä tavoitteita lähdetään ajamaan takaa. Kirjastolla pitää olla realistinen ymmärrys myös voimavaroista ja ettei niitä lähdetä hajottamaan liian moneen kanavaan. Mieti, mitkä ovat asiakassegmenttien kannalta merkityksellisimmät kanavat. Olisiko blogi kaiken alku ja juuri, josta ainestoa voi jakaa eri sosiaalisen median kanaviin?

4. Suunnittele sisällöt
Tämä on strategia prosessin merkittävin vaihe, joka vie myös eniten aikaa ja voimavaroja mutta antaa eniten. Mutta jos tähän kohtaan vaadittavia linjauksia ei ole tehty ja avattu huolella, on sosiaalisen median toteutus pahimmillaan iloista sillisalaattia. Tekemisen pitää olla linjassa kirjaston vision ja strategian kanssa, koska kaikki toiminta tukee näiden toteutumista. Tekeminen tukee myös somestrategian toteutumista.

Tämä ei ole myöskään staattinen vaihe, vaan tätä pitää uusia säännöllisin väliajoin. Sisällön pitää olla niin kiinnostavaa, vangitsevaa ja osallistavaa, että sillä on oikeasti merkitystä asiakkaillesi. Esitä itsellesi kysymys, miksi asiakas sinua seuraisi? Kirjastoilla on suurimpana haasteena asiakkaiden osallistaminen ja todellisen luonnollisen vuorovaikutuksen aikaansaaminen.

5. Pistä prosessit kuntoon
Prosessi tarkoittaa vuosikelloa tai muuta välinettä sisällöntuotantoon. Prosessi tarkoittaa myös vastuun jakamista sekä vastuiden määrittelyä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta someviestintä näyttäytyy suunniteltuna ja jotenkin järjestyksellisenä. Usein on niin, että some heilahtaa sen pöydälle, joka sitä yksityiselämässä eniten käyttää. Toki osaamista pitää hyödyntää, mutta vastuut pitää olla selkeästi määriteltyjä. Osallista myös työkavereitasi!

6. Huolehdi mittaamisesta ja seurannasta
Perehdy analytiikkaan ja ota sopivin työkalu käyttöösi. Silmämääräistä omien kanavien tutkailua on syytä tehdä jatkuvasti, jotta osataan määritellä mikä toimii missäkin kanavassa ja mitä huteja on tullut tehtyä. Ja analysoida mikä meni pieleen. Kriittistä oman toiminnan tarkkailua tulee harjoittaa. Ja saumaton yhteistyö viestintätiimin kanssa on suunnattoman tärkeää.

7. Älä hölmöile
Oman kokemukseni mukaan tämä ei ole varsinainen vaaratekijä kirjastoissa. Ennemminkin liiallinen pidättyväisyys ja varovaisuus voi koitua tehokkaan ja osallistavan someviestinnän kohtaloksi. Henkilökunnan likoon laittaminen, personoidut päivitykset viestintälinjauksen mukaisesti avaavat kirjastojen toimintaa tehokkaammin kuin persoonattomuus. Kuvallisuus ja videot toimivat huomattavasti paremmin kuin teksti. Kirjastojen kohdalla on nyt elintärkeää osata avata suljettujen ovien takana tapahtuvaa toimintaa asiakkaille ja päättäjille. Tästä esimerkkinä Högskolan i Borås ja sen henkilökunta. Sosiaalinen media on siihen juuri oikea työkalu.

8. Osallistu keskusteluun
Sosiaalista mediaa ei myös saa jättää yksin. Kun on sovittu mitä kanavia käytetään, täytyy läsnäoleminen myös varmistaa. Yhä enenevissä määrin asiakkaat ovat, mahdollisesti Twitterin myötä, oppineet esittämään kysymyksiä organisaation somekanavissa. Inaktiivinen kanava ei myöskään anna hyvää kuvaa aikana, kun viestinnän tahti on taaja ja viestivirta jatkuva. Kysymyksiin myös odotetaan vastausta nopeasti ja on hyvää julkista mainosta kun tämä toteutuu. Mahdollisen kritiikin kohdalla tämä on erityisen vakavaa.

Toivottavasti tästä on apua, kun kirjastossa huomataan että sosiaalisen median toimintaa pitää lähteä jämäköittämään. Suunnittelu on kaiken A ja O, eikä missään kohtaa voi suunnitelun osuutta väheksyä. Klisheisesti: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :-)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Projekteista (eli hankehumpasta) ja sen sudenkuopista

Kaksi päivää on tällä viikolla tehty töitä briljantin porukan kanssa kirjastonjohtajien täydennyskoulutuksessa. Aiheen oli ensin verkkotyökalut ja somestrategian linjaukset sekä nyt kollegani puolentoista päivän veto projektinjohtamisesta. Koen itsekin tästä saavani ihan hirveän paljon, koska hankeosaamista ei koskaan ole opinnoissani ollut. Ja nyt jälkeenpäin katsoen niitä taitoja olisi kipeästi kirjastotyössä tarvinnut.

Kirjastoille ns. AVI-rahoitus on kaikkein tutumpaa. Lokakuun viimeinen päivä on monessa kirjastossa kuumaakin kuumempi dead-line päivä. Muut rahoituskanavat saattavat olla kirjastolaisille vieraampia, sitä varten kollegani, joka toimii Turun ammattikorkeakoulussa hankeasiantuntijana, keräsi listaa sopivista rahoittajatahoista.


Myös hankkeiden suunnittelussa, seurannassa, riskinhallinnassa ja raportoinnissa on koettu olevan haasteita. Ja kirjoittaja komppaa jälleen. Projektin seuranta on hurjan tärkeää ja itsekin aloittelijana muutamia vuosia sitten olin pulassa raportoinnin aikaan, kun en ymmärtänyt mitä kaikkea se piti sisällään.

Mietittiin myös sitä, että onko sellaisille hankepäiville lainkaan tarvetta, missä esitellään muiden hankkeita? Ideoistahan ei välttämättä ole puutetta. Olisiko sellainen hankepäivä tehokkaampi ja tarpeellisempi, jossa käydään läpi riskianalyysiä swot analyysillä tai riskilukujen laskemista, seurantatyövälineiden esittelyä ja raportoinnin vaatimuksia? Näihin puuttumalla voisi raportoinnin hetkellä yleisissä kirjastoissa jäädä moni hiustukko nyhtämättä, kun raportteja raavitaan kokoon.

Kollegani otti esille jutun lehdestä Journal of Project Management ja artikkeli listasi projektin epäonnistumisen top 10:
  1. Huono suunnittelu, 20%
  2. Johtamisongelmat, 14%
  3. Heikko sitoutuminen, 12%
  4. Epäselvä työnjako ja delegointi, 10%
  5. Ylemmän johdon tuen puute, 9%
  6. Valvonnan ja ohjauksen puute, 8%
  7. Huono budjettisuunnittelu, 5%
  8. Ympäristömuutokset, 5%
  9. Tuottavuus- ja laatuongelmat, 4%
  10. Tekniset syyt, 1%
Tuttua listaa monelle hankkeita pyörittäneelle. Valmistelun ja suunnittelun merkitys projektin onnistumiseksi on valtavan suuri.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Opettajat ja kirjastolaiset yhden pöydän äärellä Mynämäellä

Oli oikein mukava vierailu Mynämäellä, kiitos kutsusta! Lämmittää koulukirjastoihmisen sydänalaa, kun näkee saman pöydän ääressä kirjastoammattilaisia ja opettajia hakemassa yhdessä tietä yhteistyöhön.

Olin keskiviikkona 23.9. Mynämäen lukiolla parin tunnin ajan. Käyntini kuului Vakkatori-hankkeeseen ja aiheena oli tiedonhaun ohjauksen koulutus opettajille ja kirjastonhoitajille. Paikalla olikin 22 henkilöä, kirjastoista sekä opettajia peruskoulusta ja lukiosta. Monet olivat kuulleet minua Lukuinto-koulutuksessa sekä Turun alueen äidinkielenopettajien viime kevään vuosikokouksessa. Siksi lähdimme tällä kertaa aivan käytännön asioilla liikkeelle.

Kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri nyt, heillä on myös menossa OPS työ. Paikallisen opetussuunnitelman suunnittelua on aktiivisesti lähdetty edistämään kirjaston ja koulun yhteistyönä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 ei nosta kirjastoa kovin hyvin esille ja niin he päättivät Mynämäellä tehdä sen itse paikallisessa OPS:ssa. Todella mahtava juttu!
'Yhdessä uutta kohti'. Kuva: AO

Valmistellessani koulutusta luin huolella eheyttävää opetusta koskevan kappaleen opetussuunnitelman perusteista ja tiedonhaun ohjausta lähdin rakentamaan ohjatun tutkimisen prosessin kautta. Siinä kahta asiaa katsellessani huomasin, että ohjattu tutkimus (Guided Inquiry) menee aika lailla yksi yhteen eheyttävän opetuksen ja ilmiöpohjaisen opetuksen kanssa.

Ilmiöpohjaisessa opintojaksossa ei puhuta niinkään tiedonhausta tai tiedonhallintataidoista, mutta siitähän siinä hyvin pitkälti on kyse. Oppilaat lähtevät rakentamaan ilmiö-projektia tutkimuskysymyksen kautta tai ongelman kautta.
"Se [eheyttävä opetus] auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa." 
"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle." 
Kirjasto on siis mitä mainion kumppani ilmiöoppimiseen. Uusi opetussuunnitelma ei vieläkään tuo esille, mitä se tiedonhaku sitten tällaisessa tilanteessa konkreettisesti on. Tämä johtaa yhä ja aina vaan siihen, että oppilaat saavat asiaan hyvin epätasapuolista opetusta. Kysehän on tänä päivänä kansalaistaidosta. Kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä tätä asiaa voidaan voimistaa ja antaa oppilaalle välineitä tehokkaaseen tiedonhallintaan sekä antaa opettajalle lisää välineitä tiedonhankinnan ohjaukseen. Tällä tavoin tiedonhallinnan osaaminen toivon mukaan jää työmalliksi ja toisi siten pitkälle kantavia vaikutuksia koulutyöhön.

Mutta eräästä asiasta olimme kaikki liikuttavan paljon samaa mieltä: diginuorten tiedonhaun taidoissa ja ajattelun taidoissa on roimasti parantamisen varaa!





lauantai 15. elokuuta 2015

School library situation in South Africa, and 'Meanwhile in Finland'...



The IFLA school library section satellite was extremely interesting! After talking to several local librarians and educators and after my presentations to them, we all were able to conclude that we are experiencing similar difficulties in the field of school libraries. That is somewhat odd because of several reasons:

  • Finland is still among the top in PISA results and is widely recognized as a top education nation. South Africa on the other hand has unfortunately been found in the lowest top of education rankings of OECD
  • South Africa is still struggling with a whole range of different problems in schools than Finland: reading skills is still a fact that has to be promoted, lack of finances, a varied school system with a wide range of schools (from Private to poor township schools), technology is widely missing, in some areas girls are missing a week of school every month in lack of sanitary towels during menstruation, etc.
  • In townships the students are even being robbed on their way to schools. The news paper recently urged the certain year class not to wear their school jackets which indicate the certain school. This school got tablets and carrying technology with you can be very dangerous. It took only a few days and the school had been robbed of all smartboards and computers. Thieves get away schools tablets, Thieves targeting schools
  • Higher education costs money, at least 1000€ per year, This is leading to lot of young ones not being able to get educated, dropping out of studies because of tuitions. Youth unemployment is a severe problem, and not to mention criminality.
These are severe problems people in education are facing every day. I was amazed and blown away by the school librarians I met during the satellite meeting! In spite of all the above mentioned, they are engaged, brave, enthusiastic, extremely dedicated and a great example of activism in reading and literacy! After a short while I understood, that it is me who is learning here.

There were 5 panelists on Thursday, who were all presenting the situation of school libraries in South Africa. The issues can be collected to a clear list:
 
1. Management
There are 9 provinces in South Africa. Inside every province there are citied and inside different directorates involved in arranging local education. Provinces are quite autonomous. Every province has a school library person in charge, but they are retiring soon - will new ones be appointed? The management is sporadic and there is a lack of general management. The provinces has different situations and some provinces are a little better off. They obviously have things a little bit better. Some provinces has encouraged teacher training in reading, literacy and management of school libraries. School library of the year award is given to that library which has shown most progress. There are national guidelines.
 
Meanwhile in Finland, there are no guidelines, no one in charge in the government, and no legislation what so ever. Nothing to obligating to school library functions.
 
2. Financing
The school libraries here are lacking in financing. Some of the reasons are listed already above. The national guidelines suggest that 10% of the learning material costs should be put to library materials, but that doesn't always happen. Theresa said that the problem is that school libraries to acquire money but the results are not seen immediately. A lot of projects are going on as well. There are organizations, companies and NGO's that are financing for materials, spaces and furnishing.
 
Meanwhile in Finland, we do have similar problems. If there is a school library governed by a single school, it can be that a principal is giving the person responsible of the library some money when there is some to spare. The libraries taken care of by municipality libraries are usually better off. And if we are good at something too, it is projects. The sad business with projects is that it is always ending at some point. Then it is up to the organization to take over, also financially.
 
3. Space
Many schools in South Africa are downright crowded. If the school has not been built with school library in mind, it is hard to find the space. And many schools has been forced to turn the library room to a classroom, Computer room or similar.
 
Meanwhile in Finland, the problem is the same. The meaning of school library to teaching and learning is not widely acknowledged. New buildings may have a library room, if the management is acknowledging this issue. Usually the same faith of library rooms falls in Finland too.
 
4. Personnel
There are too few school librarians in South Africa. What is noteworthy is that researcher Albert Boekhorst summed up his research in school librarians. He was not able to find a things as a "typical school library". There just were too many models. BUT, one thing that he found to be the leading issue was, ta-daa, SCHOOL LIBRARIAN. This is what is needed for a proper school library.
 
Meanwhile in Finland, there are approximately some 20-30 full time librarians in Finland! The profession is very rare. We can start by asking does the public libraries give the attention to schools or do we need pedagogical librarians?
 
There are a lot of things going on in South Africa but there is a lot of work to be done. There people are dedicated and have a clear vision to aim for, much thanks to the national guidelines. Biggest problems are in staffing and lack of political will in implementing the national guidelines. There is still a lot of happening and the activism is making things happen!
 
Meanwhile in Finland, I argue that the meaning and the possibilities of school libraries to teaching and learning has not been fully acknowledged. Yes, libraries are mentioned in the core curriculum, but the library is still mainly considered to be a help for reading and literature. In engaging libraries to information literacy teaching, which is already happening here, is a big question in Finland.
 
I promised to keep the posts short when I started the blog. Sorry about the lengthy writing, but there was just much to be said! :-) I will be visiting 5 different school libraries next week, more to come!


perjantai 14. elokuuta 2015

Guided Inquiry Design and some issues about the Finnish core curriculum change


Thursday and Friday was spent in a much waited workshop in The House of Book, next to Company's Garden in Cape Town. The information literacy and school library sections of IFLA organized a Guided Inquiry Design workshop. There will be a separate blog post about the school libraries, but this is dedicated to Guided Inquiry Design (GID).


The method was already familiar to me but I wanted to get some indepth learning in this method. The GID was this time presented by researchers Ross Todd and Lyn Hay. I will not be going through the model here, but rather taking up issues relating to these two days and how does GID compare with the core curriculum renewal in Finland.


It all twirls around inquiry. This stands in the core of GID and it stands in the middle on teaching. Phenomenon based learning and similar are all going from looking at a phenomenon, posing relevant questions and inquiry based learning.


The present information society is setting more demands to us than the times before. We need to arrange and sort the world around us to understand it. Information is mostly digital. We have a whole generation of children, whose whole life is digitalized; playing, games, communication, enterntainment, and information, which is digitalized and spread across different networks. We can not change this, and therefore we need to work for giving the children and students the tools to manage the information.


This is becoming more and more vital in teaching. Students has this huge information cornucopia in their pockets. Understanding different information sources, comparing them, comparing the facts and making synthesis is the core of constructivist learning. Synthesis is not about listing facts from wikipedia to your presentation or homework.


Guided Inquiry Design is an impressive result of large number of studies done among school children and teenagers in order to help them manage the information and learn from it. It is addressing the information search process (ISP) and the well-known and natural pitfalls in the process. GID was designed to provide an information specialist, librarian/school librarian helping teachers in this path. With this model we can get away from the copy/paste process of making projects and other 'norms' and damaging behaviour we see in working with information.


Some examples: the minute you will guide the students that they need to make a powerpoint presentation about this they go to the computer, open up the program, gives a titel to presentation, and then already the educator has failed, says Ross Todd. This is happening too often. It is the thinking skills that the students are lacking in, not information searching skills. They do find various information, but working with it is not beeing directed or teached.

Of this same reason I have been telling the children stay away from the computer at first. Get your brain going, think! Circle around your subject, think what you do or don't know and start focussing. Mindmap the issue and think of KEYwords/SEARCHwords. Only after that you may enter the internet and search for material with the various search words and their combinations.

We should get away from product oriented thinking (presentation) and concentrate on the learning. What is the learning that has been reached if a primary school student enters the library with a question "I need to make a presentation about classical music." The student is just left on her own by the teacher. Is the techer expecting to get anything else as a reasult as plain simple fact list from the Wikipedia? What has the child really learned? Did she learn to find information?

The student is in a case like this going directly from finding information to so called 'learning'. Or did learning take place? In my research concerning the Finnish core curriculum I have used Christine Bruce's framework of information literacy conceptions. The discourse analysis suggests, that the current Finnish core curriculum has the information source conception and the knowledge creation discourse very visible. But where does the fact refine to knowledge? What happens in the middle? The process discource is poorly visible in the core curriculum of 2004.

GID is about learning to learn. It is a fundamental method of thinking, which can be implemented in which ever school subject. It is about deep learning happening along the process, which is leading to an outcome, learning (and possibly a presentation in some form). Learning to learn, lifelong learning, a fundamental method to be implemented to which ever subject.

We in Finland at least have during the last weeks seen a lot of VERY badly formulated web-discussion of people letting their feelings and prejudises take over. We would all need these skills, no matter what age, argumentation skills are the key to a constructive discussion instead of flashing out.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

At the University of Western Cape




(Pictures added later on)


Third day in Cape Town and Tuesday was the first work day. In the morning I was taken to Cape flats, where University of Western Cape (UWC) is situated. There are three universities situated in Cape Town and UWC is the smallest. University of Cape Town and Stellenbosch University are the biggest. TUAS has a NSS LIS Network program with UWC (among others) and this is why I was spending the day here, touring the library, giving a lecture to students and a public lecture. The university visit will continue on Wednesday in a satellite conference they are organizing.
UWC was established in 1959 to be the national university for the “coloured” people. The institution got a university status in 1970. The university has had a profile of unity and equity.  In 1982 the university formally resigned from apartheid thinking. At the moment the university is raising the research profile and the department of library and information science has 9 doctoral students.
The visit to the library was very homely! Hundreds of students working, a lot of working spaces, what we do not see in Finland in those numbers. The library is a hotspot of the campus! I was taken to a tour around and learned that because of the poorer financial conditions of the students (compared to the other two universities in the area), the library has done a lot to help out the students. They are for example giving out long time lending of course books to students for the whole year. They have been able to but a lot of material for this purpose because a large donation from Desmond Tutu. A lot of computer areas and printers are provided for the use of the students.
The student fees for a year go up to 1000 € per year. The library is also employing some 50 students do work in the lending desks and diminish in that way the payment of tuitions. Tuitions is one of the reasons for quite a number of people dropping out.  Still the tuitions are lowest here compared to other local universities. The university has also invested in giving more possibilities to disabled students and they at the moment have the best possibilities for disabled students to study.
The university library is also very active in implementing information literacy issues to teaching students. In collaboration with the library and information department, the library has this year adopted the renewed ACRL information literacy framework to the needs of the university library. The experiences until now have been really promising. A view of the framework will most likely be a subject of a blogpost later on. A discussion with the IL librarian Shehaamah Mohamed was very interesting and we will keep contact in the future.
I gave two lectures during this day. First was to the second year LIS students about my research in information literacy conceptions. There were about 15 students present, well done considering that this was not their normal day for lectures. The second was a public lecture presenting Turku University of Applied Sciences and what is the role of school libraries and public libraries in learning in Finland. The participants were from the university library, school library interest group, students and also public library librarians.
After a several discussions with Head of the Department Sandy Zinn and all the people I met that day, it is clear that we are facing similar issues. How is library seen as a space for learning? How must information literacy teaching be implemented and how to collaborate with schools?
 



 


tiistai 4. elokuuta 2015

Shaking the holiday off in the eve of IFLA conference



During the next few weeks the blog posts will be in English. I am soon heading to South Africa, to Cape Town to be precise. I will be a guest lecturer in the University of Western Cape and attending IFLA - World Library and Information Conference.
At the UWC I will be visiting the Department of Library and Information Science and giving two lectures: one concerning my own doctoral studies and one concerning the school libraries and information literacy from a Finnish perspective. I will also be meeting a fellow doctoral student.
The next week will consist of a presentation in IFLA School library session and school library visits. And the conference of course. I will be bloggin of different satellite meetings, sessions and speaches as well as of other notions and experiences during the trip. 
Expecting a very interesting, inspiring, and exiting visit!





perjantai 5. kesäkuuta 2015

Leikataanko, eikö leikata, kuinka meidän käy?

Tämä kysymys on kuohuttanut kirjastoväkeä nyt pari viikkoa, kun hallitusohjelman detaljit tulivat esille. Oliko yksi niistä hallituksen vatuloinnin aikaansaannoksista se, että viedään läpi laki, joka ei enää velvoittaisi "ihan niin paljon" kuin mitä lait aikaisemmin ovat velvoittaneet? Samassa venheessä kirjastolain kanssa on myös museolaki, orkesterit ja muut kuntien kulttuurilaitokset. Sitten on opetus- ja kulttuuriministeri, joka sanoo että kulttuuriin ei kosketa. Opetuskin meni jo.


Ministeri Grahn-Laasonen esittää Helsingin Sanomien haastattelussa toiveen, että kunnat ymmärtäisivät kulttuurin arvon. Tästä kumpuaa nyt se kaikkein tärkein: päätös on viime kädessä kunnilla. Se on siellä, missä kuntalaisten ja toimijoiden pitää esittää kollektiivinen huolensa palvelujen puolesta. Hallitusohjelman uutisethan olivat, että kulttuuri säästyy leikkauksilta. Tuon linkittämäni artikkelin pohjalta saa sen kuvan, että ministeri on kätensä asiasta jo pessyt. Tämä on tietysti todella karkea johtopäätös ja voi olla hyvinkin virheellinen.


Kuntavaikuttaminen nousee nyt arvoonsa. Vahva johtajuus, kunnan sisäinen vaikuttaminen, vakuuttaminen, osaamisen ja vaikuttavuuden esilletuonti on nyt elintärkeää koko kirjastolaitokselle. Ja tilanne vaatii toimenpiteitä. Myös kirjastossa. Nyt on ehkä parempi olla proaktiivinen, kuin jäädä tuleen makaamaan ja odotella mitä tuleman pitää.


Yksi asia mitä olen kiertänyt pitkin Suomenniemeä edistämässä on koulujen ja kirjastojen tiiviimpi yhteistyö. Sellainen yhteistyö, mikä on kouluille opetuksen kannalta tehokkaampaa. Päivi Jokitalo kirjoitti hyvän blogikirjoituksen Profeetat vieraalla maalla, jossa hän pohtii miten koulut ja kirjastojen osaaminen eivät kohtaa. Niin, pitää pohtia miten olemme osanneet itsemme brändätä tietoammattilaisiksi, jos koulut monesti näkevät meidät yhä pelkkänä lainastoina ja kirjavinkkareina? Vai olemmeko onnistuneet?


Olen opetuksessani Turun ammattikorkeakoulussa ottanut vakituiseen sanavarastooni termejä kustannustehokas, tehokkuusajattelu, palvelupaletti, tuote, brändäys, vaikuttavuus ja korostanut, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää niukkoja resurssejamme sellaiseen, mikä ei tuo selkeää vaikuttavuutta sidosryhmillemme ja näinollen myös meille. Eläkeläisiltä viedään asumistukia, niin miten voisimme naiivisti kuvitella että kirjastolta ei voisi ottaa? Kuinka kovin osaamme laittaa hanttiin?


Kiitän hurjasti kaikesta mahtavasta palautteesta mitä olen koulutuksista saanut ja myös Anneli Ketoselle, joka Pasilan pedagogiikkapäivällä mietti Anun kloonaamista kaikkiin maakuntiin. Arvostan hurjasti, mutta tämä ei kaiketi onnistu. Mutta maakuntiin tarvitaan uutta ajattelua, rajojen rikkomista, vanhojen käytänteiden murskaamista ja uuden rakentamista. Ei voi uudistua, jos pidetään vanhoista palveluista ja rakenteista kiinni. Kirjasto selkäesti hakee nyt itseään, ja jopa mahdollisesti joutuu hakemaan itseään. Kirjastolain uudistaminen laitettiin odottamaan tulevaa. Toiminnan radikaali uudistaminen aiheuttaisi varmasti monelle epämukavusalueelle menemistä. Uutta toimintaa on jo syntynyt, maker spaceja ja kaupunkityöpajoja, mutta osaammeko samalla tiputtaa kyydistä jotain pois, vähän periaatteella 'kill your darlings'?


Me voimme toimia proaktiivisesti sen sijaan, että odotetaan miten tässä käy.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Ohjaamistaitokoulutus Joroisilla ja ihan vähän "vatulointia"

Ihana Etelä-Savo, kauniita järvi- ja metsämaisemia, ensimmäiset kesän tuntuiset päivät! Oli ilo käydä pitämässä koulutuspäivää Joroisilla, jonne oli kokoontunut kymmenkunta kirjastolaista lähiseuduilta. Lomautusten takia oli muutama joutunut jättämään päivän väliin.

Ohjelmassa oli informaatiolukutaitoa, uutta OPS2016 asiaa, sekä kirsikkana pirtelön päällä, kunnon kurkistus ohjattuun tutkimiseen eli guided inquiry menetelmän esittely. Lukuintokoulutuksia on tällä seudulla myös ollut, mutta OPS-asiaa ei niinkään. Nyt käytiin uutta OPS:a läpi informaatiolukutaidon näkökulmasta, aiheena olivat laaja-alaiset osaamisen taidot, monilukutaito yhtenä niistä, eheyttäminen ja ns. kolmas tila. Kolmannella tilalla tarkoitetaan sitä risteävää tilaa, joka jää kun laitetaan limikkäin koulussa opitut lukutaidot (in-school-literacies) ja vapaa-ajan lukutaidot (out-od-school-literacies). Näitä oppilaan omia kiinnostuksen kohteita ja harrasteita koitetaan nyt saada tuotua kouluun. Miksei myös kirjastoonkin: "Esillä kuukauden vloggari - Helmi!"

Iltapäivä meni yksinomaan ohjatun tutkimisen parissa. Alkuperäinen nimi menetelmälle on guided inquiry ja siinä yhdistyy iso liuta hyviä elemettejä menossa olevaan OPS-uudistukseen liittyen. Perustuen tutkivaan oppimiseen ja ohjaamiseen enemmän kuin opetukseen se liittyy hyvin tiiviisti meneillä olevaan opetussuunnitelmauudistukseen.

Koulutusväkeä puhutti myös edellisen illan vaaliohjelmajulkistus, joka hyvin pintapuolisella katsannolla tuntui tuovaan kylmää kyytiä. Se, millaiseksi tämä maa muotoutuu kun hallituksen työ alkaa toden teolla, on vaikea etukäteen sanoa. Huolia ja murheita tämä uuden hallituksen kynnyksellä seisominen aiheuttaa monelle. Miten kunnnat reagoivat, varsinkin ne, joissa kirjasto nähdään riippakivenä? Onko kirjastolaitos todellisen vaaran alla?

Kirjastot ovat se osa yhteiskuntaekosysteemiä, jonka merkitys (ja lainausluvut) ovat aina vaikeina aikoina noussut. Kirjaston ylläpitokustannukset ovat kunnassa noin prosentin luokkaa. Kirjastot eivät koskaan tule tämän maan taloutta pelastamaan, mutta saattavat pelastaa monen ihmisen syrjäytymiseltä, työttömyyden tuomalta eristäytymisen tunteilta, digitaaliseen kuiluun vajoamiselta tai ihan vaan turvattomuuden tunteelta. Tässä haastetta.

Näihin tunnelmiin, mukavaa juhlaviikonloppua kaikille ja häntä pysytyyn, juuri valmistuvat nuoret!

torstai 14. toukokuuta 2015

Näillä mennään - kohti kirjastoseuran vuosikokousta

Olen ehdolla kesäkuussa, kun Kirjastoseuraan valitaan hallituksen jäseniä. Minua pyydettiin nostamaan esille kolme teemaa, joita haluan että Kirjastoseura ottaa esille toiminnassaan. Mietin teemoja pitkään ja koitin tiivistää asian lyhyesti, kuten pyydettiiin. Siksi ehdokasilmoituksessa ei ehkä auennut kaikki se, mitä niillä kolmella teemallani halusin tavoitella. Kun valittava on niin tässä valinta.

1. Kirjastoammattilaisen imagokysymys

Aihe, jota on usein puitu eikä asia vaan korjaannu. "Tarviiko kirjastonhoitajaksi jotain koulujakin käydä?", "Oikeesti, niin pitkä koulutus?" tai"Mitä te siellä teette, kun olette kuitenkin töissä mut kirjasto on kiinni?". Koulutusvaatimus alallemme on kova, mutta arvostus varsin heikko. Tuntuu, että osaaminen ei aina nouse esille edes oman kehysorganisaation sisällä (vrt. kouluyhteistyö). Jos asiakkailla on eri kuva meidän tavoittelemasta tavoitemielikuvasta, markkinointi ja viestintä on yksinkertaisesti epäonnistunut.

Kouluttaudumme tietoasiantuntijoiksi korkeakouluissa ja koen, että juuri se osa ei tule tarpeeksi selvästi esille. Se työ mikä näkyy ulospäin vahvimmin on satutätinä/setänä toimiminen, sarjakuvatyöpajan vetäjä, leffahetken vetäjä, askartelija, vinkkari, kirjallisuuden asiantuntija, lainaaja ja palauttaja, hyllyttäjä, joskus myös koira, tonttu, prinsessa, noita-akka ja pelle, myös vuodenajasta riippuen.

Ehkä tämä liittyy suurempaan keskusteluun, mitä kirjastot tulevaisuudessa ovat? Mutta miten saadaa esille se tietoasiantuntijuus? Olemalla kansalaisten ohjaajanaja opastajana informaatioyhteiskunnassa? Informaatiolukutaidon edistäminen kaikille? Olla todellakin yhteiskunnassa se kollektiivinen informaatiorenki, joka opastaa jokaista kansalaista puikkelehtimaan tietoyhteiskunnassa. Voisimmeko nostaa profiiliamme tätä kautta ja kertoa ammatistamme ja työstämme avoimemmin, jotta osaaminen välittyisi ja nousisi esille. Korkeampi ammattiprofiili nostaisi työn arvostusta ja vaikuttamisen mahdollisuutta organisaatioissa.

2. Nuoret kirjaston käyttäjät

Lapsiasiakkaille kirjastoilla on tarjota laaja valikoima erillaisia aktiviteettejä, vahvimpana niistä lukemaan innostaminen. On kuitenkin todistettu, että alakoulun ylemmistä luokista alkaen kirjallisuuden lukeminen on nimenomaan vaarassa. Lukuinto-hanke oli lukemisen edistämisessä hyvä, mutta hyvin harva hanke keskittyi nuoriin asiakasryhmiin. Nuoret tarvitsevat lisää aktiviteetteja yhtä lailla kuin lapsetkin, vaikkakin ovat hieman haastavampi asiakassegmentti. Nuorisotoimen kanssa tehty yhteistyö on usein onnistunutta ja sitä pitäisi lisätä. Tässä koen tärkeäksi myös nuorten osalta koulu ja kirjastoyhteistyön nostamisen parpaan asemaan.

Tästä nousee myös tarve voimakkaampaan ja yhteisiin päämääriin perustuvaan yhteistyöhön koulutoimen kanssa. Koen, että kirjastoammattilaisten pedagogisen osaamisen lisääminen ja kiinteät yhteistyöryhmät koulutoimen kanssa jo suunntiteluvaiheessa ovat tässä tilanteessa avainasemassa.

3. Kirjasto kaiken avun tarjoana?

Pitäisikö nostaa yleiseen keskusteluun se, toimiiko kirjasto kaiken palvelun paikkana vai tarvitsemmeko linjavetoja? Olemmeko veroilmoituksen täyttäjiä, tiliotteen printtaajia sekä toimimmeko lippupalveluina ja matkatoimistoina? Voimmeko kääntää tämän tietokoulutuksen tapahtumatuotannoksi? Kumppaneita on jo esimerkiksi pankeista löytynyt, mutta tätä on tehty vasta suhteellisen vähän. Oikeudet ja vastuut on tässä selvitettävä, jotta kirjastojen työntekijät eivät joutuisi pahoihin vastuutilanteisiin ollessaan palvelualttiita. Tämä saattaa hyvinkin olla tulevaisuuden suuntaus, mutta toiminta on vielä hyvin sekavaa ja hajannaista.

Jos nämä teemat vetoavat sinuun ja tuntuvat sellaisilta, että olet samaa mieltä niin käytä äänesi minun äänestämiseen kesäkuussa Seinäjoella, Kirjastoseuran vuosikokouksessa 11.6. Jos et itse ole menossa tapahtumapaikalle, voit antaa Seinäjoelle lähtevälle valtakirjan.

Ihanaa kesän odotusta!

torstai 30. huhtikuuta 2015

Mistä muutos lähtee?

Vaikka Ville Tolvanen lopettikin bloginsa 'Päivän Tolvanen', julkaisee hän kuitenkin tekstejä, esim tämän Digitalist-blogissa. Konsultointi on rikki pureutuu mielenkiintoiseen aiheeseen.
"Olen auttanut yhteisöjä kaikissa eri työmuodoissa. Puhunut, kirjoittanut, jakanut, ideoinut, ulkoistanut, vetänyt hankkeita ja rakentanut vaativia asioita. Silti olen sitä mieltä, että varsinkin älykkääseen maailmaan siirryttäessä konsultointi on rikki. Asioita on yksinkertaisesti lähes mahdotonta muuttaa paremmiksi organisaatioiden ulkopuolelta."
En halua niinkään kiinnittää huomiota tuohon konsultoinnin osuuteen vaan siihen, että ulkopuolelta organisaatiota on lähes mahdoton muuttaa. Vaikka miten haluaisimme hakea viisasten kiveä ulkopuolelta, koulutuksista, seminaareista ja muualta, ei niillä tee mitään ellei organisaation sisällä olla valmiita muuttamaan toimintaa.

Konsultit tai kirjastojen ollessa kyseessä ulkoinen koulutus voi tehdä asioita helpommaksi ja tuoda ideoita, mutta lopulta kaikki on kiinni muutoksen toivottamisesta tervetulleeksi. Koulutus itsessän ei tuota mitään, ellei toimita asioiden vaatimalla tavalla. "On mahdotonta tietää mikä toimii tai ei toimi kokeilematta jatkuvasti uusia asioita".

Kirjastoille järjestetään usein koulutuksia erillaisista asioista. Pitää aina vaan muistaa, että koulutus on vain alku jollekin uudelle hienolle toiminnalle!

Iloista vappua! 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kesän edellä vaalipuuhiin...

Terveisiä Seinäjoelta! Olin torstaina 23.4. pitämässä esitelmää monilukutaidon koulutuspäivässä Seinäjoella ja samalla kävin paikkaamassa kolossaalisen kirjastollisen puutteen: vierailu Seinäjoen maamerkissä, raikkaassa pääkirjastossa. Aallon rakennus avaa ovensa toukokuussa, lue lisää. Seinäjoen kirjasto on kaikillle ehdottomasti kesäretken arvoinen!

Minulla on informaatiolukutaidon näkökulma monilukutaitoon. Informaatiolukutaito on myös oppimaan oppimista, joka painottuu uudessa opetussuunnitelmassa aina vaan enemmän. Tutkivan oppimisen ja ilmiöpohjaisuuden mukana oppilaalle tulee lisää vastuuta tiedon keräämisessä ja tiedon käsittelemisessä.

Monilukutaidon koulutusten yhteydessä on tullut selkeästi esille lukemisen, draaman, kuvan ja liikkuvan kuvan ja äänen yhteispeli sekä tekemisen, tuottamisen, lukemisen innostamisen näkökulmat.

Mutta sen alle ei saa hukkua tuo tiedollinen vaatimus, joka uuden opetussuunnitelman perusteista selkeästi nousee. 

Myös lukioden opetussuunnitelmat ovat parhaillaan uudistettavina, lue lisää. Lukiot ja toinen aste ovat jääneet kirjastojen yhteistyökuvioista huomattavan paljon paitsioon. Jatko-opintojen sujumiseksi on tärkeää, että perusasioiden ymmärrys olisi hallussa. Viestit korkeakoulutuksesta kertovat kuitenkin karua kieltä nuorten tiedonhallintataidoista.

Olen saanut kunnian olla ehdolla Suomen Kirjastoseuran hallitukseen. Vaali tapahtuu seuran vuosikokouksessa Seinäjoella Kirjastopäivillä 11.6. Yllä kirjoittamani asia on yksi niistä asioista, joita tulen pitämään esillä, mikäli jäsenien luottamus valintaan asti riittää.
Ehdokkuudesta lisää seuraavassa bloggauksessa.

Aurinkoisia kevätpäiviä!


torstai 26. maaliskuuta 2015

Turun seudun äidinkielenopettajien vuosikokousvierailu

Minä ja loistava kollegani, Mikael Österlund Liedon keskuskoulun ja lukion kirjastosta, olimme 26.3.2015 ohjelmanumero äidinkielen opettajien yhdistyksen kevätkokouksessa. Paikalla oli 10 henkilöä, missä heijastuu myös tämän hetken yhdistystoiminnan henkitoreinen rimpuilu. Mutta, laitan illan materiaalit jakoon myös tätä kautta, niin useammat pääsevät osallisiksi illan annista. Aineistoja jakaessa tieto lisääntyy ja sen arvo kasvaa.

Olemme Mikaelin kanssa kummatkin ns. pitkän linjan koulukirjastolaisia. Olemme kummatkin työskennelleet päätoimisina koulukirjastonhoitajina; yhdessä kattaen oppiasteet esikoulusta korkeakouluun. Edustamme myös taustamme vuoksi sitä koulukuntaa, jolla on vankka luottamus kirjaston osuudelle ja osalle koulujen oppimis- ja tutkimusprosesseissa. Olemmehan tiedonhankinnan ammattilaisia. Siksi emme oikein tienneet, miten meihin suhtaudutaan, kun otimme omankaltaisemme näkökulman tiedonhankintaan. Mutta se taisikin olla ihan hyvä juttu.

Puhuimme informaatiolukutaidosta, monilukutaidosta, tiedonhallinnan sisäistämisestä, lähdekritiikistä, tiedonhaun knopeista internethauissa sekä tietokannoissa, asiasanastoista, tiedonhaun prosessinomaisuudesta ja ohjatusta tutkimisesta. Nyökytteleviä päitä oli paljon ja Kahoot-palautekysely kertoi, että selkeä enemmistö piti esittelemiämme asioita kiinnostavina ja että opittuja asioita aiotaan ottaa käyttöön työssä.

Niin kutsuttujen ATK-luokkien häviäminen kertoo myös mielestäni seuraavasta: niin tekniikan käyttö kuin tiedonhaku ja IT-tekninen tekeminen ei ole enää paikkaan tai tiettyyn tapaan sidottua. Se tapahtuu siellä missä milloinkin on tarve. Niin pitäisi ehkä kirjastojen tiedonhakuopetuksenkin muuttua: sen pitäisi tapahtua siellä, missä sitä kouluissa tarvitaan, oppitunnilla, oppimisen yhteydessä.

Seuraavanlaisen sway-esitelmän pidimme (katselun miellyttävyyden vuoksi avaa sway-esitys oikeasta yläkulmasta kokoruututilaan):




Ja seuraavanlaisen Thinglink linkkikokoelman heille teimme:




tiistai 17. maaliskuuta 2015

Somea simpsakasti, Swayllä swingaten!

Sosiaalisen median listauksia on tehty paljon. Siis paljon. Silti tuntui siltä, että joko niissä on liikaa tavaraa (linkkejä ja kuvakaappauksia) tai vain pelkkä linkki itse palveluun sitä paljon avaamatta. Opiskelijoiden kanssa on myös paljon ollut keskustelua sosiaalisen median työskentelyvälineistä. Siksi nyt itsekin tein listauksen, johon mahtui mukaan 23 välinettä.

Olen jokaisesta välineestä ottanut esille asioita kirjautumiseen hallinnointiin ja sometoimintoihin liittyen. Näkökulma on ollut eri työkalujen kollektiivisen työskentelyn mahdollisuus ja toimivuus. Itse ajattelen asioita ammattikorkeakoulun opettajan silmin ja mietin listaa tehdessäni mitä voi ja kannattaa käyttää opetuksen yhteydessä ja millä työkaluilla on osallistava vaikutus sekä myös TVT-taitoja edistävä vaikutus. Näistä työkaluista kun jokainen on sellainen, etä toimii myös työelämän tuoksinnassa.

Mukavaa kevään ihmettelyä lukijoille!

Anu

P.s. Suosittelen avaamaan Swayn kokoruututilaan.


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Nopeus ja joustavuus vie voiton!

"If everything seems under control, you're just not going fast enough." (Mario Andretti)

Keskellä kuuminta hiihtolomasesonkia Opetus-ja kulttuuriministeriö julkaisivat tiedotteen, jossa ilmoitetaan laitettavaksi jakoon 17 miljoonaa euroa esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämiseen.

"Avustusta voi hakea:
1) toimiin jotka edistävät opetuksen järjestäjien pedagogista ICT:n käyttöä.
2) tulevaisuuden esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin pedagogiseen kehittämiseen, joka panostaa oppimaan oppimiseen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen
3) koulutuksen toimiin, jotka edesauttavat oppilaiden ja huoltajien osallisuutta.

Pedagogisen ICT-toiminnan edistämisessä valtionavustusta voidaan käyttää opetuksen järjestäjän strategian laatimiseen ja kehittämiseen, jossa yhdistyy koulujen arki, tietohallinto sekä informaalin oppimisen mahdollisuudet (kuten kirjastot ja museot) pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla."
Ja hakuaikaa on 16.3. asti. Siis kaksi viikkoa.

Tähdellisin seikka tässä on nyt se, että kirjastot on mainittu ja kirjasto liittyy tiedotteessa mainittuihin asioihin monella tapaa. Ja lyhyttä hakuaikaa ei parane jäädä nyt ihmettelemään. Nyt on saatava kaikesta huolimatta hihat heilumaan. Sunnuntain ratoksi tästä jo Twitterissä vähän keskusteltiin mm. Päivi Jokitalon kanssa.


Nyt kannattaa esim. kirjastoverkostojen, kirjastokimpat mukaan luettuna, lähteä tätä miettimään ja eritoten niiden, joissa kirjastot ovat jo mukana paikallisen opetussuunnitelman työryhmässä. Hätäkokous koolle! Tässä on synergian paikka ja nyt niitä 'resurssejakin' olisi tarjolla. Muistakaa myös Lukuinto-hankkeen ideapankki! Kaikki peliin!

Lyhyt hakuaika saattaa aiheuttaa sen, että organisaation totuttua toimintakulttuuria joudutaan nyt oikomaan ja astumaan joidenkin vaiheiden yli. Mutta se on juuri se, mikä tekee organisaatiosta ketterän ja nopean reagoimaan. Ehkä tässä nyt vaan koitetaan erotella jyvät akanoista; loistava hanke, innovatiivinen ote, äärettömän sitoutunut ja innokas tiimi saa paikan!

Keskustelua, yhteistä ideointia jollain kanavalla? Twitter? FB-ryhmä? Tai vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Radical trust, radikaali luottamus asiakkaaseen!

Luen kirjaa ’Planning our future libraries: Blueprints for 2025’ (2014), joka koostuu artikkeleista ja näkökulmista tulevaisuuden kirjastoon.  Kirjan artikkeleissa on hyvä ote, selkeä suunta ja hyvät lähdeviitteet. Muutamaa asian kirjasta haluan ottaa esille blogissa. Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa, koska asiaa olikin niin paljon!

Radical trust. Radikaali luottamus. Asia ei pienen tutkiskelukierroksen jälkeen ole lainkaan uusi, mutta nyt vasta tutustuin siihen ensimmäisen kerran. Dave Harmeyer tarkastelee omassa artikkelissaan ’Radical trust: a user-librarian shared model’ kahta erilaista scenariota tulevaisuuden kirjastosta. Toinen on vahvasti yksityistetty ja toinen perustuu radikaaliin asiakasluottamukseen. Kirjastonhoitaja Darlene Fichter taas teki vuonna 2006 kuvamanipulaation, jossa Albert Einstein kirjoittaa kaavaa taululle ”Library 2.0 = (books ’n stuff + people + radical trust) x participation”. Määritelmä on jäänyt elämään. 

Radical trust tarkoittaa sitä, että asiakaskuntaa osallistetaan merkittävästi organisaation toimintojen suunnitteluun. Radikaalinen luottamus tarkoittaa sitä, että luotat asiakkaan tietävän parhaiten, mitä he sinulta ja organisaatioltasi haluavat. Suomessakin kirjastot ovat menneet tähän suuntaan, mutta radikaali luottamus ehkä vielä uupuu.

Artikkelissa Harmeyer pitäisi yliopistokirjastossa kolmipäiväisen tapahtuman ’Future Search’, jossa kaikki yliopistokirjaston kumppanit, yliopiston hallinto, henkilökunta ja opiskelijat kokoontuvat yhteen keskustelemaan aiheesta ’millainen on tulevaisuuden kirjasto, joka vastaa sinun tarpeisiisi ja tulisit kirjastoon aina vaan uudestaan.’ Se voisi olla vaikka camp-tyylinen epäkonferenssi. Sen jälkeen tapahtumia jatkettaisiin vuosittain ja kirjaston toimintoja muutettaisiin radikaalisti asiakaskunnan tarpeiden mukaan. On se sitten tilan muuttamista tai toimintojen uudelleen suunnittelua.

Joensuussa Pyhäselän sivukirjastosta on Yle juuri uutisoinut otsikolla 'Juomat ja pehmeät istuimet kuuluvat unelmien kirjastoon'. Joensuussa on toimittu hienosti asiakkaiden ehdolla kirjaston sisustuksia ja tiloja suunnitellessa. Lopputulos on tosi hieno! Mutta saavatko asiakkaat päättää mitä palveluja kirjastolta halutaan? Asiakkaalla saattaa olla tietty kuva kirjastosta eikä uudistavia elementtejä uskalleta edes ehdotella. 

Varsinkin nyt digiajassa ja opetussuunnitelmauudistuksen ollessa meneillään tämä on todella tärkeää. Radikaali luottamus vaatii paljon myös kirjastolta, ajattelun uudistamista. Mutta miksi tuottaisimme jotain palvelua, ellemme tietäisi että se on juuri asiakkaan tarpeiden mukainen? Osaammeko olla tarpeeksi avoimia ehdotuksille? Asiakkaat tekevät kirjaston, ei kirjastojen muilla spekseillä kannata eteenpäin mennäkkään. 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kehitys kehittyy, ihan oikeesti...

Aika menee nopeasti ja totta on; mitä enemmän vuosia tulee lasiin niin sitä nopeammin se tuntuu menevän. Nopeasti etenee maailma muutenkin. Kehitys kehittyy. Välillä on vaikeuksia pysytellä perässä. Ja mielummin pitäisi ratsastaa aallonharjalla. Informaatioyhteiskunta on jossain välissä ehtinyt muuttua digi/mobiiliyhteiskunnaksi. Eikä se ole enää sama asia kuin informaatioyhteiskunta. Ja se pitää hyväksyä.

Digitaalisuus on ubiikkia, se koskettelee käytännössä jokaisen elämää ja se on koko ajan ympärillämme. Sitä ei voi ohittaa yrityspuolen johtaja, eikä sen paremmin kunnallishallinnon edustajakaan. Digitaalisen ajan johtajalta vaaditaan perässäpysyttelyä, ja jos mahdollista, siellä aallonharjalla ratsastamista. Myös julkisella puolella. Useat julkisen puolen johtajat tosin kuuluvat ns. digi-immigrantti sukupolveen, jolle digi- ja mobiilikulttuurin haltuunotto saattaa ehkä olla haasteellista.

Ville Tolvanen bloggasi 18.2. Digiajan johtajasta. Tolvanen ottaa esille näkökulmia johtajudesta ja sen muutostarpeesta tässä ajassa. Aika vaatii uuden omaksumista, uuden maailmankuvan rakentamista ja myös heittäytymistä. Läpinäkyvyys on digiajassa helppoa ja sitä myös odotetaan välineiden nopeuttaessa viestintää. 
"Tietoa on luotava reaaliaikaisesti parempien päätösten ja tulosten luomiseksi. Tiedolla on johdettava ei pelkästään raportoiden vaan myös asiakastietoa päivittäin hyödyntäen. Älykäs johtaja ymmärtää tiedonvälittämisen arvon. Johtaja ei epäröi viestiä tarinastaan, visiostaan ja tulevasta suunnasta vaativimmissakin tilanteissa. Johtaja ymmärtää vision, innostuksen ja kasvollisen johtajuuden arvon." (Ville Tolvanen)
Esimerkiksi lautakunnan päätettäväksi vietävät asiat ja niistä tehdyt päätökset ovat heti netissä luettavissa. Digiaikana olisi luottamuksen kädenojennus osata viestiä tästä omalle tiimille/joukkueelle tai työporukalle oikea-aikaisesti. Digitaalisuus on monelle myös haaste, mutta myös mieletön mahdollisuus, joka kannattaa ottaa haltuun!

19.2. Pauli Aalto-Setälää haastateltiin aiheella Digitaalisuus haastaa johtamisen ja viestinnän. Hän on mukana Aalto-yliopiston KuntaJOKO koulutuksessa aiheenaan digitalisaatio. Aalto-Setälä sanoo, että digitaalisuus mullistaa, oli ala mikä hyvänsä. Julkinenkaan ala ei ole tässä mikään poikkeus. Moni ala on joutunut tekemään suuria muutoksia digiajan tultua; Aalto-Setälä mainitsee selvänä esimerkkinä kustannus- ja mediatalot. Kun asiaa vie kirjastojen maailmaan, asia on yhtä selvää pässinlihaa. Digitaalisuus on tullut, haluataan tai ei. Jälleen olisi mielummin pysyteltävä siellä aallonharjalla.
”Uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen ei onnistu, jos johtamisjärjestelmä ei tue tätä.”
Aalto-Setälä liittää digitaalisuuden myös vahvasti innovointiin. Digitaalisuus avaa isot ovet innovoinnille ja yhteistyömahdollisuuksille. Innovointi löytyy tekemisestä, kannustamisesta, innostuksesta, sydämestä; se ei kukoista järjestetyissä innovaatiotiimeissä. Digiajan johtaja avaa ovet innovaatioille avaamalla itse ovet omalle epämukavuusalueelleen. Muu jengi seuraa hyvää johtajaa perässä. 

Työelämä 2020 uutisoi, että vain joka neljäs suomalaisorganisaatio on oikeasti innovatiivinen. Me keskitymme uuden toiminnan sijaan liiaksi kustannusten leikkaamiseen sekä tuotteuden ja palvelujen elinkaaren pidentämiseen sen sijaan, että kehittelisimme uutta. 
"Tekesin MEADOW-tutkimuksen yhteenvetoraportista selviää, että Suomi on yksi Euroopan aktiivisimmin työelämää kehittävistä maista, mutta lukuisat kehittämishankkeet eivät johda talouskasvuun ja työelämän laadun parantumiseen."
Myös liiallinen tyytyväisyys tuotteiden tai tuotettujen palvelujen nykytilaan jarruttaa innovatiivisuutta, sanoo tuossa haastattelussa Henrik Ehrnrooth, KONEen toimitusjohtaja. Todellinen innovaatio on tutkimuksessa nähty liittyvän työtyytyväisyyteen. Onnellinen työntekijä on omistautunut työntekijä on innovatiivinen työntekijä.

Muutos tapahtuu epämukavuusalueella ja sinne on uskallettava astua!



perjantai 6. helmikuuta 2015

Viestintää ja markkinointia - opiskelijoille!

Aurinko paistaa vaaleansinisellä taivaalla ja on jälleen viikon ainoa päivä, jolloin voi koko päivän keskittyä pitkäjänteiseen ajatteluun ja suunnitteluun. Osallistun Turun ammatikorkeakoulun tarjoamaan e-TUBE koulutukseen, jossa opettelemme rakentamaan erilaisia verkko-oppimisen opintojaksoja.

Otollinen tilaisuus harjoittelulle on loppukeväällä alkava opintojakso, "kirjastojen viestintä ja markkinointi". Siitäpä vasta saa aikaiseksi oikein kunnon setin! Sisällöt, tehtävät ja toteutustavat. Lähitapaamisia heillä on paljon, eli tästä tulee tälläinen sekoitus, eli blended learning periaatteella lähdetään.

Markkinointi saattaa herättää tunteita laidasta laitaan. Saatetaan ajatella, että kirjasto myy itse itsensä, julkisena hyväksihavaittuna ja laadukkaana palveluna. Ja näinhän usein onkin. Silti kirjastoammattilainen ei selviä työarjesta ilman viestintäsuunnitelman ja markkinointi suunnitelman laatimisen taitoja. Tapahtumat ja muu tarjonta tarvitsevat hurjasti ulkoista markkinointia onnistuakseen ja houkutellakseen kävijöitä.

Kotona olen lueskellut kirjaa Storybranding. Olen miettinyt sitä sen jälkeen kun viime viikolla Ville Tolvasen blogikirjoitus markkinoinnista iski. Ei kirjastokaan pelkkiä kirjoja ja lehtiä tarjoa. Kirjasto tarjoilee elämyksiä, iloa, naurua, uskallusta, kokemuksia ja onnellisia hetkiä. Eilen olin Kaarinan kirjaston Harry Potter tapahtumassa ja miten tapahtuma innoitti lapsia lukemaan ääneen. Miten jonotettiin selvittämään mihin taloon kukakin kuuluu, jotta sitten saisi itse tehdä rintamerkkinsä. Olitko rohkea Rohkelikosta tai auttavainen ystävä Puuhkupuh-talosta?

Tämä on juuri sitä "tulosta", joka ei näy kirjastossa kirjapidossa tuotettuina euroina. Olisiko storybranding, tarinabrändäys, eräs keino tuoda kirjastojen tätä puolta esille päättäjille?

Brändäys = "brändin rakentaminen tarkoittaa työtä, jota yrityksen kaikissa osissa tehdään, jotta kohderyhmän mielessä oleva brändi vastaisi mahdollisimman paljon yrityksen valitsemaan tavoitemielikuvaa. Yritys valitsee tavoitemielikuvaansa ne asiat, joilla se haluaa erottautua kilpailijoistaan kohderyhmälle releventilla tavalla.
Tavoitemielikuvan laatiminen on yrityksen johdon tehtävä."
 
(Mäkinen, M.; Kahri, A. ja Kahri, T. (2010). Brändi kulmahuoneeseen. Porvoo, WSOYpro, 2010.)

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Markkinointiviestintä ja brändäys - pelkkää huuhaata(ko)?

Aamulla minut tölväisi liikkeelle Tolvanen. Olin kaikessa rauhassa valmistautumassa töihin, kun se iski - inspiraatio. Tuli kiire töihin! Ville Tolvasen blogi on iskenyt viimeisen puolen vuoden aikana useamman kerran ja lujaa. Tämä suomalainen brändääjä ei ole kaikkien mieleen, jotkut tykkää, jotkut ei. Minä tykkään.

Blogikirjoitus, joka sai minuun aamulla virtaa, oli Miksi kaikki osaa markkinoida? Kysymys oli kuin tehty keskiviikon oppitunnille aineistopromootiosta. Ja kun luet tuon blogitekstin, ymmärrät asian sekä Tolvasen kysymyksenasettelun. Markkinointiin on omat ammattilaisensa, ihan kuten moneen muuhunkin asiantuntija-ammattiin.

Kirjastot ovat niitä toimijoita, jotka markkinointia ja markkinointiviestintää kovasti tarvitsevat, mutta se kun ei oikein saisi maksaa mitään. Kuten ei kirjastossa paljon mikään muukaan. Siksi kirjastolaisten ruohonjuuritason markkinointiosaaminen ja vaikutusviestintä on juuri sitä mitä se on, vähän kotikutoista ja maalaisjärkeen mukautuvaa. Eikä siinä lähtökohtaisesti varmaan mitään pahaa olekaan.

Mutta, kun nostamme tämän asian sellaiseen yhteyteen kuin vaikutusviestintä, päättäjät, kirjastojen promootio, näkyy mainonnan ja markkinointiviestinnä kotikutoisuus usein ihan uudessa valossa. Toisessa blogikirjoituksessaan Tolvanen selvittää myynnin ja markkinoinnin eroja. Kone myy hissejä, mutta visiona on 'lifting business'. Finnair lentää, mutta sloganina oli 'yöksi kotiin'. Mitäs jos siirrettään tämä tuotteen markkinointi vision markkinointiin kirjastoissakin?

Emme vain lainaa kirjoja ja järjestä vinkkauksia. Me tuotamme hyvinvointia, inspiraatiota, hyvää mieltä ja naurua; tuemme kansalaisten osallistumista yhteiskuntaan, järjestämme elämyksiä, tuomme kulttuuria kaikelle kansalle, kuromme umpeen yhteiskunnallisia kuiluja, digitaalisia tahi analogisia. Me tuemme koulutusta ennenäkemättömän hienolla tavalla, olemme yhteiskunnallisesti huikea kumppani kenelle toimijalle tahansa. Ja yleisissä kirjastoissa kaikki tämä - järjestyy noin1% siivulla kuntabudjetista. Mehän olemme suoranainen kultakaivos! Kirjastot ovat kunnallisen maineen kultamunia muniva hanhilauma. Meidän pitäisi välttämättä pystyä tuomaan tämän esineetön arvonluonti paremmin esille.  Ja tällaisten abstraktien 'tulosten' markkinointi onkin jo asteen vaikeampaa.

Mainoskampanja?