Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, OPS-työ ja kirjastot

Tämä aihe oli 6.6. kerännyt selvästi vähiten muistinpanoja eikä aihe ollutkaan helppo. Lajittelen vähän aiheita parin eri otsikon alle: ristiriitaisuus ja menetelmiä.

Ristiriitaisuus
- OPS työ: juopa koulun ja yleisen kirjaston välillä?
- OPS: kirjaston tilaisuus
- Koulukirjasto on myös mukana OPSissa jossain paikoissa
- Oppimisympäristö
- Onko aikaa? Eriarvoisuutta?
- Ilmiöoppiminen ja monialaisuus
- Velvollisuus vai mahdollisuus?
- OPS on niin täynnä
- OPS tosi täynnä opettajille
- Kirjasto antaa opettajille lisää aikaa ja resursseja
- Laaja-alainen ylittää oppiainerajat

Kuten huomaamme, olemme ristiriitaisen aiheen parissa. Osa kokee tämän hetken ja tilanteen mahdollisuutena, joku on myös tuskastunut siihen, että avoimia kysymyksiä on niin paljon. Liittyykö tähän se, että tämä on myös osassa kouluista vielä vähän vaiheessa? Onko kirjastoilla todella tietoa, mitä on tapahtumassa? Toimiiko vanhat konstit vai tarvitaanko pussillinen uusia? Vai osoittautuvatko vanhat konstit paremmiksi kuin pussillinen uusia? Kokeeko opettajat, että kirjastoissa on tarpeeksi osaamista ohjaamiseen ja rahkeita työskentelemään tiiviimmin opetuksen yhteydessä opettajan vierellä?

Mutta vielä ehtii yhteistyöhön! Mikael Österlund muistutti meitä tapahtumapäivän puheessaan, että koulun aikakäsitys on erilainen ja myös vuoden kierto vähän eri. Kaikki katkeaa kesällä ja tunti on 45 minuuttia, ei 60 minuuttia. Lukujärjestykset sovitaan usein jo ennen juhannusta valmiiksi. Toukokuussa ei opettajille kannata lähteä ehdottelemaan mitään mikä liittyy seuraavaan syksyyn, toukokuu on liian hektistä aikaa. Ottakaa yhteyttä koulu- tai sivistystoimeen tulevana talvena ja puhukaa ylemmän tason ihmisille. Tai, nykikää sitä kaikkein innokkainta kumppanianne joko koulussa tai kirjastossa ja lähtekää kehittelemään jotain yhteistä loistokuviota. Hyvistä jutuista sana liikuu!

Pitää myös perinpohjaisesti tutustua ja ymmärtää mitä opetussuunnitelma tarkoittaa termeillä monilukutaito, monialaisuus, eheyttäminen ja laaja-alaisuus. Ilman terminologian perinpohjaista sisäistämistä ei kannata lähteä liikkeelle.

Menetelmiä
 - Oppimispaketit Liedossa: tiedonhankinta, äidinkieli, vinkkaus, kuvis, aiheena esim. suvaitsevaisuus
- Alakoulu: mediamatka -> ilmiöpohjainen viikko
- Monialainen: taidot entuudestaan ohjasi oppimaan
- Tiedonhallinnan ajokortti?
- Koodaaminen
- Kirjoihin valmiit tehtävät -> opeilla tosi paljon työtä
- Tiedonhaun opetus osaksi opetusta (projekteja?)
- Lukuharrastuksen tukeminen

Kari Pohjola ja Anun kengät. (A. Ojaranta)

Muutamia onnistuneita juttuja on jo menossa! Liedosta voi kysellä Mikaelilta lisää heidän suunnitelmista. Uskoakseni Päivi Jokitalo on myös kartottanut näitä meneillä olevia projekteja. Kaarinassa kuten Turussakin ovat kirjastot järjestäneet koodauspajoja. Tiedonhaun opetus pitäsi ehdottomasti ottaa osaksi opetusta. Tästä olen monesti mainostanut menetelmää ohjattu tutkiminen, joka on suunniteltu niin, että opettaja ja kirjastonhoitaja yhdessä kulkevat oppilaiden rinnalla ohjaten esim. projektityöskentelyn aikana.

Menetelmiä on, mutta miten saamme opettajat ja kirjastonhoitajat samaan pöytään ääreen näitä jakamaan? Kirjastotyöryhmä? Tämäkään ei ole joka paikassa ollut välttämättä toimiva malli. Tätä pitäisi ehdottomasti pohtia lisää. Ja vielähän on tuon learning cafen lakana purkamatta, sitä jäämme odottelemaan!

Hedelmällistä pohdintaa Joensuussa!

Sain kunnian aloittaa Itä-Suomen yliopiston koulutus ja kehityspalvelujen järjestämän koulutuksen liittyen monilukutaitoon. 8.2. pyörähti Joensuussa käyntiin 'Tutkiva ja luova yhteisöllinen työskentely'. Koulutukseen osallistui opettajia sekä kirjastonhoitajia ja päivän aiheet pyörivät monilukutaidon ohella ilmiöpohjaisuuden, eheyttävien opintokokonaisuuksien ja ohjatun tutkimisen ympärillä.

Aivan hurjan hieno osallistujajoukko osaavia ammattilaisia, jonka kanssa saimme hienot keskustelut aikaiseksi! Haluan tässä blogipostauksessa nostaa esille joitain oivalluksia mitä päivän aikana tuli ja mitä kotimatkalla ajattelin.

Ensinäkin selkeästi tuli toive tällaisista tapahtumista, joissa moniammatillisesti voisimme päästä kunnolla keskustelemaan ja työstämään juttuja yhdessä. Lukuinto-koulutukset olivat hyvä alku tälle kahden ammatin kohtaamiselle, mutta selkeästi opettajia ja kirjastolaisia ei törmäytetä tarpeeksi usein. Tärkeäksi asiaksi koettiin myös kummankin ammatin ymmärtäminen, viestinnän avoimuuden ja keskustelun tärkeys. Yhteisten ratkaisujen löytäminen on hyvin tärkeää yhteistyön kannalta.

Kevät kukka Länsi
Capen provinssissa Etelä-Afrikassa.

Aamupäivä meni suoranaisella paahtamisella, mutta iltapäivällä osallistujat saivat työskennellä opettaja/kirjastolainen pareissa.  Ilmiöideoita työstettiin, mutta keskusteluun tosin jäi vähän liian vähän aikaa tiukan aikataulun takia. He pääsevät onneksi jatkamana pohdintojaan vielä koulutuksen jatkuessa kahdella lähitapaamisella. Monella paikkakunnalla on jo hienoja juttuja menossa, Vantaan kaupunginkirjaston pedagogiset palvelut etunenässä.

Otimme esille myös tulevaisuustaidot: ongelmanratkaisukyky, epävarmuuden sietäminen, vuorovaikutustaidot, tiedon jakaminen, lähdekriittisyys, itsenäinen tiedonhaku, yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja vastuun ottaminen (Lonka, et al, 2015, 50).

Kaikki tulee esiin uudessa opetussuunnitelmassa. Tulevaisuustaidoista epävarmuuden sietäminen nosti keskustelua. Tänä päivänä sen tarve on kuitenkin enemmän normi kuin poikkeus. Uusi tapa työskennellä eli ilmiöpohjaisuus saattaa myös ensin olla hankala sekä opetuksen henkilökunnalle sekä kirjastolaisille, mutta pitää myös muistaa, että se on uusi tapa myös suurimmalle osalle oppilaista. 

Kirjastolaiset löysivät ohjatun tutkimisen prosessista heti asioita, mitä he voisivat kirjaston puitteissa tehdä ja millaisista palveluista kertoa kouluille. Eräältä opettajalta tuli kommentti, että kirjaston pitää osata kertoa ja markkinoida osaamistaan - ja tämä on kyllä ollut kirjastomaailmassa esillä ja koen, että sen ongelman läsnäolo on tunnistettu. Mutta onko vielä petrattavaa?

Loppuun teetin vielä SWOT analyysin ja viimeisessä käänteessä pyysin kääntämään uhat ja heikkoudet vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. On tärkeää, että uhkien toteamisen jälkeen vielä tarkastellaan, onko kyseessä todellinen uhka, vaiko vain asia, josta voidaan kouluyhteistyössä sopia. Esimerkiksi miten kirjaston aukioloajat palvelevat koulun toimintaa ja voisiko kirjasto-auton aiktauluja muovailla koululle sopiviksi. Tai vaikka se että kirjastossa huomattaisiin, että syksyn lukujärjestykset lyödään lukkoon usein rehtorin toimesta jo ennen kesälomaa.

Se mitä tämä aika OPS-muutoksineen vaatii myös kirjastoammattilaisilta, on työtapojen muutosta, jopa ehkä ammatti-identiteetin uudelleenmuotoilua. Kirjastoissa ei vielä ole merkittävästi pedagogista osaamista ja siten myös kirjastojen tiedonhankinnan opetukset eivät ehkä ole toimineet mahdollisimman hedelmällisellä tavalla. Vastausten hakeminen kirjastonhoitajan tehtäväpaperiin ei välttämättä enää palkitse oppilaita ja se voi olla heille suorastaan merkityksetöntä. Näin myös oppilaan oppimisen tasosta voidaan tehdä jotain päätelmiä. Tiedonhankinna prosessi on kuitenkin pitkälti myös oppimisen prosessi, eli pitää pohtia miten pääsemme viemään näitä ajatuksia myös kirjastojen opetuksen pariin.

(Lonka, K. et al (2015). Ilmiölähtöisesti kohti innostavaa oppimista. Teoksessa Cantell, H. Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Jyväskylä: PS-kustannus.)

Opettajat ja kirjastolaiset yhden pöydän äärellä Mynämäellä

Oli oikein mukava vierailu Mynämäellä, kiitos kutsusta! Lämmittää koulukirjastoihmisen sydänalaa, kun näkee saman pöydän ääressä kirjastoammattilaisia ja opettajia hakemassa yhdessä tietä yhteistyöhön.

Olin keskiviikkona 23.9. Mynämäen lukiolla parin tunnin ajan. Käyntini kuului Vakkatori-hankkeeseen ja aiheena oli tiedonhaun ohjauksen koulutus opettajille ja kirjastonhoitajille. Paikalla olikin 22 henkilöä, kirjastoista sekä opettajia peruskoulusta ja lukiosta. Monet olivat kuulleet minua Lukuinto-koulutuksessa sekä Turun alueen äidinkielenopettajien viime kevään vuosikokouksessa. Siksi lähdimme tällä kertaa aivan käytännön asioilla liikkeelle.

Kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri nyt, heillä on myös menossa OPS työ. Paikallisen opetussuunnitelman suunnittelua on aktiivisesti lähdetty edistämään kirjaston ja koulun yhteistyönä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 ei nosta kirjastoa kovin hyvin esille ja niin he päättivät Mynämäellä tehdä sen itse paikallisessa OPS:ssa. Todella mahtava juttu!

'Yhdessä uutta kohti'. Kuva: AO

Valmistellessani koulutusta luin huolella eheyttävää opetusta koskevan kappaleen opetussuunnitelman perusteista ja tiedonhaun ohjausta lähdin rakentamaan ohjatun tutkimisen prosessin kautta. Siinä kahta asiaa katsellessani huomasin, että ohjattu tutkimus (Guided Inquiry) menee aika lailla yksi yhteen eheyttävän opetuksen ja ilmiöpohjaisen opetuksen kanssa.

Ilmiöpohjaisessa opintojaksossa ei puhuta niinkään tiedonhausta tai tiedonhallintataidoista, mutta siitähän siinä hyvin pitkälti on kyse. Oppilaat lähtevät rakentamaan ilmiö-projektia tutkimuskysymyksen kautta tai ongelman kautta.

"Se [eheyttävä opetus] auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa." 

"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle." 

Kirjasto on siis mitä mainion kumppani ilmiöoppimiseen. Uusi opetussuunnitelma ei vieläkään tuo esille, mitä se tiedonhaku sitten tällaisessa tilanteessa konkreettisesti on. Tämä johtaa yhä ja aina vaan siihen, että oppilaat saavat asiaan hyvin epätasapuolista opetusta. Kysehän on tänä päivänä kansalaistaidosta. Kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä tätä asiaa voidaan voimistaa ja antaa oppilaalle välineitä tehokkaaseen tiedonhallintaan sekä antaa opettajalle lisää välineitä tiedonhankinnan ohjaukseen. Tällä tavoin tiedonhallinnan osaaminen toivon mukaan jää työmalliksi ja toisi siten pitkälle kantavia vaikutuksia koulutyöhön.

Mutta eräästä asiasta olimme kaikki liikuttavan paljon samaa mieltä: diginuorten tiedonhaun taidoissa ja ajattelun taidoissa on roimasti parantamisen varaa!