Kehitys kehittyy, ihan oikeesti...

Aika menee nopeasti ja totta on; mitä enemmän vuosia tulee lasiin niin sitä nopeammin se tuntuu menevän. Nopeasti etenee maailma muutenkin. Kehitys kehittyy. Välillä on vaikeuksia pysytellä perässä. Ja mielummin pitäisi ratsastaa aallonharjalla. Informaatioyhteiskunta on jossain välissä ehtinyt muuttua digi/mobiiliyhteiskunnaksi. Eikä se ole enää sama asia kuin informaatioyhteiskunta. Ja se pitää hyväksyä.

Digitaalisuus on ubiikkia, se koskettelee käytännössä jokaisen elämää ja se on koko ajan ympärillämme. Sitä ei voi ohittaa yrityspuolen johtaja, eikä sen paremmin kunnallishallinnon edustajakaan. Digitaalisen ajan johtajalta vaaditaan perässäpysyttelyä, ja jos mahdollista, siellä aallonharjalla ratsastamista. Myös julkisella puolella. Useat julkisen puolen johtajat tosin kuuluvat ns. digi-immigrantti sukupolveen, jolle digi- ja mobiilikulttuurin haltuunotto saattaa ehkä olla haasteellista.

Ville Tolvanen bloggasi 18.2. Digiajan johtajasta. Tolvanen ottaa esille näkökulmia johtajudesta ja sen muutostarpeesta tässä ajassa. Aika vaatii uuden omaksumista, uuden maailmankuvan rakentamista ja myös heittäytymistä. Läpinäkyvyys on digiajassa helppoa ja sitä myös odotetaan välineiden nopeuttaessa viestintää. 

"Tietoa on luotava reaaliaikaisesti parempien päätösten ja tulosten luomiseksi. Tiedolla on johdettava ei pelkästään raportoiden vaan myös asiakastietoa päivittäin hyödyntäen. Älykäs johtaja ymmärtää tiedonvälittämisen arvon. Johtaja ei epäröi viestiä tarinastaan, visiostaan ja tulevasta suunnasta vaativimmissakin tilanteissa. Johtaja ymmärtää vision, innostuksen ja kasvollisen johtajuuden arvon." (Ville Tolvanen)

Esimerkiksi lautakunnan päätettäväksi vietävät asiat ja niistä tehdyt päätökset ovat heti netissä luettavissa. Digiaikana olisi luottamuksen kädenojennus osata viestiä tästä omalle tiimille/joukkueelle tai työporukalle oikea-aikaisesti. Digitaalisuus on monelle myös haaste, mutta myös mieletön mahdollisuus, joka kannattaa ottaa haltuun!

19.2. Pauli Aalto-Setälää haastateltiin aiheella Digitaalisuus haastaa johtamisen ja viestinnän. Hän on mukana Aalto-yliopiston KuntaJOKO koulutuksessa aiheenaan digitalisaatio. Aalto-Setälä sanoo, että digitaalisuus mullistaa, oli ala mikä hyvänsä. Julkinenkaan ala ei ole tässä mikään poikkeus. Moni ala on joutunut tekemään suuria muutoksia digiajan tultua; Aalto-Setälä mainitsee selvänä esimerkkinä kustannus- ja mediatalot. Kun asiaa vie kirjastojen maailmaan, asia on yhtä selvää pässinlihaa. Digitaalisuus on tullut, haluataan tai ei. Jälleen olisi mielummin pysyteltävä siellä aallonharjalla.

”Uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen ei onnistu, jos johtamisjärjestelmä ei tue tätä.”

Aalto-Setälä liittää digitaalisuuden myös vahvasti innovointiin. Digitaalisuus avaa isot ovet innovoinnille ja yhteistyömahdollisuuksille. Innovointi löytyy tekemisestä, kannustamisesta, innostuksesta, sydämestä; se ei kukoista järjestetyissä innovaatiotiimeissä. Digiajan johtaja avaa ovet innovaatioille avaamalla itse ovet omalle epämukavuusalueelleen. Muu jengi seuraa hyvää johtajaa perässä. 

Työelämä 2020 uutisoi, että vain joka neljäs suomalaisorganisaatio on oikeasti innovatiivinen. Me keskitymme uuden toiminnan sijaan liiaksi kustannusten leikkaamiseen sekä tuotteuden ja palvelujen elinkaaren pidentämiseen sen sijaan, että kehittelisimme uutta. 

"Tekesin MEADOW-tutkimuksen yhteenvetoraportista selviää, että Suomi on yksi Euroopan aktiivisimmin työelämää kehittävistä maista, mutta lukuisat kehittämishankkeet eivät johda talouskasvuun ja työelämän laadun parantumiseen."

Myös liiallinen tyytyväisyys tuotteiden tai tuotettujen palvelujen nykytilaan jarruttaa innovatiivisuutta, sanoo tuossa haastattelussa Henrik Ehrnrooth, KONEen toimitusjohtaja. Todellinen innovaatio on tutkimuksessa nähty liittyvän työtyytyväisyyteen. Onnellinen työntekijä on omistautunut työntekijä on innovatiivinen työntekijä.

Muutos tapahtuu epämukavuusalueella ja sinne on uskallettava astua!

Markkinointiviestintä ja brändäys - pelkkää huuhaata(ko)?

Aamulla minut tölväisi liikkeelle Tolvanen. Olin kaikessa rauhassa valmistautumassa töihin, kun se iski - inspiraatio. Tuli kiire töihin! Ville Tolvasen blogi on iskenyt viimeisen puolen vuoden aikana useamman kerran ja lujaa. Tämä suomalainen brändääjä ei ole kaikkien mieleen, jotkut tykkää, jotkut ei. Minä tykkään.

Blogikirjoitus, joka sai minuun aamulla virtaa, oli Miksi kaikki osaa markkinoida? Kysymys oli kuin tehty keskiviikon oppitunnille aineistopromootiosta. Ja kun luet tuon blogitekstin, ymmärrät asian sekä Tolvasen kysymyksenasettelun. Markkinointiin on omat ammattilaisensa, ihan kuten moneen muuhunkin asiantuntija-ammattiin.

Kirjastot ovat niitä toimijoita, jotka markkinointia ja markkinointiviestintää kovasti tarvitsevat, mutta se kun ei oikein saisi maksaa mitään. Kuten ei kirjastossa paljon mikään muukaan. Siksi kirjastolaisten ruohonjuuritason markkinointiosaaminen ja vaikutusviestintä on juuri sitä mitä se on, vähän kotikutoista ja maalaisjärkeen mukautuvaa. Eikä siinä lähtökohtaisesti varmaan mitään pahaa olekaan.

Mutta, kun nostamme tämän asian sellaiseen yhteyteen kuin vaikutusviestintä, päättäjät, kirjastojen promootio, näkyy mainonnan ja markkinointiviestinnä kotikutoisuus usein ihan uudessa valossa. Toisessa blogikirjoituksessaan Tolvanen selvittää myynnin ja markkinoinnin eroja. Kone myy hissejä, mutta visiona on 'lifting business'. Finnair lentää, mutta sloganina oli 'yöksi kotiin'. Mitäs jos siirrettään tämä tuotteen markkinointi vision markkinointiin kirjastoissakin?

Emme vain lainaa kirjoja ja järjestä vinkkauksia. Me tuotamme hyvinvointia, inspiraatiota, hyvää mieltä ja naurua; tuemme kansalaisten osallistumista yhteiskuntaan, järjestämme elämyksiä, tuomme kulttuuria kaikelle kansalle, kuromme umpeen yhteiskunnallisia kuiluja, digitaalisia tahi analogisia. Me tuemme koulutusta ennenäkemättömän hienolla tavalla, olemme yhteiskunnallisesti huikea kumppani kenelle toimijalle tahansa. Ja yleisissä kirjastoissa kaikki tämä - järjestyy noin1% siivulla kuntabudjetista. Mehän olemme suoranainen kultakaivos! Kirjastot ovat kunnallisen maineen kultamunia muniva hanhilauma. Meidän pitäisi välttämättä pystyä tuomaan tämän esineetön arvonluonti paremmin esille.  Ja tällaisten abstraktien 'tulosten' markkinointi onkin jo asteen vaikeampaa.

Mainoskampanja?

@bloomingcherry #Kirjasto -instituutio on yksi osoitus siitä että ihmislaji kykenee halutessaan luomaan jotain todella fiksua ja kestävää.
— Keijo Koskinen (@KoskinenKeijo) January 14, 2015