Ajatuksia lomien jälkeen - mistä puhumme kun puhumme tiedonhallinnasta?

Kesätauon jälkeen alkaa työtehtävät jo nostaa päätään ja ajatukset aktivoituvat taas työtaajuudelle. Oppimisen Pohjantähti'-ohjelmalta ja teokset ovat käytössä kaikille ilmaiseksi. Teoksessa 'Tulevaisuuden oppiminen: eväitä osaamisen seuraavalle vuosisadalle' ohjataan niin opettajia, oppilaita kuin vanhempiakin tutustumaan uudeenlaiseen oppimiseen uuden opetussuunnitelman astuttua voimaan. Teoksessa 'Tie laaja-alaiseen osaamiseen' tutustutaan tarkemmin laaja-alaiseen oppimiseen. Opas on nimenoman suunniteltu opettajalle tueksi laaja-alaisten taitojen esille ottamiseen osana opetusta.
Tämän sadepäivän blogikirjoituksen inspiraationa on Kirsti Lonkan sosiaalisessa mediassa jakamat kaksi teosta. Digitaalisesti vapaasti käytettävissä olevat teokset ovat Suomen Microsoftin '

Kuten monen muunkin asiantuntijan tehtäviin kuuluu, osallistun itsekin tässä keskusteluun liittyen nimenomaan laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksien sisältöön. Usein asiantuntijuus on myös hyvin kapea-alaista, ja siksi luonnollisesti kommentoin vain oman erityisalani asiaa. Koska erityisalani on informaatiotutkimus, lähdin tutustumaan dokumentteihin erityisesti tarkastellen miten tiedonhallintataitoihin liittyvät asiat on dokumentissa esitetty.

Olin 3.8. Helsingissä Opetushallituksen järjestämässä Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa puhumassa tutkimuksestani eli siitä miten tiedonhallinnantaidot näyttäytyvät opetussuunnitelmassa ja miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Tässä on linkki esitykseeni. On upeaa, että tuollaista Microsoftin julkaisemaa aineistoa on tarjolla nyt kun uusi OPS2014 tulee voimaan myös yläkouluille. Tukiaineistosta on aina hyötyä virikkeenä työn suunnittelulle.



Haluan tässä blogikirjoituksessani lähteä liikkeelle siitä, että malli kuin malli (Big6, tiedonhaun portaat, ohjattu tutkiminen, jne.) rakentuu aina kolmesta suuremmasta osiosta: 1) tiedonhankinnan suunnittelu, 2) tiedonhaku, ja 3) tiedolla työskentely ja tiedon konstruointi. Nämä kolme vaihetta toteutuu kaikissa olemassa olevissa malleissa, tehtävästä tai tiedonhankinnan tilanteesta riippumatta.

Terminologiaan en nyt mene sen enempää, siitä väitöskirjassa paremmin, mutta yksi asia on tehtävä selväksi. Tiedon arvoketju on informaatiotutkimuksen käsite. Data-informaatio-tieto-viisaus. Tästä on monia versioita, mutta pointti on siinä, että dataan pitää lisätä jotain, jotta siitä tulee informaatiota, informaatioon pitää lisätä jotain, jotta siitä tulee tietoa, jne. Tiedon hakeminen sinällään on hieman väärä termi, pitäisi puhua enemmänkin informaation hausta. Informaatiolukutaito, joka tulee esille edellä linkittämässäni esitelmässä. Informaatiosta tulee yksilön henkilökohtaista tietoa vasta kun informaatio muuttuu osaksi yksilön omia jo olemassa olevia tietorakenteita. Meidän pitää antaa informaatiolle merkitys, jotta siitä tulee tietoa. Mutta puhutaan nyt kuitenkin tiedon hankinnasta, kuten termi kuuluu.

Olen usein sanonut, että nuorten ongelma tiedonhankinnassa on enemmänkin puutteellisissa ajattelun taidoissa kuin suoranaisesti tiedon hakemisen taidoissa. Toki tekniikoissa on puutetta. Faktoja löydetään helpostikin, ja harmittavan usein nuorten tiedonhankinnan käyttäytyminen onkin vain juuri sitä, faktojen hakemista ja niiden listaamista opettajalle palautettavassa oppimistehtävässä. Pitkien tekstien lukeminen ei houkuta ja täten tyydytään nopeisiin vastauksiin ja nopeaan pintapuoliseen googlailuun. Tämä ei tule muuttumaan, jos ajattelemme tiedonhallinnan/tiedonhaun taitoja pelkkänä etsimisenä.

Alussa mainitsemassani dokumentissa Tie laaja-alaiseen osamaiseen käsiteltiin myös tiedonhankintaa kuten asiaan kuuluu, osana L5 teemaa: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. Tosin pitää huomauttaa, että tähän asiaan liittyviä aineksia on hyvin runsaasti myös ajattelun taidoissa (L1) sekä monilukutaidon osiossa (L4). Oppaassa otetaan siis L5 hengessä esille tiedon tuottaminen, tiedonhallinta sekä tiedonhankinta. Tämän takia on selvää, että asiaa on tässä tilanteessa katsottu voimakkaasti teknologian näkökulmasta. Teksti tuo asiantuntevasti esille tietokannat ja hakukoneet sekä tiedon kriittisen arvioinnin. Dokumentissa on kuvattu opettajan osaamisen, taikka työskentelyn, vaativuus tasojen 0-3 mukaisesti. Alla oleva teksti on lainaus tuosta kolmannen tason kuvauksesta:

"Oppilaat kehittelevät yhdessä käytäntöjä monipuoliseen tiedonhankintaan (tietokannat, tilastot, oman datan kerääminen) eri lähteitä yhdistelemällä. Oppilaat oppivat hakemaan ja keräämään tietoa tarkoituksen mukaisesti ja rajatusti luotettavista lähteistä sekä soveltavat tietoa monipuolisesti erilaisten todellisen maailman ongelmien ratkaisuissa."

Tämä on erittäin hienosti ja kattavasti ilmaistu. Se miten tämä toteutetaan on opettajan tehtävä eikä tämä onnistu pelkkien tietokantojen ja hakukoneiden opettelun avulla. Lainauksen vaatimus on laajempi. INFORMAATION kerääminen tarkoituksenmukaisesti ja rajatusti vaatii myös ajatustyötä ja käsillä olevan tehtävän sisäistämistä. Toinen alleviivaus ilmentää sitä, että oppimistehtävä pitää muotoilla niin, ettei siitä selviä pelkästään faktoja keräämällä. Vain informaatiota käsittelemällä siitä tulee tietoa. Näin ollen tiedonhallinta ja tiedonhaku prosessina on paljon lähempänä oppimista ja tiedon konstruointia kuin että se olisi pelkää informaation etsintää.

Niin kauan kuin ajattelemme tiedolla työskentelyä pelkkänä etsimisenä ja hakemisena, emme pysty toden teolla tarttumaan ongelmiin tiedonhankinnassa, jotka johtuvat nimenomaan tiedonhaun puutteellisesta suunnittelusta, liian vähäisestä aiheen pohdinnasta, oppimistehtävän puutteellisesta sisäistämisestä sekä fokuksen puutteesta.

Näihin ongelmiin on olemassa ratkaisuja erinäisten mallien avulla, eli toivoa silti on!

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, S2-oppilaat kirjaston käyttäjinä

Koulukirjastojen epäkonferenssin yhtenä aiheena tiistaina 6.6. oli S2 oppilaiden innostaminen kielten opiskeluun ja kirjaston käyttöön. Ryhmässä tuli hurjan paljon menetelmävinkkejä, joista montaakin voi toteuttaa yhdessä kirjaston kanssa. Tällöin oppilaalle syntyy myös suhde kirjastoon ja kirjaston käyttöön.

S2 oppilaalle saattaa olla myös äidinkielen lukeminen heikkoa ja sen merkitys tässä kielen opetuksessa on luonnollinen osa kirjaan ja lukemiseen yleensä tutustuttaessa. Toiminnallisuus on oppimisen kannalta tärkeää ja varsinkin mieluisa tekeminen ja mieluisat aiheet.

Selkokirjoja tulee koko ajan lisää, nyt myös Salla Simukan trilogia on muokattu selkokirjaksi. Aineisto siis kehittyy koko ajan parempaan suuntaan.


Menetelmät: 
- Celia-äänikirjat
- Selkokirjat kaiken ikäisille
- Selkokirjavinkkausta
- Alias-tyyppiset pelit
- Runokoodaus
- Äänikirjat ja selkokirjat normaalien kirjojen rinnalle
- Sanataidekasvatus: osallistuva runoilu, kuuloruno vai korvaruno, saduttaminen (alku annettu, malli mukana, googelrunot, kummikirjailija, valmis näkökulma)
- Tilat epämuodolliseksi (satuluola pöydän alle, sohvat ja muut pehmeät isutimet
- Pajatoiminta: kielen opettajana
- Sarjakuvatyöpajat
- Omakieliset aineistot
- Lukeminen sujuu, kun aihe kiinnostaa
- Lukumummi tai -koira
- Kirjastosuunnistus
- Teemakokonaisuus (kauhu ym. genre)
- Satunurkka (eri maiden satuja + vanhemmat lukijoina)
-  Aikuiset mukaan
- Vahva yhteistyö: kielen opet, erityisopet, S2 opet, vanhemmat, kirjasto -> kuka huolehtii aikuisten lukutaidosta?
- Laitoslainaajakortti
- Markkinointi -> liikuta oppilasta, tunne mukaan! -> puhe, sanat liikkeeseen = 'kroppaan'
- Lue ääneen kaikille, novellit ja runot käyttöön
- Lauletaan, loruillaan yhdessä, eri kielillä
- Opettajien sitoutuminen
- Erikieliset lukupiirit - rekrytointi?
- Teoksiin tutustuminen myös osina
- Omakieliset aineistot - 80 kieltä Turun Norssissa eli monikieliset kirjastopalvelut ovat tarpeen (valtakunnallinen, Helmet, lainaa myös muualle Suomeen)
- Draamaa mukaan, oma elokuvakäsis, tarinan pohjalta näytelmä

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, yhteistyö koulun ja kirjaston kanssa monialaisia tukemassa

6.6. Turussa järjestetyn koulukirjastojen epäkonferenssissa yhden pöydän aiheena oli miten yhteistyö monialaisissa sujuu koulun ja kirjaston yhteistyönä. Pöydässä olleesta lakanasta en saa nyt itse niin paljon irti, mutta toivon että tapahtumassa olleet ihmiset saavat näistä muistikuvia ja ajatuksia kehittämiseen. Itse en ehtinyt pöydissä kiertää ja siksi toivonkin, että tätä listausta voisi joku paikalla olija vaikkapa kommentoida.

Kyseessä on suuri asia, nyt kun uusi opetussuunnitelma on astunut voimaan, pian jo koko peruskoulussa. Koulu ja kirjasto yhteistyötä on Suomessa huimat määrät. Miten tuota yhteistyötä saadaan viriteltyä monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin on haaste kaikille kouluyhteistyötä tekeville kirjastoille.

- Skype book club
- Ilmiömäinen ilmapallomatka - Ilmiöoppiminen
- Yhteistä sadunkerrontaa eri kielillä ja sen videointi
- Verkko
- Mediakasvatuksen uudet menetelmät
- Opettajakohtaiset erot -> yläkoulu
- Harrastuneisuus -> "tasa-arvo"
- Opettajan ammattitaidon täydentäminen, yleissivistys, tietotaito.
- Kirjasto ihminen on yhtä kuin kirjasto
- Kirjasto jalkautuu
- Pitkä prosessi, tarvitaan aikaa
- Tietopalvelu on kirjasto
- Arvomaailmakysymys
- Opiskelijat mukaan
- Tiedonkulku

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, OPS-työ ja kirjastot

Tämä aihe oli 6.6. kerännyt selvästi vähiten muistinpanoja eikä aihe ollutkaan helppo. Lajittelen vähän aiheita parin eri otsikon alle: ristiriitaisuus ja menetelmiä.

Ristiriitaisuus
- OPS työ: juopa koulun ja yleisen kirjaston välillä?
- OPS: kirjaston tilaisuus
- Koulukirjasto on myös mukana OPSissa jossain paikoissa
- Oppimisympäristö
- Onko aikaa? Eriarvoisuutta?
- Ilmiöoppiminen ja monialaisuus
- Velvollisuus vai mahdollisuus?
- OPS on niin täynnä
- OPS tosi täynnä opettajille
- Kirjasto antaa opettajille lisää aikaa ja resursseja
- Laaja-alainen ylittää oppiainerajat

Kuten huomaamme, olemme ristiriitaisen aiheen parissa. Osa kokee tämän hetken ja tilanteen mahdollisuutena, joku on myös tuskastunut siihen, että avoimia kysymyksiä on niin paljon. Liittyykö tähän se, että tämä on myös osassa kouluista vielä vähän vaiheessa? Onko kirjastoilla todella tietoa, mitä on tapahtumassa? Toimiiko vanhat konstit vai tarvitaanko pussillinen uusia? Vai osoittautuvatko vanhat konstit paremmiksi kuin pussillinen uusia? Kokeeko opettajat, että kirjastoissa on tarpeeksi osaamista ohjaamiseen ja rahkeita työskentelemään tiiviimmin opetuksen yhteydessä opettajan vierellä?

Mutta vielä ehtii yhteistyöhön! Mikael Österlund muistutti meitä tapahtumapäivän puheessaan, että koulun aikakäsitys on erilainen ja myös vuoden kierto vähän eri. Kaikki katkeaa kesällä ja tunti on 45 minuuttia, ei 60 minuuttia. Lukujärjestykset sovitaan usein jo ennen juhannusta valmiiksi. Toukokuussa ei opettajille kannata lähteä ehdottelemaan mitään mikä liittyy seuraavaan syksyyn, toukokuu on liian hektistä aikaa. Ottakaa yhteyttä koulu- tai sivistystoimeen tulevana talvena ja puhukaa ylemmän tason ihmisille. Tai, nykikää sitä kaikkein innokkainta kumppanianne joko koulussa tai kirjastossa ja lähtekää kehittelemään jotain yhteistä loistokuviota. Hyvistä jutuista sana liikuu!

Pitää myös perinpohjaisesti tutustua ja ymmärtää mitä opetussuunnitelma tarkoittaa termeillä monilukutaito, monialaisuus, eheyttäminen ja laaja-alaisuus. Ilman terminologian perinpohjaista sisäistämistä ei kannata lähteä liikkeelle.

Menetelmiä
 - Oppimispaketit Liedossa: tiedonhankinta, äidinkieli, vinkkaus, kuvis, aiheena esim. suvaitsevaisuus
- Alakoulu: mediamatka -> ilmiöpohjainen viikko
- Monialainen: taidot entuudestaan ohjasi oppimaan
- Tiedonhallinnan ajokortti?
- Koodaaminen
- Kirjoihin valmiit tehtävät -> opeilla tosi paljon työtä
- Tiedonhaun opetus osaksi opetusta (projekteja?)
- Lukuharrastuksen tukeminen

Kari Pohjola ja Anun kengät. (A. Ojaranta)

Muutamia onnistuneita juttuja on jo menossa! Liedosta voi kysellä Mikaelilta lisää heidän suunnitelmista. Uskoakseni Päivi Jokitalo on myös kartottanut näitä meneillä olevia projekteja. Kaarinassa kuten Turussakin ovat kirjastot järjestäneet koodauspajoja. Tiedonhaun opetus pitäsi ehdottomasti ottaa osaksi opetusta. Tästä olen monesti mainostanut menetelmää ohjattu tutkiminen, joka on suunniteltu niin, että opettaja ja kirjastonhoitaja yhdessä kulkevat oppilaiden rinnalla ohjaten esim. projektityöskentelyn aikana.

Menetelmiä on, mutta miten saamme opettajat ja kirjastonhoitajat samaan pöytään ääreen näitä jakamaan? Kirjastotyöryhmä? Tämäkään ei ole joka paikassa ollut välttämättä toimiva malli. Tätä pitäisi ehdottomasti pohtia lisää. Ja vielähän on tuon learning cafen lakana purkamatta, sitä jäämme odottelemaan!

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, teemana digiloikka koulukirjastossa

Lupasin kirjoitella auki koulukirjastojen epäkonferenssipäivän aamupäivällä olleiden learning cafe teemojen lakanoita auki. Kirjoittelen lakanasta kohdat auki ranskalaisin viivoin ja teen yhteenvetoa sinne tänne väleihin. Digiloikka on puhuttanut paljon ja niin iso osa arkea, että tämä teema oli kovasti ajankohtainen, kuten muutkin käsitellyt aiheet.

"Ei digiä digin takia, sisältö edellä! -> pedagoginen osaaminen, havainnollistaminen"

Tuossa minusta kiteytyy koko jutun juuri, eli oppiminen tähtäimessä koko ajan! Tekemisen kautta oppii opittavaa aihetta sekä samalla digiteknologian käyttöä juuri siinä työmerkityksessä. Jokainen oppii, myös opettaja sekä kirjastonhoitaja.

Kirjasto ja tiedonhaunopetuksen yhteys
- Kirjasto monialaisuuden puolestapuhujana
- Tiedonhaun opetus
- Tiedonhaun systemaattinen opetus -> liian vähän, enemmän ja useammin!
- Ei saisi olettaa että kaikki osaa -> yksilöity opetus
- Informaatiolukutaidon opetus, lähteiden arviointi
- Monilukutaito on se, jossa kirjastoilla on annettavaa -> kirjastojen metatieto ja muu oma digi sisällöntuotanto
- Koulukirjastoissa tehtävä tunnetuksi kirjastojen verkkopalveluita, FINNA, digitaalinen kansallinen kirjasto, ym. sekä opettajille että oppilaille ja opiskelijoille

Kirjastot ovat jo ammoisista ajoista olleet tiedon järjestäjiä, eikä tilanne olen nyt post-teollisella digitaalisella ajalla mihinkään muuttunut. Tietoa pitää järjestä yhä, metatieto on informaatioalan ydinosaamista. Tässä kouluyhteistyössä onkin nyt ehkä kyse professioeroista, miten tiedämme kirjastolaisten osaamisesta, miten kirjastotyö näyttäytyy muille? Miten tiedonhaun opetus on järjestetty, miten se liittyy koulun toimintaan, miten se liittyy juuri silloiseen opittavaan asiaan?

Nyt on todellisen pohtimisen paikka. Kuten päivän aikana joku heittikin, että "Nyt on sauma!" Uusi kansallinen opetussuunnitelma on elokuusta alkaen käytössä koko peruskoulussa. Miten koulusta ja kirjastosta saa todellisen kumppanin, onko päästy yhteisen suunnittelun asteelle liittyen mm. eheyttäviä kokonaisuuksia ja laaja-alaisia taitoja? Vielä on aikaa, todennäköisesti 10 vuotinen OPS kausi on vasta juuri polkaistu käyntiin!

Terveisiä kirjastoille: 
- Kirjastohenkilön itsensä haastaminen, omat asenteet ensin tarksteluun
- Yhdessä yritetään, ei saa pelätä virheitä, open statuksen 'laskeminen'
- Kokeile rohkeasti itse! kouluttaudu, opi yrityksen ja erehdyksen kautta vaikka yhdessä lasten kanssa!
- Tarpeiden moninaisuus, huvikäyttö onnistuu, osaaminen jää siihen. -> henkilökohtainen ohjaus (aikuislukio)
- E-kirjat tunnetuiksi
- Pilvikirjasto, ei vielä ottanut tuulta alleen.
- E-aineistoa ei haluta hyödyntää, jos paperinen saatavilla
- Opettajien ohjaus ja neuvonta digikirjoihin
- Opettajien koulutus
- Kirjastonkäytön opetusta opettajille veso-päivinä

Kokeilukulttuuria, rohkeaa otetta ja uuden oppimista! Selkeästi tässä näkyy myös e-kirja-asia, jonka esilletuontia toivottiin lisää. Kun kouluilla ja oppilailla on yhä enemmän digitaalisia laitteita, on myös sitä kautta koko kirjastojen digitaaliset aineistot käytettävissä! Huikea resurssi taloudelisessa pulassa rypeville peruskouluille. Miten etäkäyttö on järjestetty esim. kaupunginkirjaston ja koulun välille, kirjastokortilla pääsee käsiksi mihin aineistoihin? Vaikkei koululla ole välttämättä omaa oikeutta lisenssien kautta, jokaisella oppilaalla on silti pääsy oman kirjastokortin kautta. Saatikka vapaasti käytettävissä olevat aineistot, mitä tuossa listassa mainittiinkin!

Menetelmiä
- QR-koodisuunnistus on helposti lähestyttävä!
- Runokoodaaminen, vähän kuin black out poetry, mutta sovelluksella
- Kirjatrailerit kivoja!

Yleistä asiaa ja huomioita
- Uutta tulta ja tuulta!: mahdollisuuksien esittely, motivaatio, kirjasto edelläkäviä, huomenna ainakin!
- Rohkaisu
- Lehmänhermoinen it-tukihenkilö käytettävissä
- Esimerkkien kautta! Aloitteentekijöitä vähän, matkijoita paljon

Haasteita: 
- Materiaaliongelmat, laiteongelmat: budjetit ja vastuut
- Väsymys päätetyöskentelyyn
- Epätasa-arvo, kuntien asema / ratkaisut vaihtelevat
- Yhteistyö olemassa olevien resurssien kanssa -> henkilöstöresurssien hyödyntäminen, esim. mediakasvatus
- Enemmän aikaa kirjastotyypeille ja opettajille
- Aikuiset tulee jäljessä

Rahoitushankaluudet tuovat mukanaan materiaaliongelmat ja sitä kautta epätasa-arvoa. Siksi myös kirjasto on hyvä tasaamaan tätä kuilua myös digitaalisessa mielessä. Koulukirjaston koneet ja teknologinen varustus voivat helpottaa oppilaiden tilannetta. Ensimmäinen lainaus tämän kirjoituksen alussa pätee myös loppukaneettina: mitä ikinä teemmekin, sen pitää tapahtua oppimisen hyväksi, oppimista edistäen. Nuorten ns. diginatiivien digitaalinen osamainen keskittyy pitkälti viihde- ja sosiaalisen käytön piiriin ja tällöin sen viihdelaitteen muuttuminen työvälineeksi on haaste.

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, teemana aineenopettajien koulukirjaston käyttö

Yksi 6.6. epäkonferenssin puheenaiheista oli aineenopettajien koulukirjaston käyttö ja miten sitä voisi lisätä. Lakana oli hurjan täynnä kommentteja ja tässä ne ovat koottuna. Kommentteja on tiettyjen koulujen käytänteistä, yleisen kirjaston puolelta ja myös haasteista:

Opettajat:
- Nimenomaan reaaliaineiden opettajat käyttävät koulukirjastoa: psykologia, uskonto, historia, yhteiskuntaoppi, maantieto, mutta myös musiikki
- Entä muut kuin reaaliaineiden opettajat? mitä tarjottaisiin?
- Koulun perinteistä johtuu, että opettajat käyttävät paljon kirjastoa, kirjastonhoitaja on läsnä kun opettajat tulevat
- Aineenopettajien luokkiin sijoitettua materiaalia
- Lähestyminen tiedonhaun ongelmaan voi olla yksiviivaista; omat, ammattialaan liittyvät rutiinit
- Ajankäytön ongelmat: opettajien käyttämä aika heijastuu oppilaiden tiedonhakuun
- Tiedonhallintaa koskeva puhe leijailee taivaissa; käytännössä tavoitteiden pitää olla matalalla, tiedonhaku vie aikaa, lähteitä pitää olla useita.
- Olennaisen valinta isosta aineistosta hankalaa
- Kieltenopettajat käyttävät erikielisiä romaaneja ja sarjakuvia, myös kieliluokkien matiikanopettajat
- Äidinkielenopettajat suurin käyttäjäryhmä - alakoulussa käytetään eri aineissa kirjastoa aktiivisemmin
- Koulukirjaston materiaalithan ovat eri aineiden materiaaleja!
- Kirjastoyhteistyö kaatuu helposti äikän- ja kuvisopettajan niskaan
- Monet opettajat lakkaavat käyttämästä kirjastoa kun valmistuvat opettajiksi
- Opettajat eivät opiskele informatiikkaa, mutta opettavat tiedonhakua, "opettajien professio on niin vahva, että se hylkii kaikkea muuta"
- Lukemisen ja kirjoittamisen taidot on vaikea nähdä läpäisevinä asioina
- Ylioppilaskokeen uudistamisen vaikutus?
- Vaikea lähteä kirjastoon? - oma persoona vaikuttaa
- Oppilailta on katoamassa sidesanat, koska eivät lue pitkiä tekstejä -> sanavarastot supistuvat
- Reaaliaineiden esseissä OIKEASTI tarvitaan tiedonhan ja lähdekritiikin taitoja
- Lukudiplomi kieltenopettajien vastuulle

Koulukirjaston ja kirjastoyhteistyö tuntuu monesta valuvan eniten äidinkielenopettajien harteille. Mutta kirjastohan on täynnä myös muiden aineiden aineistoja. Todellisen totta on varmasti se, että kirjastolaisille yhteistyöopettajiksi muodostuu juuri äidinkielen opettajat ja tällöin yhteyttä aineopettajiin ei juurikaan synny.

Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu ja opettajan työssä on suuri vapaus toteuttaa opetusta parhaaksi katsomallaan tavalla opetussuunnitelman tavoitteita kohden. Myös opettajan aikaisemmat kokemukset kirjastonkäytöstä ja tottumuksesta saattaa ohjailla myös oppilaille välittyvää kirjastonkäyttöä. Tätä kannattaa ajatella tarkemmin, varsinkin kun nyt uusi opetussuunnitelma tuo kirjastoa ja muita kumppaneita esille voimakkaammin ja myös tiedonhallinnan taitojen vaade on voimakkaasti esillä.

Yhteistyöehdotuksia
- Mieluummin 10 minuuttia monen eri tunnin alusta kuin kerran 45 min?
- Koulukirjaston pientä kokoelmaa täydentää pääkirjaston kokoelma -> Kirjakasseja eri aiheista opettajille: näyttävät, mitä kaikkea kirjastosta voi löytää
- Kirjasto voi olla aktiivinen ja näyttää, miten paljon kirjastosta löytyy materiaaleja
- Yleinen kirjasto tarjosi terveystiedon opettajille mediakasvatuspaketteja helmikuun mediataitoviikolla
- Usko omaan tekemiseen, muiden esimerkki auttaa
- Kirjastolta puuttuu kontakteja muihin kuin äidinkielenopettajiin!
- Kirjastotilan käyttö eriyttämiseen, väistötilana
- Tietokirjassa tieto helpommassa, valikoidussa ja syvällisemmässä muodossa, netistä löytyvän tiedon hahmottaminen oppilaille usein hankalaa

Miten tuoda kirjastoa kouluun ellei koululla ole omaa koulukirjastoa? Oma ajatukseni kirjastoyhteistyöstä on se, että kaiken toiminnan pitää lähteä siitä, että se hyödyntää opettajaa, eikä siten tunnu niin sanotusti ylimääräiseltä toiminnalta. Toiminnasta pitää löytyy synergia, muuten aitoa yhteistyötä ei saada syntymään. Sekä kirjaston ja opettajan pitää olla samassa lähtökohdassa ja tavoitteiden pitää olla tiedossa. Miten tähän päästään? Siihen saattaa löytyä vastauksia vielä seuraavasta lakanasta, yhteistyö.


Menetelmäehdotuksia: 
- Skype tapaamiset eri maiden välillä kielenoppimisessa, musiikissa eri maiden musiikkia yhdessä oppilaiden kanssa keskustellen
- Oppilaiden näyttely kirjastossa
- TET kirjastossa
- Vanhempainyhdistyksen resursoima kirjasto on ollut hyvä ratkaisu
- Oppikirjojen lainaamista
- Äikänope: yhdistetään musiikki kirjaan, 5 biisin soittolista
- Hissanopen tehtävä: paperinuken teko vuosikymmenten tyyliin
- 6-luokkalaiset kirjastoagentteina
- Matemaattisia lautapelejä / pulmapelejä matiikanopetajille
- Historiaan: Westön kirjat!

Kunhan opettajat ja kirjastonhoitajat pääsisivät yhdessä saman pöydän ääreen suunnittelemaan, niin yhteistyö aiheita varmasti syntyy. Tätä olen todistanut koulutuksissa moneen otteeseen, mm. Olarissa alkoi hedelmällinen yhteistyö yhden tällaisen koulutustilaisuuden kautta. Jos tällaisia törmäyttämisen tilaisuuksia ei järjestetä, eivät nämä ammattikunnat koskaan eksy saman pöydän ääreen. VESO-päivät ovat tärkeässä asemassa, kun puhutaan koulutuksesta ja yhteisestä suunnittelusta.

Yleisiä kommentteja
- 7. luokalla vain pelataan, 8. luokalla tehdään koulutöitä, puolet pelatan, 9. luokalla tehdään vain koulutöitä
- Oppilaat tykkäävät olla kirjastossa, siellä saa pitää hauskaa!
- Kirjaston mahdollisuudet edelläkävijänä
- Koulukirjastosta lähetettiin kaikkiin kirjastoalan koulutuspaikkoihin kutsu: tulkaa tutustumaan koulukirjastoihin - kukaan ei vastannut

Havaittavissa oli myös lievää turhautumista toiminnoista. Myös ns. toiminnot kirjastoissa vaihtelivat, eli myös kirjastonhoitajat katsoivat toimintoja eri tavalla. Jollekin kirjasto on eräänlainen safe-haven koulun keskellä, jollain kirjastonhoitajalla on kirjastonkäyttöä kohtaan hyvin tieto- ja työskentelypainotteinen näkemys. Kirjastonhoitajissakin on eroja ja myös sitä kautta määräytyy paljon kunkin koulukirjaston toiminta ja tekemisen henki. Ei meitä ole yhdestä puusta veistetty!

Nyt hei ihan oikeesti!

Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden sanaksi 'totuudenjälkeinen'. Siinä vasta on vuoden sanalla kolkko kaiku. Viime vuonna vuoden sanaksi valittiin vedet silmissä naurava emoji. Itku pitkästä ilosta? Itselleni tutkijana, kirjastoammattilaisena sekä kouluttajana on hyvin vaikea sulattaa sitä faktaa, että joudumme edes käsittelemään jotain mikä on 'post truth'. Miten niin totuuden jälkeinen? Mitä se on? Mikä aiheuttaa sen ettei totuutta enää tarvitsis hakea? Mitä sitten tilalle? Tunteella mennään, tiedosta ja totuudesta viis?

Samassa uutisessa mainitun määritelmän mukaan totuudenjälkeinen on määritelty seuraavasti: "(termi viittaa) olosuhteisiin, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen". Hallituksen taholta tullut "päivystävät dosentit" dissaus? Tätähän olemme jo saaneet kokea Suomessakin, liittyen esimerkiksi vuosi sitten syntyneeseen pakolaisaaltoon. Tunteet olivat pinnalla ja jokainen roskauutinen sai levitä verkossa melko vapaasti ihmisten tunteiden kantamana.

Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerma on tänään 19.11. Turun Sanomissa haastattelussa kertonut, miten moni ihminen on kaikesta suomalaisesta koulutuspuheesta huolimatta tällaisten juttujen vietävissä. Olen kuullut Lauerman puhuvan ja hän puhuu tiukasti, paljon ja täyttä asiaa. Hänen mukaansa ihmiset ovat hyvin taipuvaisia uskomaan myös disinformaatiota, mikäli se myötäilee heidän omaa maailmankuvaansa. Tähän viittaa myös ajatukset siitä, että jos luettu/opittu asia ei sovi omiin tietorakenteisiin, sitä ei uskota vaikka faktat kuinka toiseen suuntaan osoittaisivat. Mielikuvilla pelataan ja niitä käytetään ns. vaihtoehtomediassa hyväksi surutta.

Meillä on hallitus, joka on antanut puitpaut vaalilupauksille eri aloilla; itselleni lähellä on luonnollisesti koulutuksen ja yliopistojen leikkaukset. Mutta nyt on Yhdysvalloissa valittu presidentti, joka tuntuu olevan vielä jotain aivan muuta: demagogi, populisti, miljonääri joka pelastaa köyhät ja raskautetut, paljon oikeussalissa aikaa viettänyt 'anti-establishmentti' -tyyppi, jonka puheet olivat vaalikampanjan aikana suurelta osin puuta heinää. Ja näitä juttuja tulee koko ajan, ikävällä tavalla a gift that keeps on giving.

Vaalien alla törmäsin myös termiin 'ignorance porn'. Esimerkinomaisesti selitettynä, The Daily Show Yhdysvalloissa, meillä vastaava on Noin Viikon Uutiset, kävi useaan otteeseen kampanjan aikana haastattelemassa Trump kannattajia. Niiden videoiden katsominen on tuuperruttavaa. Luulot, uskomukset ja salaliittoteoriat ovat arkipäivää. Toki Trumpin kannattajissa oli äänestäjätutkimusten mukaan paljon koulutettuakin väkeä, mutta jos eräs äänestäjä pohtii että Obama oli vastuussa 9/11 iskuista, koska ei ollut silloin toimistolla vaan jossain golfaamassa: ignorance porn.

Informaatiolukutaidon aspektit ja medialukutaito ovat olleet coloradolaisen ystäväni mukaan Yhdysvalloissa paljon puheenaiheen vaalivoiton jälkeen. Farewell, America jutussa kirjoitetaan median roolista vaaleissa ja miten kirjoittajan, Neil Gabler, mukaan media olisi osittain jättänyt objektiivisen ja todenperäisyyksiin perustuvan reportoinnin taakseen. Mediaa on syytetty mm. siitä, miten Trump sai media-aikaa kun hänen sanomisia päiviteltiin päivästä toiseen. Tästä asiasta lisää vaikkapa täällä Mari K. Nimemen Ylämaan Kettu -blogissa. Media-asiaa ajatellessamme voi lähteä miettimään, paljonko yleissivistystä nykypäivänä tarvitaan, jotta voi median ja uutisten suhteen olla todellakin kriittinen ja osata jäljittä jokainen juttu juurilleen.

En yhtään ihmettele Neil Gablerin pelkoa siitä, mihin Amerikka on menossa. Yle uutisoi muiden medioiden vanavedessä Trumpin valitsemasta läheisimmästä neuvonantajastaan Steve Bannonista, joka on myös seuraavan lauseen päästänyt suustaan: "Pimeys on hyvästä. Dick Cheney, Darth Vader, Saatana. Se on valtaa. Se vain auttaa meitä silloin, kun vastustaja on väärässä. Kun he eivät tajua, keitä me olemme ja mitä aiomme tehdä." Amerikka ja koko maailma Eurooppaa myöden on vedenjakajalla, ensi vuodesta tulee Europassa merkittävä vaalivuosi. Tilannetta ei tule väheksyä piirun vertaa, kun tällaiset typit ovat vallan kahvoissa.

Ja tämä pitkähkö alustus vie nyt tämän blogikirjoituksen varsinaiseen asiaan: lukemiseen, oppimiseen, lukeneisuuteen, tieteeseen, tietoon ja informaatiolukutaitoon. Big think sivuston Derek Berekin artikkeli 'What is lost in nation thats reading less literature' pohtii samaa asiaa jota ovat suomalaiset lukemisesta kertovat jututkin pohtineet: lukemisharrastus laskee laskemistaan ja pitkien tekstien lukeminen on yhä useammalle nuorelle haaste. Tässä pesii todellinen pulma.

Knowledge Quest on Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen lehti. Kyseisessä lehdessä on vaalien jälkeen 18.11. ilmestynyt Sara Stevensonin artikkeli "Information Literacy Lessons Crucial in a Post-Truth World". Suomessa on aivan sama tilanne. Koulut, kirjastot ja kodit ovat avainasemassa tilanteessa, jossa olemme menettämässä lukevia lapsia ja nuoria. En lähde tässä keräämään uutisia lukemisen tärkeydestä, lukemisen merkityksen me tiedämme. Mutta, miten tärkeää on lukeminen, lukemisen taidot ja oppiminen tässä totuudenjälkeisessä maailmassa, missä jokaisella kansalaisella pitää olla koko ajan varoitusvalot vilkkumassa kun kohtaa uutta informaatiota?

Olen niin monesti vetänyt kirjoituksiini myös uuden opetussuunnitelman, POPS2014. En tee sitä nyt, koska tämän asian pitää olla selvä ilman sitäkin.

Kuten sanottu, olemme vedenjakajalle ja tätä tilannetta ei nyt parane sössiä.

ECIL 2016 - Eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi, koulujuttuja!

Toinen konfernssipäivä alkoi innostuneesti Jan van Dijkin esityksellä. Edessä oli 'vähän lyhyempi' päivä koska iltapäivä oli varattu kirjastovierailuille. Sitä ennen haluan tuoda esille ainakin kaksi eri esitystä liittyen koulumaailmaan.

Slovenialainen tutkija Romana Fekonja (National Education Institute Slovenia) esitteli menetelmää, joka keskittyi kouluyhteistyöhön. Sloveniassa on olemassa kouluille pakollinen kirjastotaitojen opetussuunnitelma, joka kulkee nimellä bibliopedagogical work. Alakoulussa jokaisella luokalla on minimissään neljä oppituntia vuodessa tiedonhakua tai kirjastonkäytön opetusta ja kaikki nämä tunnit implementoidaan laaja-alaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Yläkoulussa sessioita on peräti 15 vuodessa jokaista luokkaa kohden.

Puisto ja penkit, Praha. Kuva: A. Ojaranta

Opetustiimi rakentuu aineen opettajasta, englannin kielen opettajasta ja kirjastonhoitajasta sekä IT-taitojen opettajasta. Projektin lopussa opiskelija tarvitsee lomakkeeseensa kuittauksen kaikilta, myös kirjastonhoitajalta, joka kuittaa lähteet, lainaukset ja lähdeluettelon tarkastateuiksi hyväksyttävällä arvosanalla. Koulukirjastot siirtyivät kirjasvarastoista informaatiolukutaidon toimenpiteisiin. Tässä alkaa jo kadehtia slovenialaista systeemiä! Tämä menetelmä on havaittu hyvin tehokkaaksi tiedonhankinnana ja informaatiolukutaitojen kehittäjäksi. Pitää vielä ottaa yhteyttä esitelmöitsijään ja kysyä miten tämä järjestelmä on resurssoitu.

Harrie van der Meer Hollannista esitteli myös 2015 ECIL konferensseissa esillä olleen tutkimuksen toista osaa informaatiolukutaidon taitojen opettamisesta flipped classroom eli käänteinen luokkahuone menetelmällä. Heillä on ollut kaksiosainen tutkimus meneillään joka on yhä jatkumassa. Viimeisimmät tarkat tulokset eivät valitettavasti ehtineet mukaan tähän esitykseen.

Käänteinen luokkahuone tässä tilanteessa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että koululaiset tulevat kirjastoon kuuntelemaan perusteita ja lopuksi tekemään tehtäviä, he saavat ennen kirjastokäyntiä katsottavakseen videolla ennakkomateriaalia (tai muuta materiaalia) ja kohtaaminen kirjastonhoitajan kanssa perustuu pelkästään tehtävien tekemiseen.

Turun yliopistossa on opiskelijoiden kanssa käytetty tätä menetelmää tiedonhankinnan opetuksessa menestyksekkäästi jo pidemmän aikaa. Etu perustuu juuri siihen, että tehtäviä tehdessä kirjastonhoitaja on aina lähellä ja korjaamassa hankalissa paikoissa, kun taas perinteisessä opetusmallissa tehtävät tehdään itsenäisesti kotona. Van Meerin ja ryhmän tutkimus osoitti, että oppimistulokset olivat parempia käänteisen luokkahuoneen oppilailla kuin perinteisesti opetetun ryhmän oppilailla.

Ensimmäisessä 2015 tehdyssä tutkimuksessa selkeitä etuja ei havaittu käänteisen luokkahuoneen ja perinteisen opetuksen välillä. Kun he tutkimusken toisessa osassa vaihtoivat arviointimenetelmää, eroja löytyi jo paremmin. Olisi hauska päästä jäljille lopullisista tuloksista.

Tutkimuksen rakenne (kuva: A. Ojaranta)

Tämä voisi ola hyvinkin toimiva malli tuoda Suomalaisen peruskoulunkin tiedonhallintataitojen opetukseen. Videoiden tekeminen ennakkoaineistoksi voi olla hyvin pysyvä tapa tuoda esille tiedonhaun erityisyyttä ja hankaluuksia. Videoita voi tehdä moniin tarpeisiin ja ne säilyvät hyvinkin käyttökelpoisina muutaman vuoden ajan (ellei kirjaston verkkokirjasto muutu tai ellei muita suurempia muutoksia tule). Käänteisen luokkahuoneen menetelmä myös säästää kirjastonhoitajan aikaa ohjeistuksessa, kun tallenteet katsotaan kotona. On olemassa myös järjestelmiä, miten valvotaan, että ns. läksy on tehty ennen tunnille tuloa. Ja sen huomaa kun oppilaat ja opiskleijat tulevat tekemään tehtäviä. Tällä tavalla ohjeistuksen voisi myös viedä suoraan kouluaineeseen ja jo olemassa olevaan projektiin koulussa. Selkeästi menetelmä, jonka käyttöä kannattaisi kokeilla pilotointiprojektin ominaisuudessa - kokeilukulttuuria kasvattamalla!

Saku Tuominen oli Educa-vierailuni parasta antia!

Saku Tuominen (@sakuidealist) on yksi voimista helsinkiläisen startupin Scoolin takana. Yksi heidän viimeiseksi esillä ollut hankkeensa on hundrED. En ole ennen kuullut hänen puhuvan ja puheenvuoro  "Opettaja 2.0" oli todella mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.

Ensimmäisenä Saku Tuominen läväyttää screenille FC Barcelonan kuvan ja kysyy mitä tällä on yhteistä suomalaisen koulutuksen kanssa? Maailman parhaita ollaan! Uutisoinnit tuntuvat joskus olevan vain yksinomaan negatiivissävytteisä eli ei pidä kuitenkaan unohtaa, että olemme vielä maailman kirkkainta kärkeä.

Saku Tuominen: pitää ymmärtää, ettemme tiedä, miltä maailma tulee näyttämään. #megatrendit #globalisaatio #digitalisaatio #educa2016

— Anu Ojaranta (@bloomingcherry) January 29, 2016

Mutta se 'mutta' tuli kuitenkin. Koska globaalisuus, digitaalisuus, trendit. Olemme suurten muutosten edessä emmekä kykene varmuudella sanomaan, millaisiin töitä lapsemme päätyvät tekemään. Tämän päivän päiväkotilapset ovat työelämässä vielä 2070-luvulla. Keinoäly on kovaa tulossa ja ns. middle-skills työt ovat ne, jotka ovat suurimmassa vaarassa kadota. Ne ammatit ja toimenkuvat häviävät, jotka ovat tarpeeksi yksinkertaisia ja kaavamaisia, että konekin pystyy nämä työt tekemään. Entä opettaminen?

Jos opettaja toistaa opetustaan vuodesta toiseen niin että konekin voisi sen tehdä, on hän uhanalainen. #siksimuutos #educa2016

— Anu Ojaranta (@bloomingcherry) January 29, 2016

Saku Tuominen siteerasi Albert Banduraa kun puhuu minäpystyvyydestä. Uskonko on Saku Tuomisen uusi kirja ja hän korosti puheessaan, että paljon on kyse uskomisesta itseensä ja muutoksen mahdollisuuteen. Jos uskot että voit oppia uuden kielen, ja uskot että pystyt siihen ja sinulla on siihen tarvittavat resurssit, sinä onnistut siinä kyllä.

Suomalainen koulutus elää nyt suurten muutosten aikaa monella tavalla, myös uuden opetussuunnitelman muodossa. Välillä tuntuu, että itku tulee puseroon ja kiukuttaa ja jonkun pitäisi tehdä asioille jotain. Mutta lopun viimein se olemme juuri ME, joiden pitää se muutos tehdä. Muutos ei tapahtu ilman ihmisiä ja tekijöitä. Ei missäänkään organisaatiossa.

Meiltä pitää löytyä uskoa itseemme, että muutos on mahdollinen. Ja selvähän se on; "Organisaatioiden menestys on kiinni muutoksen omaksumisen nopeudesta ja laadusta", sanoi Tuominen.

HundrED on juuri hakenut kouluja osallistumaan hankkeeseen niin sanotuilla best pracitices tyylisillä innovatiivisilla ideoilla. Hakuaika on äskettäin loppunut, mutta toivotaan että kuulemme näistä innovaatioratkaisuista myöhemmin, jotta voimme kaikki oppia.

"Yes we can!"

Pedagogiikasta opittua

Tällä viikolla oli hieno ja innostunut asiakastapaaminen. Lähdin tapaamisen jälkeen miettimään, mitä on nyt tähän astisista pedagogiikan opinnoista jäänyt taskuun ja mitä voisi ottaa esille kirjaston kontekstissa. Opinnot ovat olleet hyvin antoisia vaikkakin työläitä, mutta oppia on tarttunut mukaan. Mahtavin tilanne oli kun oli opettajana ja voi heti otttaa käyttöön uusia oppeja.

Kirjastot järjestävät paljon tapahtumia ja opetustuokioita kaiken ikäisille koululaisille. Se aika, jonka oppilas (tai minkä ikäinen oppija hyvänsä) jaksaa keskittyneesti kuunnella opettajan monologia on maksimissaan 10 minuuttia. Siinä vaihheessa useamman ajatus lähtee harhailemaan. Mitä pienempi kuuntelija on niin sitä nopeammin. Eli kirjastojenkin opetustuokioitakin on hyvä opetella tauottamaan.

Sopivaa tauotusta voi esim. kirjavinkkauksen aikana ottaa käyttöön kysymyspallo, ja heität sitä parin vinkattavan kirjan välein luokkaan. Voit vaikka sopia, että opettaja pyytää oppilaita varautumaan muutamalla sanalla kertomaan heidän lempikirjastaan. Se kenelle pallo tipahaa kertoo kirjastaan. Näin tuntiin saadaan taukoja, vaihtelua ja osallistamista.

Osallistaminen on nykyään aina tärkeämpä ja tekemällä oppii kaikkein parhaiten. Tätä kannataa myös miettiä kirjastonkäytön opetuksen suhteen. QR-koodikävelyt esimerkiksi ovat juuri sopivaa osallistamista ja aktivointia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone voi toimia hyvin myös kirjastojen tiedonhankinnan ohjauksessa. Olen varmaan ennnenkin kirjoittanut, että videointien suurimittainen käyttö on kirjastoissa vielä käyttämättä. Tiedonhaun ohjauksen voi videoida vaikkapa DreamBroker-ohjelmalla (tms.) ja tiedonhaun opastukseen mentäessä, video velvoitetaan katsomaan etukäteen. Seuraavana päivänä kirjastoammattilaisen saapuessa on jo muutamat asiakohdat selviä, tai ainkin tuttuja. Videoissa on vielä se etu, että kun ne tekee, ne ovat käytössä pitkään ja vapaasti verkossa levitettävänä.

Koululaisten oman osaamisen tuominen kouluun on myös vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa, OPS2016. Tässä on myös oivallinen tilanne ottaa esille oppilaille tärkeitä asioita, kiinnostuksen kohteita ja intohimoja. Bloggaajat, vloggaajat, pelaajat, cossaajat ja muut harrasteryhmät myös esille kirjastoon!

Samoista yllä olevista syystä tiedonhaun opetukset pitäisi tapahtua osana meneillään olevaa kurssia, opintojaksoa tai projektia. On todettu, että tiedonhaun oppiminen perustuu hyvin pitkälti todellisissa tilanteissa oppimisen kokemukseen. Tutkimuksesta saatua tietoa ei kannata sivuttaa huomiotta, koska sillä voidaan tehokkaasti muuttaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Kustannustehokas on sana mitä käytän nykyään usein. Kirjastoissa, myöskään, ei kannata tehdä asioita tavalla, joka ei ole menestyksekäs. Kirjastolaisille se on pitkälti työajan asia. Resurssit ovat tiukalla eli toimintatapojen katsaus silloin tällöin on hyvästä!

Posted with Blogsy

Opettajat ja kirjastolaiset yhden pöydän äärellä Mynämäellä

Oli oikein mukava vierailu Mynämäellä, kiitos kutsusta! Lämmittää koulukirjastoihmisen sydänalaa, kun näkee saman pöydän ääressä kirjastoammattilaisia ja opettajia hakemassa yhdessä tietä yhteistyöhön.

Olin keskiviikkona 23.9. Mynämäen lukiolla parin tunnin ajan. Käyntini kuului Vakkatori-hankkeeseen ja aiheena oli tiedonhaun ohjauksen koulutus opettajille ja kirjastonhoitajille. Paikalla olikin 22 henkilöä, kirjastoista sekä opettajia peruskoulusta ja lukiosta. Monet olivat kuulleet minua Lukuinto-koulutuksessa sekä Turun alueen äidinkielenopettajien viime kevään vuosikokouksessa. Siksi lähdimme tällä kertaa aivan käytännön asioilla liikkeelle.

Kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri nyt, heillä on myös menossa OPS työ. Paikallisen opetussuunnitelman suunnittelua on aktiivisesti lähdetty edistämään kirjaston ja koulun yhteistyönä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 ei nosta kirjastoa kovin hyvin esille ja niin he päättivät Mynämäellä tehdä sen itse paikallisessa OPS:ssa. Todella mahtava juttu!

'Yhdessä uutta kohti'. Kuva: AO

Valmistellessani koulutusta luin huolella eheyttävää opetusta koskevan kappaleen opetussuunnitelman perusteista ja tiedonhaun ohjausta lähdin rakentamaan ohjatun tutkimisen prosessin kautta. Siinä kahta asiaa katsellessani huomasin, että ohjattu tutkimus (Guided Inquiry) menee aika lailla yksi yhteen eheyttävän opetuksen ja ilmiöpohjaisen opetuksen kanssa.

Ilmiöpohjaisessa opintojaksossa ei puhuta niinkään tiedonhausta tai tiedonhallintataidoista, mutta siitähän siinä hyvin pitkälti on kyse. Oppilaat lähtevät rakentamaan ilmiö-projektia tutkimuskysymyksen kautta tai ongelman kautta.

"Se [eheyttävä opetus] auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa." 

"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle." 

Kirjasto on siis mitä mainion kumppani ilmiöoppimiseen. Uusi opetussuunnitelma ei vieläkään tuo esille, mitä se tiedonhaku sitten tällaisessa tilanteessa konkreettisesti on. Tämä johtaa yhä ja aina vaan siihen, että oppilaat saavat asiaan hyvin epätasapuolista opetusta. Kysehän on tänä päivänä kansalaistaidosta. Kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä tätä asiaa voidaan voimistaa ja antaa oppilaalle välineitä tehokkaaseen tiedonhallintaan sekä antaa opettajalle lisää välineitä tiedonhankinnan ohjaukseen. Tällä tavoin tiedonhallinnan osaaminen toivon mukaan jää työmalliksi ja toisi siten pitkälle kantavia vaikutuksia koulutyöhön.

Mutta eräästä asiasta olimme kaikki liikuttavan paljon samaa mieltä: diginuorten tiedonhaun taidoissa ja ajattelun taidoissa on roimasti parantamisen varaa!

School library situation in South Africa, and 'Meanwhile in Finland'...

The IFLA school library section satellite was extremely interesting! After talking to several local librarians and educators and after my presentations to them, we all were able to conclude that we are experiencing similar difficulties in the field of school libraries. That is somewhat odd because of several reasons:

• Finland is still among the top in PISA results and is widely recognized as a top education nation. South Africa on the other hand has unfortunately been found in the lowest top of education rankings of OECD
• South Africa is still struggling with a whole range of different problems in schools than Finland: reading skills is still a fact that has to be promoted, lack of finances, a varied school system with a wide range of schools (from Private to poor township schools), technology is widely missing, in some areas girls are missing a week of school every month in lack of sanitary towels during menstruation, etc.
• In townships the students are even being robbed on their way to schools. The news paper recently urged the certain year class not to wear their school jackets which indicate the certain school. This school got tablets and carrying technology with you can be very dangerous. It took only a few days and the school had been robbed of all smartboards and computers. Thieves get away schools tablets, Thieves targeting schools
• Higher education costs money, at least 1000€ per year, This is leading to lot of young ones not being able to get educated, dropping out of studies because of tuitions. Youth unemployment is a severe problem, and not to mention criminality.

These are severe problems people in education are facing every day. I was amazed and blown away by the school librarians I met during the satellite meeting! In spite of all the above mentioned, they are engaged, brave, enthusiastic, extremely dedicated and a great example of activism in reading and literacy! After a short while I understood, that it is me who is learning here.

There were 5 panelists on Thursday, who were all presenting the situation of school libraries in South Africa. The issues can be collected to a clear list:

 

1. Management

There are 9 provinces in South Africa. Inside every province there are citied and inside different directorates involved in arranging local education. Provinces are quite autonomous. Every province has a school library person in charge, but they are retiring soon - will new ones be appointed? The management is sporadic and there is a lack of general management. The provinces has different situations and some provinces are a little better off. They obviously have things a little bit better. Some provinces has encouraged teacher training in reading, literacy and management of school libraries. School library of the year award is given to that library which has shown most progress. There are national guidelines.

 

Meanwhile in Finland, there are no guidelines, no one in charge in the government, and no legislation what so ever. Nothing to obligating to school library functions.

 

2. Financing

The school libraries here are lacking in financing. Some of the reasons are listed already above. The national guidelines suggest that 10% of the learning material costs should be put to library materials, but that doesn't always happen. Theresa said that the problem is that school libraries to acquire money but the results are not seen immediately. A lot of projects are going on as well. There are organizations, companies and NGO's that are financing for materials, spaces and furnishing.

 

Meanwhile in Finland, we do have similar problems. If there is a school library governed by a single school, it can be that a principal is giving the person responsible of the library some money when there is some to spare. The libraries taken care of by municipality libraries are usually better off. And if we are good at something too, it is projects. The sad business with projects is that it is always ending at some point. Then it is up to the organization to take over, also financially.

 

3. Space

Many schools in South Africa are downright crowded. If the school has not been built with school library in mind, it is hard to find the space. And many schools has been forced to turn the library room to a classroom, Computer room or similar.

 

Meanwhile in Finland, the problem is the same. The meaning of school library to teaching and learning is not widely acknowledged. New buildings may have a library room, if the management is acknowledging this issue. Usually the same faith of library rooms falls in Finland too.

 

4. Personnel

There are too few school librarians in South Africa. What is noteworthy is that researcher Albert Boekhorst summed up his research in school librarians. He was not able to find a things as a "typical school library". There just were too many models. BUT, one thing that he found to be the leading issue was, ta-daa, SCHOOL LIBRARIAN. This is what is needed for a proper school library.

 

Meanwhile in Finland, there are approximately some 20-30 full time librarians in Finland! The profession is very rare. We can start by asking does the public libraries give the attention to schools or do we need pedagogical librarians?

 

There are a lot of things going on in South Africa but there is a lot of work to be done. There people are dedicated and have a clear vision to aim for, much thanks to the national guidelines. Biggest problems are in staffing and lack of political will in implementing the national guidelines. There is still a lot of happening and the activism is making things happen!

 

Meanwhile in Finland, I argue that the meaning and the possibilities of school libraries to teaching and learning has not been fully acknowledged. Yes, libraries are mentioned in the core curriculum, but the library is still mainly considered to be a help for reading and literature. In engaging libraries to information literacy teaching, which is already happening here, is a big question in Finland.

 

I promised to keep the posts short when I started the blog. Sorry about the lengthy writing, but there was just much to be said! :-) I will be visiting 5 different school libraries next week, more to come!

Kesän edellä vaalipuuhiin...

Terveisiä Seinäjoelta! Olin torstaina 23.4. pitämässä esitelmää monilukutaidon koulutuspäivässä Seinäjoella ja samalla kävin paikkaamassa kolossaalisen kirjastollisen puutteen: vierailu Seinäjoen maamerkissä, raikkaassa pääkirjastossa. Aallon rakennus avaa ovensa toukokuussa, lue lisää. Seinäjoen kirjasto on kaikillle ehdottomasti kesäretken arvoinen!

Minulla on informaatiolukutaidon näkökulma monilukutaitoon. Informaatiolukutaito on myös oppimaan oppimista, joka painottuu uudessa opetussuunnitelmassa aina vaan enemmän. Tutkivan oppimisen ja ilmiöpohjaisuuden mukana oppilaalle tulee lisää vastuuta tiedon keräämisessä ja tiedon käsittelemisessä.

Monilukutaidon koulutusten yhteydessä on tullut selkeästi esille lukemisen, draaman, kuvan ja liikkuvan kuvan ja äänen yhteispeli sekä tekemisen, tuottamisen, lukemisen innostamisen näkökulmat.

Mutta sen alle ei saa hukkua tuo tiedollinen vaatimus, joka uuden opetussuunnitelman perusteista selkeästi nousee. 

Myös lukioden opetussuunnitelmat ovat parhaillaan uudistettavina, lue lisää. Lukiot ja toinen aste ovat jääneet kirjastojen yhteistyökuvioista huomattavan paljon paitsioon. Jatko-opintojen sujumiseksi on tärkeää, että perusasioiden ymmärrys olisi hallussa. Viestit korkeakoulutuksesta kertovat kuitenkin karua kieltä nuorten tiedonhallintataidoista.

Olen saanut kunnian olla ehdolla Suomen Kirjastoseuran hallitukseen. Vaali tapahtuu seuran vuosikokouksessa Seinäjoella Kirjastopäivillä 11.6. Yllä kirjoittamani asia on yksi niistä asioista, joita tulen pitämään esillä, mikäli jäsenien luottamus valintaan asti riittää.
Ehdokkuudesta lisää seuraavassa bloggauksessa.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Turun seudun äidinkielenopettajien vuosikokousvierailu

Minä ja loistava kollegani, Mikael Österlund Liedon keskuskoulun ja lukion kirjastosta, olimme 26.3.2015 ohjelmanumero äidinkielen opettajien yhdistyksen kevätkokouksessa. Paikalla oli 10 henkilöä, missä heijastuu myös tämän hetken yhdistystoiminnan henkitoreinen rimpuilu. Mutta, laitan illan materiaalit jakoon myös tätä kautta, niin useammat pääsevät osallisiksi illan annista. Aineistoja jakaessa tieto lisääntyy ja sen arvo kasvaa.

Olemme Mikaelin kanssa kummatkin ns. pitkän linjan koulukirjastolaisia. Olemme kummatkin työskennelleet päätoimisina koulukirjastonhoitajina; yhdessä kattaen oppiasteet esikoulusta korkeakouluun. Edustamme myös taustamme vuoksi sitä koulukuntaa, jolla on vankka luottamus kirjaston osuudelle ja osalle koulujen oppimis- ja tutkimusprosesseissa. Olemmehan tiedonhankinnan ammattilaisia. Siksi emme oikein tienneet, miten meihin suhtaudutaan, kun otimme omankaltaisemme näkökulman tiedonhankintaan. Mutta se taisikin olla ihan hyvä juttu.

Puhuimme informaatiolukutaidosta, monilukutaidosta, tiedonhallinnan sisäistämisestä, lähdekritiikistä, tiedonhaun knopeista internethauissa sekä tietokannoissa, asiasanastoista, tiedonhaun prosessinomaisuudesta ja ohjatusta tutkimisesta. Nyökytteleviä päitä oli paljon ja Kahoot-palautekysely kertoi, että selkeä enemmistö piti esittelemiämme asioita kiinnostavina ja että opittuja asioita aiotaan ottaa käyttöön työssä.

Niin kutsuttujen ATK-luokkien häviäminen kertoo myös mielestäni seuraavasta: niin tekniikan käyttö kuin tiedonhaku ja IT-tekninen tekeminen ei ole enää paikkaan tai tiettyyn tapaan sidottua. Se tapahtuu siellä missä milloinkin on tarve. Niin pitäisi ehkä kirjastojen tiedonhakuopetuksenkin muuttua: sen pitäisi tapahtua siellä, missä sitä kouluissa tarvitaan, oppitunnilla, oppimisen yhteydessä.

Seuraavanlaisen sway-esitelmän pidimme (katselun miellyttävyyden vuoksi avaa sway-esitys oikeasta yläkulmasta kokoruututilaan):




Ja seuraavanlaisen Thinglink linkkikokoelman heille teimme:

Koulukirjasto 4.0

Viime kesän ihanilla helteillä istuin pihalla jääkahvin kanssa ja vastailin Kirjastolehden haastattelukysymyksiin. Päivi Jokitalo teki haastattelun ja se ilmestyi Kirjastolehdessä lokakuussa. Minulta kysyttiin myös millainen olisi unelmieni koulukirjasto, jos kustannukset eivät ole esteenä. Haaveiluni ei luonnollisesti mahtunut artikkeliin. Torstaina sitten kollegan kanssa keskustellessa ajattelin että tämä pitää vielä kirjoittaa auki.

Eli, paranneltu versio niistä kesäajatuksista.

• Koulukirjasto/mediakeskus/infokeskus/lounge/meeting point sijaitsee koulun keskeisellä paikalla. Tilan seinät ovat liikuteltavia lasielementtejä, eli tilan saa avoimeksi tai hiljaisemmaksi tarpeen mukaan. (Perustelu: kirjaston on kompakti osa koulun tai oppilaitoksen oppimisympäristöä, mutta tilanteiden mukaan muokkautuvuutta tiloissa pitää olla)

• Kirjasto tms. on auki koko päivän ja sitä hoitaa kirjastonhoitaja sekä pedagoginen informaatikko. Kirjastonhoitaja hoitaa kirjastopuolen niin, että pedagoginen informaatikko voi keskittyä ohjaamiseen ja opetukseen. (Perustelu: kirjastonhoitajan työhön liittyy niin paljon kulisseissa tehtävää työtä ja niistä laistaminen on vaikeaa. Tällä tavalla voi kummankin osan koulukirjastossa hoitaa mallikkaasti)

• Jos koulu on yhtenäiskoulu, on siellä erikseen pienet alueet esiopetukselle, alakoululle ja yläkoululle. Kirjastossa on säkkituoleja, sohvaryhmä, työpöytiä ryhmätyölle; eri ikäryhmille oma kulmansa. (Perustelu: oppimisympäristö pitää olla muokattavissa, mukava ja koulukirjasto voi olla se paikka, missä voi myös viettää aikaa esim. koulun jälkeen)

• Kirjastosta löytyy myös täysin varusteltu opetustila, joka on myös lasiseinällä erotettavissa omakseen. Muuten se on avointa tilaa. Älytaulu, tykki ja kangas, mobiililaitteita, pöytäkone vaativimmille töille, koulun 3D printteri. Tila voi toimia myös makerspaces tyylisenä tilana asianmukaisilla varusteilla. (Perustelu: ei taida tarvita perusteluja)

Library interior design awards
http://www.ala.org/llama/awards/alaiidaaward

• Pedagogisella informaatikolla on sanan mukaisesti pedagoginen pätevyys. Hän sekä kirjastonhoitaja osallistuvat aktiivisesti koulun toimintaan ja ovat osa koulun henkilökuntaa. (Perustelu: tällä formaatilla toimiminen edellyttää kirjastonhoitajalta myös sen pedagogisen puolen ymmärrystä)

• Ped.informaatikko osallistuu opetustiimien kokouksiin ja hän osallistuu myös monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. (Perustelut: vain tällä tavalla koulukirjaston tietotaito saadaan todellisesti sulautettua osaksi koulun toimintaa)

• Tiedonhaun opetus on sulautettu näihin oppimiskokonaisuuksiin niin, että ped.informaatikko on opettajan kumppanina, kun ryhmä aloittaa projektityön. Tiedonhallintataidot sulautetaan oppimiseen kirjaston tuella. Tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen. (Perustelut: kumppanuus on uuden OPSin myötä yhä tärkeämpää. Kirjastoammattilaisella on erityisosaamista, joka edistää oppimista ja tuo myös asioita opettajan tietoon. Yhteistyö on kullanarvoista)

• Koulukirjastolla on omat web-sivut, jotka ovat tukena oppilaille, opettajille sekä tukena tiedonhallintataitojen opettamisessa. Sisällöistä keskustellaan koulun kanssa ja kirjaston sivut ovat osa koulun omaa sähköistä oppimisympäristöä. Sivu skaalautuu mobiililaiteille ja siitä on tehty myös jokaiselle älypuhelimelle soveltuva mobiiliversio. Kirjaston on näin avoinna 24/7. 

• Sivuilla on mm. blogi jota voi käyttää yhteistyössä äidinkielen opettajan kanssa. Sosiaalinen media on tärkeä yhteydenpitokanavana ja 'kirjastonhoitaja vastaa' -palsta voidaan siirtää yläkoulun puolella jo twitteriin. Ja paljon muuta, Kirjastot.fi palvelut esim. Kirjasampo, Sivupiiri ja Okariino otetaan haltuun koko koulussa kirjallisuuden ja lukemisen myötävedessä.

• Ped. informaatikko pitää tarinatuokioita, kirjavinkkaa, myös opettajille. 

Tässä päällisin puolin ajateltuna koulun "Mediatila 4.0". 

Voi vaikuttaa tavoittamattomalta. Uusia koulurakennuksia kuitenkin rakennetaan koko ajan, uutta oppimisympäristösuunnittelua tehdään, uusia oppimistapoja kokeillaan ja kehitellään. Muutos on haastavaa, mutta pitää määritellä mitä haluamme ja millaisia tiloja tarvitaan vielä vuosikymmenienkin jälkeen. 

Entä jos kirjasto olisikin kiinteä osa tätä kaikkea?

P.S. Käykää ihmeessä ihmettelemässä kuvan linkin takaa löytyvät kirjastointeriöörit! 

Vielä viime vuoden satoa

Kirjastokaista on saanut editoinnit valmiiksi ja joulukuun alussa Turussa järjestetyn Lukuinto-koulutuksen luentovideot ovat nyt katsottavissa. Linkitän tähän blogipostaukseen suoraan omani sekä Merja Kauppisen erinomaisen esitelmän. Kaikki esitykset löytää Kirjastokaistan sivuilta hakusanalla 'lukuinto'.

Merja Kauppinen toi esitelmässään esille myös oppilaiden oman vapaa-ajan tuotosten tuomisen kouluun ja miten näitä heidän vahvuusalueitaan otettaisiin esille koulussa. Tämä on ollut puheenaihe koulumaailmassa pitkään. Vapaa-ajalla tapahtuva tekeminen ja sitä kautta hankittu osaaminen on hyvin tärkeää ja mahdollisesti merkittävä osa oppilaan osaamista ja identiteettiä. Carol Kuhlthau ja Leslie Maniotes menetelmässään Guided Inguiry nimittävät tätä aluetta kolmanneksi alueeksi ( the Third Space). Kolmas alue on se, joka limittyy koulun ja arjen keskelle. Tämä samainen kolmas alue oli myös Leslie Maniotisin väitöskirjan aihe.

Anu Ojaranta: OPS2016 ja informaatiolukutaito





Merja Kauppinen: Monilukutaitoiseksi eri aineissa

Nyt se alkaa!

Nimittäin opetussuunnitelmatyö! Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat on hyväksytty Opetushallituksessa 22.12.2014. Kunnissa alkaa paikallisen opetussuunnitelman laadinta valtakunnallisten suunnitelmien pohjalta. Kirjastoja on kehotettu ottamaan paikkansa tässä suunnitelmassa ja avauksia on jo kuultukin sieltä sun täältä. Koulut ovat ottaneet yhteyttä kirjastoihin ja koulutuksia järjestetään.

Hyvin oleellinen muutos edelliseen uudistukseen on laaja-alaisten osaamisalueuden tuominen opetussuunnitelmaan läpäisemään myös aineosiot. Laaja-alaisen osaamisen taidot tulevat esille uudessa opetussuunnitelmassa kolmessa kerroksessa. Ensin yleisessä osassa avattuna ja perusteltuina. Toisen kerran ne tulevat esille jokaisen vuosiluokkaryhmän kohdalla avattuna. Kolmannen kerran nämä seitsemän osa-aluetta tulevat esille ainekohtaisissa tavoitteissa taulukoinnin muodossa termilyhenteillä L1-L7. Laaja-alaisen osaamisen asiat tulevat siten hyvin vahvasti esille läpi koko opetussuunnitelman.

TVT-taidot on se laaja-alaisen osaamisen osuus, joka kannattaa tutkailla monilukutaidon ohella huolella. TVT-taitojen osaamisen otsikon alle mahtuu 4 eri teemaa: 1) käytännön taidot ja oma tuottaminen, 2) vastuullinen ja turvallinen toiminta, 3) tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely ja 4) vuorovaikutus ja verkostoituminen. Seuraava lainaus OPS2016 perusteiden sivulta 318. Tämä lainaus koskee siis kaikkia aineita vuosiluokilla 7-9.

Suomi esillä Berliiniläisessä kirjakaupassa.

"Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely: Oppilaita ohjataan monipuoliseen tiedon hankintaan ja tuottamiseen sekä tietolähteiden monipuoliseen käyttöön tutkivan ja luovan työskentelyn pohjana. Samalla harjoitellaan lähdekriittisyyttä ja opitaan arvioimaan omaa ja muiden - myös erilaisten hakupalveluiden ja tietokantojen - tapaa toimia ja tuottaa tietoa." 

Monilukutaitoa on tuotu vahvasti esille jo koko vuoden 2014 ajan ja se alkaa jo selkeytyä. Toivon, ettei monilukutaitoon laiteta liikaa huomiota muiden osa-alueiden kustannuksella. Tarkoitan tässä uutta opetussuunnitelmaa lähinnä kirjastojen kannalta. Opetussuunnitelman perusteisiin kannattaa tutustua nyt. Rakenne on erilainen kuin 2004 opsissa. Tärkeitä asioita opetuksen kannalta ja kirjaston perspektiivistä tupsahtelee eteen myös aineosuudessa.

Myös 'ajattelu ja oppimaan oppiminen' sisältää huomattavan paljon asioita kriittiseen ajatteluun, tiedon hakemiseen ja analysoimiseen liittyviä asioita. Elinikäinen oppiminen tulee jälleen esille. Oppimaan oppiminen on hyvin tärkeä elementti, ja pitää sisällään jokaiseen aineeseen liittyvää prosessiajattelua ja ymmärrystä.

Kirjastoissa kannattaa nyt tehdä seuraavaa:

1. haravoida OPS2016 läpi ja tutustua laaja-alaisen osaamisen alueisiin
2. miettiä miten kirjasto voi sopivin kohdin olla opetuksen tukena yhteistyökumppanin ominaisuudessa, koulun lähtökohdista
3. esittää konkreettista ehdotusta, jonka pohjalta keskusteluja voidaan lähteä käymään.
4. last but not least, innovatiivisuutta ja uutta ajattelua kehin!

Oma hankkeeni "OPS2016 + paljon duunia = minä elokuussa Kapkaupungissa" jatkuu koko alkutalven. Konferenssipaperiin siis tähdätään; tutkimukseni on jo nyt herättänyt kiinnostusta informaatiotieteilijöiden keskuudessa. Lisää tutkimuksestani voit lukea tämän blogin välilehdellä 'Anu tutkijana'.

Koulukirjastojen seinät nurin! Fyysiset ja mentaaliset...

Jo lähes kolme vuotta sitten OECDn CELE (Center for Effective Learning Environments) konferenssissa Raumalla toin esitelmässäni esille termin learning commons. Termi on peräisin yliopistokirjastomaailmasta, jossa termi tuli tunnetuksi jo 1990-luvulla ensin nimellä information commons. Termi tarkoittaa tilaa, jossa yhdistyy oppiminen (paikalla tai on-line), kirjaston ominaisuudet ja kokoelmat, kollektiivinen tekeminen, teknologia ja opetus.

Mikko Saari on 16.12. kirjoittanut erittäin hyvän ja asioita huomioon ottavan kirjoituksen tämän hetken tvt-tilanteesta kouluissa otsikolla "Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta - mikä estää linjakasta kehitystyötä?" ja mitä asian parantamiseksi olisi tehtävä. Eilen illalla eräs kohta blogissa kiinnitti koulukirjastolaisen huomion: ATK-luokat ja koulukirjastot purettava. ATK-luokista olen harvinaisen paljon samaa mieltä.

@bloomingcherry @Minttumy Ei poisteta kirjastoja vaan laajennetaan ne osaksi muuta ympäristöä, oppilaiden saataville. Ovia aukeaa mm. näin
— Mikko Saari (@mikkossaari) December 17, 2014

Muutamien twiittien jälkeen tajusin, että olin aika lailla samoilla linjoilla Mikko Saaren kanssa. Hän tarkoitti sitä, että koulukirjaston ovia on avattava ja kokoelma tuotava lähemmäksi oppilaita. Olen jo vuosikausia ollut sitä mieltä, että koulukirjastoista saada paljon enemmän kun rajoja kaadetaan, fyysisiä sekä mentaalisia. Kirjasto ei ole pelkkä lainasto vaan koulukirjastosta on potentiaalia vaikka mihin, oikein hoidettuna ja oikeissa käsissä.

Kokoelmien hajauttamista luokkiin en kannata, mutta kirjastosta voi tehdä modernin oppimisen ympäristön ja tuoda siten monipuolinen informaatioympäristö lähemmmäs oppilaita ja opetusta. Koulukirjastonhoitajan olisi myös hyvä lähteä luokkaan, tietoammattilaisenakin. Lukemisesta ei nyt kannata vähentää, hinnalla ei väliä. Lukutaito pitää pystyä pitämään korkeana, koska sillä on vaikutus oppimiseen koko opetuksen saralla.

CELEn konferenssissa esittelin konferenssijoukolle Kaarinan Kotimäen koulun kirjastoa. Kaksi tanskalaista oppimisympäristöarkkitehtiä sanoivat suoralta kädeltä, että "tämä lasiseinä on laitettava nurin". Lasiseinä on kirjaston ja koulun juhlasalin/ruokalan välissä. Tanskassa ollaan jo aikoja sitten laitettu seiniä matalaksi, uskalletaanko meillä?