Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, OPS-työ ja kirjastot

Tämä aihe oli 6.6. kerännyt selvästi vähiten muistinpanoja eikä aihe ollutkaan helppo. Lajittelen vähän aiheita parin eri otsikon alle: ristiriitaisuus ja menetelmiä.

Ristiriitaisuus
- OPS työ: juopa koulun ja yleisen kirjaston välillä?
- OPS: kirjaston tilaisuus
- Koulukirjasto on myös mukana OPSissa jossain paikoissa
- Oppimisympäristö
- Onko aikaa? Eriarvoisuutta?
- Ilmiöoppiminen ja monialaisuus
- Velvollisuus vai mahdollisuus?
- OPS on niin täynnä
- OPS tosi täynnä opettajille
- Kirjasto antaa opettajille lisää aikaa ja resursseja
- Laaja-alainen ylittää oppiainerajat

Kuten huomaamme, olemme ristiriitaisen aiheen parissa. Osa kokee tämän hetken ja tilanteen mahdollisuutena, joku on myös tuskastunut siihen, että avoimia kysymyksiä on niin paljon. Liittyykö tähän se, että tämä on myös osassa kouluista vielä vähän vaiheessa? Onko kirjastoilla todella tietoa, mitä on tapahtumassa? Toimiiko vanhat konstit vai tarvitaanko pussillinen uusia? Vai osoittautuvatko vanhat konstit paremmiksi kuin pussillinen uusia? Kokeeko opettajat, että kirjastoissa on tarpeeksi osaamista ohjaamiseen ja rahkeita työskentelemään tiiviimmin opetuksen yhteydessä opettajan vierellä?

Mutta vielä ehtii yhteistyöhön! Mikael Österlund muistutti meitä tapahtumapäivän puheessaan, että koulun aikakäsitys on erilainen ja myös vuoden kierto vähän eri. Kaikki katkeaa kesällä ja tunti on 45 minuuttia, ei 60 minuuttia. Lukujärjestykset sovitaan usein jo ennen juhannusta valmiiksi. Toukokuussa ei opettajille kannata lähteä ehdottelemaan mitään mikä liittyy seuraavaan syksyyn, toukokuu on liian hektistä aikaa. Ottakaa yhteyttä koulu- tai sivistystoimeen tulevana talvena ja puhukaa ylemmän tason ihmisille. Tai, nykikää sitä kaikkein innokkainta kumppanianne joko koulussa tai kirjastossa ja lähtekää kehittelemään jotain yhteistä loistokuviota. Hyvistä jutuista sana liikuu!

Pitää myös perinpohjaisesti tutustua ja ymmärtää mitä opetussuunnitelma tarkoittaa termeillä monilukutaito, monialaisuus, eheyttäminen ja laaja-alaisuus. Ilman terminologian perinpohjaista sisäistämistä ei kannata lähteä liikkeelle.

Menetelmiä
 - Oppimispaketit Liedossa: tiedonhankinta, äidinkieli, vinkkaus, kuvis, aiheena esim. suvaitsevaisuus
- Alakoulu: mediamatka -> ilmiöpohjainen viikko
- Monialainen: taidot entuudestaan ohjasi oppimaan
- Tiedonhallinnan ajokortti?
- Koodaaminen
- Kirjoihin valmiit tehtävät -> opeilla tosi paljon työtä
- Tiedonhaun opetus osaksi opetusta (projekteja?)
- Lukuharrastuksen tukeminen

Kari Pohjola ja Anun kengät. (A. Ojaranta)

Muutamia onnistuneita juttuja on jo menossa! Liedosta voi kysellä Mikaelilta lisää heidän suunnitelmista. Uskoakseni Päivi Jokitalo on myös kartottanut näitä meneillä olevia projekteja. Kaarinassa kuten Turussakin ovat kirjastot järjestäneet koodauspajoja. Tiedonhaun opetus pitäsi ehdottomasti ottaa osaksi opetusta. Tästä olen monesti mainostanut menetelmää ohjattu tutkiminen, joka on suunniteltu niin, että opettaja ja kirjastonhoitaja yhdessä kulkevat oppilaiden rinnalla ohjaten esim. projektityöskentelyn aikana.

Menetelmiä on, mutta miten saamme opettajat ja kirjastonhoitajat samaan pöytään ääreen näitä jakamaan? Kirjastotyöryhmä? Tämäkään ei ole joka paikassa ollut välttämättä toimiva malli. Tätä pitäisi ehdottomasti pohtia lisää. Ja vielähän on tuon learning cafen lakana purkamatta, sitä jäämme odottelemaan!

Hedelmällistä pohdintaa Joensuussa!

Sain kunnian aloittaa Itä-Suomen yliopiston koulutus ja kehityspalvelujen järjestämän koulutuksen liittyen monilukutaitoon. 8.2. pyörähti Joensuussa käyntiin 'Tutkiva ja luova yhteisöllinen työskentely'. Koulutukseen osallistui opettajia sekä kirjastonhoitajia ja päivän aiheet pyörivät monilukutaidon ohella ilmiöpohjaisuuden, eheyttävien opintokokonaisuuksien ja ohjatun tutkimisen ympärillä.

Aivan hurjan hieno osallistujajoukko osaavia ammattilaisia, jonka kanssa saimme hienot keskustelut aikaiseksi! Haluan tässä blogipostauksessa nostaa esille joitain oivalluksia mitä päivän aikana tuli ja mitä kotimatkalla ajattelin.

Ensinäkin selkeästi tuli toive tällaisista tapahtumista, joissa moniammatillisesti voisimme päästä kunnolla keskustelemaan ja työstämään juttuja yhdessä. Lukuinto-koulutukset olivat hyvä alku tälle kahden ammatin kohtaamiselle, mutta selkeästi opettajia ja kirjastolaisia ei törmäytetä tarpeeksi usein. Tärkeäksi asiaksi koettiin myös kummankin ammatin ymmärtäminen, viestinnän avoimuuden ja keskustelun tärkeys. Yhteisten ratkaisujen löytäminen on hyvin tärkeää yhteistyön kannalta.

Kevät kukka Länsi
Capen provinssissa Etelä-Afrikassa.

Aamupäivä meni suoranaisella paahtamisella, mutta iltapäivällä osallistujat saivat työskennellä opettaja/kirjastolainen pareissa.  Ilmiöideoita työstettiin, mutta keskusteluun tosin jäi vähän liian vähän aikaa tiukan aikataulun takia. He pääsevät onneksi jatkamana pohdintojaan vielä koulutuksen jatkuessa kahdella lähitapaamisella. Monella paikkakunnalla on jo hienoja juttuja menossa, Vantaan kaupunginkirjaston pedagogiset palvelut etunenässä.

Otimme esille myös tulevaisuustaidot: ongelmanratkaisukyky, epävarmuuden sietäminen, vuorovaikutustaidot, tiedon jakaminen, lähdekriittisyys, itsenäinen tiedonhaku, yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja vastuun ottaminen (Lonka, et al, 2015, 50).

Kaikki tulee esiin uudessa opetussuunnitelmassa. Tulevaisuustaidoista epävarmuuden sietäminen nosti keskustelua. Tänä päivänä sen tarve on kuitenkin enemmän normi kuin poikkeus. Uusi tapa työskennellä eli ilmiöpohjaisuus saattaa myös ensin olla hankala sekä opetuksen henkilökunnalle sekä kirjastolaisille, mutta pitää myös muistaa, että se on uusi tapa myös suurimmalle osalle oppilaista. 

Kirjastolaiset löysivät ohjatun tutkimisen prosessista heti asioita, mitä he voisivat kirjaston puitteissa tehdä ja millaisista palveluista kertoa kouluille. Eräältä opettajalta tuli kommentti, että kirjaston pitää osata kertoa ja markkinoida osaamistaan - ja tämä on kyllä ollut kirjastomaailmassa esillä ja koen, että sen ongelman läsnäolo on tunnistettu. Mutta onko vielä petrattavaa?

Loppuun teetin vielä SWOT analyysin ja viimeisessä käänteessä pyysin kääntämään uhat ja heikkoudet vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. On tärkeää, että uhkien toteamisen jälkeen vielä tarkastellaan, onko kyseessä todellinen uhka, vaiko vain asia, josta voidaan kouluyhteistyössä sopia. Esimerkiksi miten kirjaston aukioloajat palvelevat koulun toimintaa ja voisiko kirjasto-auton aiktauluja muovailla koululle sopiviksi. Tai vaikka se että kirjastossa huomattaisiin, että syksyn lukujärjestykset lyödään lukkoon usein rehtorin toimesta jo ennen kesälomaa.

Se mitä tämä aika OPS-muutoksineen vaatii myös kirjastoammattilaisilta, on työtapojen muutosta, jopa ehkä ammatti-identiteetin uudelleenmuotoilua. Kirjastoissa ei vielä ole merkittävästi pedagogista osaamista ja siten myös kirjastojen tiedonhankinnan opetukset eivät ehkä ole toimineet mahdollisimman hedelmällisellä tavalla. Vastausten hakeminen kirjastonhoitajan tehtäväpaperiin ei välttämättä enää palkitse oppilaita ja se voi olla heille suorastaan merkityksetöntä. Näin myös oppilaan oppimisen tasosta voidaan tehdä jotain päätelmiä. Tiedonhankinna prosessi on kuitenkin pitkälti myös oppimisen prosessi, eli pitää pohtia miten pääsemme viemään näitä ajatuksia myös kirjastojen opetuksen pariin.

(Lonka, K. et al (2015). Ilmiölähtöisesti kohti innostavaa oppimista. Teoksessa Cantell, H. Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Jyväskylä: PS-kustannus.)

Vuoden viimeinen esitelmäkeikka Opetushallituksessa!

Joulukalenterin ohella joulukuun aloitti Opetushallituksen monilukutaidon seminaaripäivä Helsingin Paasitornissa. Olin tosi iloinen kutsusta tilaisuuteen! Katselen tilaisuuksista monilukutaitoa sinnikkäästi informaatiolukutaidon, tiedolla työskentelyn ja kirjastojen tiedonhaun opetuksen näkökulmasta. Siksi olen ylen tyytyväinen, että kutsuja satelee pitkin vuotta tasaiseen tahtiin. Tämä on nyt vuoden viimeinen esitelmäkeikka. Kiitokset, Minna Harmanen!

Syksyn aikana on tullut ulos myös lukion opetussuunnitelmauudistus kuin myös erinomaisia opuksia, yhtenä niistä Monilukutaito kaikki kaiksessa, josta jo bloggaisnkin. Toinen on tänään Minna Harmasen vinkkaama teos Improving literacy skills across learning, kyseessä on CIDREE julkaisu (Consortium of Institutions for Development and Research in Education in Europe).

Oli myös kiva pitkästä aikaa tavata ja kuunnela Reijo Kupiaista, joka on tänä syksynäkin kirjoittanut siitä, että me tarvitsemme pedaloikan, emmekä digiloikkaa. Kupiainen on myös erinomaisen hyvin kirjoittanut (ensimmäisen linkitysen takaa löytyvässä teoksessa) monilukutaito käsitteen alkuperästä ja miten juuri tämä termi valikoitui opetussuunnitelman termiksi.

Visuaalinen monilukutaito oli myös voimakkaasti esillä. KAVI:sta oli apulaisjohtaja Kirsi Raitaranta esittelmeässä oivallista resurssia, Elokuvapolku. Hienoa asiaa elokuvasta kouluille, nyt tähän linkitettynä ajankohtainen Tuntematon sotilas. Visuaalisesta kulttuurista kertoi Marjo Räsänen Turun yliopiston opettajakoulutuslaitokselta.

Olin tuona päivänä juuri sairastunut flunssaan ja blogiteksti jäi silloin postaamatta. Loppuvuosi kului hurjalla tahdilla opetushommissa, tammikuusta taas uuteen vetoon!

Opettajat ja kirjastolaiset yhden pöydän äärellä Mynämäellä

Oli oikein mukava vierailu Mynämäellä, kiitos kutsusta! Lämmittää koulukirjastoihmisen sydänalaa, kun näkee saman pöydän ääressä kirjastoammattilaisia ja opettajia hakemassa yhdessä tietä yhteistyöhön.

Olin keskiviikkona 23.9. Mynämäen lukiolla parin tunnin ajan. Käyntini kuului Vakkatori-hankkeeseen ja aiheena oli tiedonhaun ohjauksen koulutus opettajille ja kirjastonhoitajille. Paikalla olikin 22 henkilöä, kirjastoista sekä opettajia peruskoulusta ja lukiosta. Monet olivat kuulleet minua Lukuinto-koulutuksessa sekä Turun alueen äidinkielenopettajien viime kevään vuosikokouksessa. Siksi lähdimme tällä kertaa aivan käytännön asioilla liikkeelle.

Kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri nyt, heillä on myös menossa OPS työ. Paikallisen opetussuunnitelman suunnittelua on aktiivisesti lähdetty edistämään kirjaston ja koulun yhteistyönä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 ei nosta kirjastoa kovin hyvin esille ja niin he päättivät Mynämäellä tehdä sen itse paikallisessa OPS:ssa. Todella mahtava juttu!

'Yhdessä uutta kohti'. Kuva: AO

Valmistellessani koulutusta luin huolella eheyttävää opetusta koskevan kappaleen opetussuunnitelman perusteista ja tiedonhaun ohjausta lähdin rakentamaan ohjatun tutkimisen prosessin kautta. Siinä kahta asiaa katsellessani huomasin, että ohjattu tutkimus (Guided Inquiry) menee aika lailla yksi yhteen eheyttävän opetuksen ja ilmiöpohjaisen opetuksen kanssa.

Ilmiöpohjaisessa opintojaksossa ei puhuta niinkään tiedonhausta tai tiedonhallintataidoista, mutta siitähän siinä hyvin pitkälti on kyse. Oppilaat lähtevät rakentamaan ilmiö-projektia tutkimuskysymyksen kautta tai ongelman kautta.

"Se [eheyttävä opetus] auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa." 

"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle." 

Kirjasto on siis mitä mainion kumppani ilmiöoppimiseen. Uusi opetussuunnitelma ei vieläkään tuo esille, mitä se tiedonhaku sitten tällaisessa tilanteessa konkreettisesti on. Tämä johtaa yhä ja aina vaan siihen, että oppilaat saavat asiaan hyvin epätasapuolista opetusta. Kysehän on tänä päivänä kansalaistaidosta. Kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä tätä asiaa voidaan voimistaa ja antaa oppilaalle välineitä tehokkaaseen tiedonhallintaan sekä antaa opettajalle lisää välineitä tiedonhankinnan ohjaukseen. Tällä tavoin tiedonhallinnan osaaminen toivon mukaan jää työmalliksi ja toisi siten pitkälle kantavia vaikutuksia koulutyöhön.

Mutta eräästä asiasta olimme kaikki liikuttavan paljon samaa mieltä: diginuorten tiedonhaun taidoissa ja ajattelun taidoissa on roimasti parantamisen varaa!

Guided Inquiry Design and some issues about the Finnish core curriculum change

Thursday and Friday was spent in a much waited workshop in The House of Book, next to Company's Garden in Cape Town. The information literacy and school library sections of IFLA organized a Guided Inquiry Design workshop. There will be a separate blog post about the school libraries, but this is dedicated to Guided Inquiry Design (GID).


The method was already familiar to me but I wanted to get some indepth learning in this method. The GID was this time presented by researchers Ross Todd and Lyn Hay. I will not be going through the model here, but rather taking up issues relating to these two days and how does GID compare with the core curriculum renewal in Finland.


It all twirls around inquiry. This stands in the core of GID and it stands in the middle on teaching. Phenomenon based learning and similar are all going from looking at a phenomenon, posing relevant questions and inquiry based learning.


The present information society is setting more demands to us than the times before. We need to arrange and sort the world around us to understand it. Information is mostly digital. We have a whole generation of children, whose whole life is digitalized; playing, games, communication, enterntainment, and information, which is digitalized and spread across different networks. We can not change this, and therefore we need to work for giving the children and students the tools to manage the information.


This is becoming more and more vital in teaching. Students has this huge information cornucopia in their pockets. Understanding different information sources, comparing them, comparing the facts and making synthesis is the core of constructivist learning. Synthesis is not about listing facts from wikipedia to your presentation or homework.

Guided Inquiry Design is an impressive result of large number of studies done among school children and teenagers in order to help them manage the information and learn from it. It is addressing the information search process (ISP) and the well-known and natural pitfalls in the process. GID was designed to provide an information specialist, librarian/school librarian helping teachers in this path. With this model we can get away from the copy/paste process of making projects and other 'norms' and damaging behaviour we see in working with information.


Some examples: the minute you will guide the students that they need to make a powerpoint presentation about this they go to the computer, open up the program, gives a titel to presentation, and then already the educator has failed, says Ross Todd. This is happening too often. It is the thinking skills that the students are lacking in, not information searching skills. They do find various information, but working with it is not beeing directed or teached.

Of this same reason I have been telling the children stay away from the computer at first. Get your brain going, think! Circle around your subject, think what you do or don't know and start focussing. Mindmap the issue and think of KEYwords/SEARCHwords. Only after that you may enter the internet and search for material with the various search words and their combinations.

We should get away from product oriented thinking (presentation) and concentrate on the learning. What is the learning that has been reached if a primary school student enters the library with a question "I need to make a presentation about classical music." The student is just left on her own by the teacher. Is the techer expecting to get anything else as a reasult as plain simple fact list from the Wikipedia? What has the child really learned? Did she learn to find information?

The student is in a case like this going directly from finding information to so called 'learning'. Or did learning take place? In my research concerning the Finnish core curriculum I have used Christine Bruce's framework of information literacy conceptions. The discourse analysis suggests, that the current Finnish core curriculum has the information source conception and the knowledge creation discourse very visible. But where does the fact refine to knowledge? What happens in the middle? The process discource is poorly visible in the core curriculum of 2004.

GID is about learning to learn. It is a fundamental method of thinking, which can be implemented in which ever school subject. It is about deep learning happening along the process, which is leading to an outcome, learning (and possibly a presentation in some form). Learning to learn, lifelong learning, a fundamental method to be implemented to which ever subject.

We in Finland at least have during the last weeks seen a lot of VERY badly formulated web-discussion of people letting their feelings and prejudises take over. We would all need these skills, no matter what age, argumentation skills are the key to a constructive discussion instead of flashing out.