LINKO hackathon, oppimisen alan innovaatiotapahtuma

Jo talvella oli tiedossa, että Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään syyskuun alussa suuri oppimisen alan tapahtuma, Dare to Learn. Keväällä kylkeen ilmestyi myös hackathon. LINKO hackathon on suomalainen hackathon järjestäjä, jolle tämä oli jo kolmas innovaatiotapahtuma. Hackathon on tilaisuus, jossa 'hakkeroidaan' ratkaisuja eri toimijoiden esittämiin haasteisiin. Osallistujien pitää löytää tiimi siihen haasteeseen, jota haluaa lähteä ratkaisemaan. Ohjelmaan kuuluu valmennusta ja pitchaus puheen opettelua. Tapahtuman aikana saadaan mentorointia alan asiantuntijoilta. Kyseessä on kilpailu ja edellisten hackien tiimeistä on syntynyt firmojakin. Itse olin mukana enemmänkin opettelemassa metodia sekä oppimassa miten tällainen tapahtuma toimii ja miten se on järjestetty.

Hackathonin takana oleva LINKO sai alkunsa, kun ryhmä opetusalan opiskelijoita Helsingistä päätyivät pohtimaan ratkaisua seuraavanlaiseen asiaan: yliopisto-opetuksesta puuttui jotain, opiskeltiin aineita erikseen eikä ollut mitäään yhteyttä ulkomaailmaan. Hachathonit tunnetaan usein kooduksen tapahtumina, joihin kuuluu esim suomalainen Ultrahack. LINKOssa haetaan ratkaisuja opetusalaa kiinnostaviin asoihin, eikä tämä vaatinut koodaustaitoja. Se tietenkin oli plussaa.

Samalla tavalla kuin tänne LINKO hackathoniin on kerääntynyt koulutuksesta kiinnostuneita ja paljon opiskelijoita. Mukana oli myös tietojenkäsittelytieteen opiskelijoita, koodareita ja pelikehittäjiä. Mutta myös luokan- ja aineenopettajiksi kouluttautuvia ja jo valmistuneita opettajia. Haasteet tulivat SanomaProlta liittyen oppimateriaaleihin ja uudistetun vertaisarvioinnin menetelmiin. Microsoft pyysi konseptia Minecraft Educational Editionin käyttöönottoon ja Akavan erityisalat halusivat kysellä, miten saada näkyvyyttää ja parempaa kontaktia jäseniin.

Jokainen tiimi pitchaa oman esityksensä, joista haasteiden asettajat valitsevat voittajan ja voittaja pitchit pidetään Dare to Learn puolella. Voittajatiimille palkinto luvassa!

Kirjastoalan hackathoneja on järjestetty Yhdysvalloissa, ainakin verkosta löytyvien tietojen mukaan, vuodesta 2015. Tapahtumat ovat pääosin liittyneet koodaukseen ja usein kirjasto on toiminut vain järjestävänä areenana.

Suomessa on mm. Helsingin kaupunginkirjaston ja Eduskunnan kirjaston järjestäminen Democracy Hackathon järjestettiin vuonna 2016. Vuonna 2015 järjestettiin Helsingin yliopiston kirjastossa Digitaalisten ihmistieteiden hackathon liittyen digitaalisiin aineistoihin. Suomessa tapahtumat ovat olleet pitkälti Ultrahack tapahtumia ja yliopistojen piirissä tapahtuneita, esim. viime keväänä Helsingin yliopiston psykologian opiskelijat järjestivät oman hakathonin.

Ajatuksissa pyörii nyt, että onko jollain kirjastoalan toimijalla tarvetta uudenlaisiin ratkaisuihin, katsoa asioita laatikon ulkopuolella ja pohtia miten asioita voitaisiin tehdä uudesta perspektiivistä? Hackathoniin osallistuminen ei tarvitse olla koodaamista, vaan ratkaisumallien hakkeroimista, joista voi kehittyä käyttöön siirrettäviä konsepteja ja tuotteita, kun niitä tekemään saadaan oikeanlainen tiimi ja tuottajat, eli haasteiden asettajat. Tätä kannattaa pohtia ja kypsytellä myös kirjastoalalla, ei lainkaan pois suljettu ajatus.

Eduhack järjestää opetusalan hackathon sarjan, jonka seuraava hack on Tampereella lokakuussa. He haluavat mukaan erilaisia oppimisen ratkaisuista kiinnostuneita asiantuntijoita ja toimijoita kehittämään innovatiivisia ratkaisuja ja konsepteja oppimisen kentälle. Juteltuani hetken firman edustajan kanssa, hän ei muista että yksikään kirjastoalan osaaja olisi koskaan ollut hackathoneissa mukana.

Ensimmäisenä päivänä kun avasin suuni LINKO-Dare to Learn hackathonissa ja sanoin, että olen alkuperäiseltä ammatiltani kirjastonhoitaja ja missioni on edistää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä, vastaus oli: 'en ole ajatellut, että kirjastolla vois olla jotain annettavaa'. Olemmeko kaikki itsevarmoja siitä, että kirjastoilla on annettavaa opetukselle? Jos kirjastot eivät astu rohkeasti opetuksen areenoille, ei meitä koskaa sinne pyydetäkään. We have to Dare!

ECIL 2016 - Eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi, koulujuttuja!

Toinen konfernssipäivä alkoi innostuneesti Jan van Dijkin esityksellä. Edessä oli 'vähän lyhyempi' päivä koska iltapäivä oli varattu kirjastovierailuille. Sitä ennen haluan tuoda esille ainakin kaksi eri esitystä liittyen koulumaailmaan.

Slovenialainen tutkija Romana Fekonja (National Education Institute Slovenia) esitteli menetelmää, joka keskittyi kouluyhteistyöhön. Sloveniassa on olemassa kouluille pakollinen kirjastotaitojen opetussuunnitelma, joka kulkee nimellä bibliopedagogical work. Alakoulussa jokaisella luokalla on minimissään neljä oppituntia vuodessa tiedonhakua tai kirjastonkäytön opetusta ja kaikki nämä tunnit implementoidaan laaja-alaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Yläkoulussa sessioita on peräti 15 vuodessa jokaista luokkaa kohden.

Puisto ja penkit, Praha. Kuva: A. Ojaranta

Opetustiimi rakentuu aineen opettajasta, englannin kielen opettajasta ja kirjastonhoitajasta sekä IT-taitojen opettajasta. Projektin lopussa opiskelija tarvitsee lomakkeeseensa kuittauksen kaikilta, myös kirjastonhoitajalta, joka kuittaa lähteet, lainaukset ja lähdeluettelon tarkastateuiksi hyväksyttävällä arvosanalla. Koulukirjastot siirtyivät kirjasvarastoista informaatiolukutaidon toimenpiteisiin. Tässä alkaa jo kadehtia slovenialaista systeemiä! Tämä menetelmä on havaittu hyvin tehokkaaksi tiedonhankinnana ja informaatiolukutaitojen kehittäjäksi. Pitää vielä ottaa yhteyttä esitelmöitsijään ja kysyä miten tämä järjestelmä on resurssoitu.

Harrie van der Meer Hollannista esitteli myös 2015 ECIL konferensseissa esillä olleen tutkimuksen toista osaa informaatiolukutaidon taitojen opettamisesta flipped classroom eli käänteinen luokkahuone menetelmällä. Heillä on ollut kaksiosainen tutkimus meneillään joka on yhä jatkumassa. Viimeisimmät tarkat tulokset eivät valitettavasti ehtineet mukaan tähän esitykseen.

Käänteinen luokkahuone tässä tilanteessa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että koululaiset tulevat kirjastoon kuuntelemaan perusteita ja lopuksi tekemään tehtäviä, he saavat ennen kirjastokäyntiä katsottavakseen videolla ennakkomateriaalia (tai muuta materiaalia) ja kohtaaminen kirjastonhoitajan kanssa perustuu pelkästään tehtävien tekemiseen.

Turun yliopistossa on opiskelijoiden kanssa käytetty tätä menetelmää tiedonhankinnan opetuksessa menestyksekkäästi jo pidemmän aikaa. Etu perustuu juuri siihen, että tehtäviä tehdessä kirjastonhoitaja on aina lähellä ja korjaamassa hankalissa paikoissa, kun taas perinteisessä opetusmallissa tehtävät tehdään itsenäisesti kotona. Van Meerin ja ryhmän tutkimus osoitti, että oppimistulokset olivat parempia käänteisen luokkahuoneen oppilailla kuin perinteisesti opetetun ryhmän oppilailla.

Ensimmäisessä 2015 tehdyssä tutkimuksessa selkeitä etuja ei havaittu käänteisen luokkahuoneen ja perinteisen opetuksen välillä. Kun he tutkimusken toisessa osassa vaihtoivat arviointimenetelmää, eroja löytyi jo paremmin. Olisi hauska päästä jäljille lopullisista tuloksista.

Tutkimuksen rakenne (kuva: A. Ojaranta)

Tämä voisi ola hyvinkin toimiva malli tuoda Suomalaisen peruskoulunkin tiedonhallintataitojen opetukseen. Videoiden tekeminen ennakkoaineistoksi voi olla hyvin pysyvä tapa tuoda esille tiedonhaun erityisyyttä ja hankaluuksia. Videoita voi tehdä moniin tarpeisiin ja ne säilyvät hyvinkin käyttökelpoisina muutaman vuoden ajan (ellei kirjaston verkkokirjasto muutu tai ellei muita suurempia muutoksia tule). Käänteisen luokkahuoneen menetelmä myös säästää kirjastonhoitajan aikaa ohjeistuksessa, kun tallenteet katsotaan kotona. On olemassa myös järjestelmiä, miten valvotaan, että ns. läksy on tehty ennen tunnille tuloa. Ja sen huomaa kun oppilaat ja opiskleijat tulevat tekemään tehtäviä. Tällä tavalla ohjeistuksen voisi myös viedä suoraan kouluaineeseen ja jo olemassa olevaan projektiin koulussa. Selkeästi menetelmä, jonka käyttöä kannattaisi kokeilla pilotointiprojektin ominaisuudessa - kokeilukulttuuria kasvattamalla!

Koulut alkaa, oletko valmis?

Niin, kesälomat ovat jo melkein ohitse ja arki puskee päälle. Tällä viikolla sen on huomannut hyvin konkreettisesti, kun media julkaisee koulu-uutista toinen toisensa jälkeen. Jyväskylän professori Jouni Välijärvi on juuri paraikaa A-studiossa haastateltavana (linkin takana tallenne, katsottavissa Areenassa).

Professori Välijärveä  oli 8.8. haastateltu YLE:n uutiseen koulujen eriarvoistumisesta ja muista ajankohtaisista aiheista. Eritoten hän nostaa esille mm. poikien lukuinnostuksen hiipumisen ja sen tuhoisasta vaikutuksesta oppimiseen. Hän nostaa myös esille kysymyksen, pystyykö peruskoulu uudistumaan ja lähestymään yksilöllisempää opetusta lasten tarpeiden mukaan? Samana päivänä YLE kertoo uutisessa opettajien täydennyskoulutuksen olevan retuperällä. Kunnissa on säästötavoitteiden saavuttamiseski mm. lomautettu opettajia virkaehtosopimuksessa sovituiksi veso-koulutuspäiviksi. Mikä on luonnollisesti äärettömän lyhytnäköistä.

Helsingin Sanomat julistaa kesän aikana vallankumouksen tapahtuneen koulussa. Artikkeli selittää myös uuden opetussuunnitelman termit, buzz words, ja tuo esille seuraavan näkökulman:

"Vallankumouksesta voi puhua siksi, että lapsi tai nuori astuu kouluissa päärooliin. Oppimisen moottori on uteliaisuus. Opettaja väistää luokan edestä oppilaiden keskelle, tutkimusryhmän asiantuntijajäseneksi."

EduCluster Finlandin Elise Tarvainen pohtii YLE:n uutisessa opettajan tilannetta kaiken tämän muutoksen keskellä. Hän tuo myös esille että opettaja on ns. kolmen tradition yhri: 1) oma koulukokemus oppilaana, 2) kokemus opettajakoulutuksesta, ja 3) uutena opettajan uuden työyhteisön käytänteiden oppijana. Kaikista jää jotain elämän omaan opetukseen. Koulua on käyty opettajajohtoisesti niin kauan, että uuden opetussuunnitelman oppilaskeskeinen työskentely tuo suuria muutoksia.

Kyselin tutuilta fiiliksiä uuden lukuvuoden alkaessa. Kyselyjen pohjalta voi yhteenvedon tyylisesti sanoa, että ilmassa on innostusta uuden opetussuunnitelman myötä alkavaan lukuvuoteen, mutta myös siellä täällä hienoista ahdistusta. Jotkut ovat jo työskennelleet uudella tavalla ja saavat tavallaan siihen nyt 'luvan' tai mandaatin. Mutta ahdistusta on ehkä osaltaan kasvattanut se, että yhteinen suunnitteluaika kouluilla uuden opsin edellä on ollut vähäistä, ellei jopa olematonta. Valmistautuminen eri paikkakunnilla näyttää olleen hyvinkin erilaista, kun paikallista opetussuunnitelmaa on valmisteltu. Laaja-alaisen oppimisen ajattelu ja monialaiset oppimiskokonaisuudet tarvitsisivat juuri niitä yhteisiä suunnittelupäiviä tai muuta asian järjestämiseksi määriteltyä aikaa.

Uudenlaisen oppimisympäristön luominen tarvitsee juuri nyt yhteisöllisyyttä sekä yhteisön voimaa ja kannattelua. Resurssien vähetessä tarvitaan yhteistä suunnittelua sekä juttujen jakamista, kaikenlaista yhteistyötä ja ekonomisuutta työajan käyttämisen suhteen. Jos tätä suunnitteluaikaa lähdetään vielä vähentämään, niin opettajan jo ennestään vahvasti itsenäinen työ ei tule saamaan sitä kaivattua yhteisöllistä luomisvoimaa. Kuten esimerkiksi ilmiöprojektit ja niiden suunnitteleminen. Se vaatii aikaa, jottei sitä tule vain uusi tämän vuosikymmenen ryhmätyö, kuten Maarit Rossi maalailee.

Sen lisäksi että kaivattua aikaa tarvitaan lisää, tarvitaan myös avointa mieltä. Asioita on pitkään tehty tietyllä tavalla ja nyt voi tuntua, että askel uuteen tuntuu askelelta tyhjän päälle ilman kunnollista valmistautumista. Joskus kuitekin tarvitaan kaaos, jotta uutta syntyy, astumista epämukavuusaluelle. Se vaatii rohkeutta ja uskallusta mutta yhteisöllisyyden voima kantaa. Jotta voi luoda uutta, jotain pitää hävittää. Uuden luomisessa on myös voimaa. Onnistumiset myös kasvattavat motivaatiota ja onnistumiset moninkertaistavat motivaatiota koko työympäristössä. Eikä pelkästään koulu tarvitse uudistumista, ihan jokainen organisaatio tarvitsee sitä toisinaan!

Markku Lappalaisen oivallinen teos 'Miksi aivot sanovat ei - opi uusi tapa ajatella' (2015) kertoo helpolla tavalla miksi olemme tuttuneet tekemään asioita tietyllä tavalla. Kirja myös kertoo, miten voimme ohjelmoida aivojamme ajattelemaan uudella tavalla, pois totutusta ja turvallisesta. Tämä kirja on nyt tulevat illat petilukemisena. Uutta kohti, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, raja-aitoja kaataen!

Ihanaa, innostavaa ja hedelmällistä kouluvuotta ihan meille kaikille!

Pedagogiikasta opittua

Tällä viikolla oli hieno ja innostunut asiakastapaaminen. Lähdin tapaamisen jälkeen miettimään, mitä on nyt tähän astisista pedagogiikan opinnoista jäänyt taskuun ja mitä voisi ottaa esille kirjaston kontekstissa. Opinnot ovat olleet hyvin antoisia vaikkakin työläitä, mutta oppia on tarttunut mukaan. Mahtavin tilanne oli kun oli opettajana ja voi heti otttaa käyttöön uusia oppeja.

Kirjastot järjestävät paljon tapahtumia ja opetustuokioita kaiken ikäisille koululaisille. Se aika, jonka oppilas (tai minkä ikäinen oppija hyvänsä) jaksaa keskittyneesti kuunnella opettajan monologia on maksimissaan 10 minuuttia. Siinä vaihheessa useamman ajatus lähtee harhailemaan. Mitä pienempi kuuntelija on niin sitä nopeammin. Eli kirjastojenkin opetustuokioitakin on hyvä opetella tauottamaan.

Sopivaa tauotusta voi esim. kirjavinkkauksen aikana ottaa käyttöön kysymyspallo, ja heität sitä parin vinkattavan kirjan välein luokkaan. Voit vaikka sopia, että opettaja pyytää oppilaita varautumaan muutamalla sanalla kertomaan heidän lempikirjastaan. Se kenelle pallo tipahaa kertoo kirjastaan. Näin tuntiin saadaan taukoja, vaihtelua ja osallistamista.

Osallistaminen on nykyään aina tärkeämpä ja tekemällä oppii kaikkein parhaiten. Tätä kannataa myös miettiä kirjastonkäytön opetuksen suhteen. QR-koodikävelyt esimerkiksi ovat juuri sopivaa osallistamista ja aktivointia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone voi toimia hyvin myös kirjastojen tiedonhankinnan ohjauksessa. Olen varmaan ennnenkin kirjoittanut, että videointien suurimittainen käyttö on kirjastoissa vielä käyttämättä. Tiedonhaun ohjauksen voi videoida vaikkapa DreamBroker-ohjelmalla (tms.) ja tiedonhaun opastukseen mentäessä, video velvoitetaan katsomaan etukäteen. Seuraavana päivänä kirjastoammattilaisen saapuessa on jo muutamat asiakohdat selviä, tai ainkin tuttuja. Videoissa on vielä se etu, että kun ne tekee, ne ovat käytössä pitkään ja vapaasti verkossa levitettävänä.

Koululaisten oman osaamisen tuominen kouluun on myös vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa, OPS2016. Tässä on myös oivallinen tilanne ottaa esille oppilaille tärkeitä asioita, kiinnostuksen kohteita ja intohimoja. Bloggaajat, vloggaajat, pelaajat, cossaajat ja muut harrasteryhmät myös esille kirjastoon!

Samoista yllä olevista syystä tiedonhaun opetukset pitäisi tapahtua osana meneillään olevaa kurssia, opintojaksoa tai projektia. On todettu, että tiedonhaun oppiminen perustuu hyvin pitkälti todellisissa tilanteissa oppimisen kokemukseen. Tutkimuksesta saatua tietoa ei kannata sivuttaa huomiotta, koska sillä voidaan tehokkaasti muuttaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Kustannustehokas on sana mitä käytän nykyään usein. Kirjastoissa, myöskään, ei kannata tehdä asioita tavalla, joka ei ole menestyksekäs. Kirjastolaisille se on pitkälti työajan asia. Resurssit ovat tiukalla eli toimintatapojen katsaus silloin tällöin on hyvästä!

Posted with Blogsy

OPS2016 matkasaarnaajat samassa setissä!

Kokkolassa vietettiin 28.10. monilukutaitopäivää. Minun tulee käytyä nykyään joka paikassa vain pelkkinä pikapyrähdyksinä. Tämä selkeästi enteilee ensi kesälle rengasmatkaa! Paikan päälle Kokkolaan oli saapunut runsas osallistujajoukko ja lisääkin olisi ollut tulossa. Harmiksi kuulimme, että kouluissa langetetut sijaiskiellot olivat huomattavasti verottaneet opettajien osallistumista. Eräällä tavalla tilaisuuden teki harvinaiseksi se, että olimme Päivi Jokitalon kanssa kummatkin päässeet paikalle samaan aikaan. Oli hauska nähdä kollegaa, vaikkakin pikaisesti, ja kuulla hänen näkökulmaansa OPS2016 asiaan.

Opetushallituksen opetusneuvos Minna Harmanen johdatti meidät asiaan ja saimme aikaiseksi innostavia keskusteluja monilukutaidosta, uusista viestintävälineistä ja myös siitä, miten välineet tänä päivänä voimakkaasti muokkavat viestintäämme. Yle uutisoi 23.10., että nuoret kokevat jopa pisteen käytön mm. Snapchat viesteissä passiivis aggressiiviseksi (lue lisää). Mielenkiintoinen kysymys oli, että miten me niin sanottu vanhempi sukupolvi määrittelemme mitä kirjoittaminen ja viestintä on, miksi sen pitäisi olla sitä mitä se meidän aikana oli? Tämä on nuorille yhtä todellista kuin mitä meidän nuoruuden aikainen viestintä oli meille.

Päivi Jokitalon esitelmää odotin innolla, koska tiesin hänen keränneen tietoja siitä, miten kirjastot ja koulut ovat lähteneet yhdessä kehittelemään paikallisia opetussuunnitelmia. Oli todella ilahduttavaa huomata, että hienoa työtä tehdään pitkin maata! Kiitokset Päiville, joka tutkailee OPS uudistusta jo toista kierrosta. Jännittävää on huomata se, että edellisen OPS:n suuri muutos on yhä eräällä tapaa muutoksen kohteena; opetuksen digitalisointina tällä kertaa.

Koulun ja kirjaston yhteistyö ei vain äidinkielen asia #ops2016 #monilukutaito #kirjastot @bloomingcherry

— Päivi Jokitalo (@pjokitalo) October 28, 2015

Oma vetoni käsitteli informaatiolukutaitoa monilukutaidossa ja sitä, miten kaikki eräällä tavalla kilpistyy informaatioon ja tiedon hallintaan elämässämme. Tätä kaiken takana olevaan kansalaistaitoa ei saa tässäkään yhteydessä vähätellä. Ja olen tehnyt erään asioita helpottavan havainnon: on hyvä, että meillä on nyt monilukutaito. Media-alan akateemiset ovat usein kyseenalaistaneet minun informaatiolukutaito-termin käyttöä, ja he ovat ehdottaneet mediakasvatusta ns. sateenavarjotermiksi. Informaatioalan tutkijat taas ovat sitä mieltä, että informaatiolukutaito on kattotermi. Nyt voimme suosiolla jättää käsite-mittelön akateemisille areenoille ja puhua kaikki monilukutaito termin puolesta. Silloin kaikki tiedämme mistä puhutaan OPS yhteydessä.

Eräs opus näytti olevan tällä kertaa kaikkien lähdeluettalossa: Monilukutaito kaikki kaikessa. Kirja on juuri äskettäin julkaistu ja verkossa vapaasti saatavilla. Opus käsittelee monilukutaitoa hyvin monen kouluaineen näkökulmasta ja on oleellista luettavaa kaikille, jotka haluavat todella ymmärtää, mitä monilukutaito oppiaineissa oikein tarkoittaa. Vahva suositus!

Kiitokset, Kokkola! Esitys linkitettynä tänne.

Opettajat ja kirjastolaiset yhden pöydän äärellä Mynämäellä

Oli oikein mukava vierailu Mynämäellä, kiitos kutsusta! Lämmittää koulukirjastoihmisen sydänalaa, kun näkee saman pöydän ääressä kirjastoammattilaisia ja opettajia hakemassa yhdessä tietä yhteistyöhön.

Olin keskiviikkona 23.9. Mynämäen lukiolla parin tunnin ajan. Käyntini kuului Vakkatori-hankkeeseen ja aiheena oli tiedonhaun ohjauksen koulutus opettajille ja kirjastonhoitajille. Paikalla olikin 22 henkilöä, kirjastoista sekä opettajia peruskoulusta ja lukiosta. Monet olivat kuulleet minua Lukuinto-koulutuksessa sekä Turun alueen äidinkielenopettajien viime kevään vuosikokouksessa. Siksi lähdimme tällä kertaa aivan käytännön asioilla liikkeelle.

Kuten monella muullakin paikkakunnalla juuri nyt, heillä on myös menossa OPS työ. Paikallisen opetussuunnitelman suunnittelua on aktiivisesti lähdetty edistämään kirjaston ja koulun yhteistyönä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 ei nosta kirjastoa kovin hyvin esille ja niin he päättivät Mynämäellä tehdä sen itse paikallisessa OPS:ssa. Todella mahtava juttu!

'Yhdessä uutta kohti'. Kuva: AO

Valmistellessani koulutusta luin huolella eheyttävää opetusta koskevan kappaleen opetussuunnitelman perusteista ja tiedonhaun ohjausta lähdin rakentamaan ohjatun tutkimisen prosessin kautta. Siinä kahta asiaa katsellessani huomasin, että ohjattu tutkimus (Guided Inquiry) menee aika lailla yksi yhteen eheyttävän opetuksen ja ilmiöpohjaisen opetuksen kanssa.

Ilmiöpohjaisessa opintojaksossa ei puhuta niinkään tiedonhausta tai tiedonhallintataidoista, mutta siitähän siinä hyvin pitkälti on kyse. Oppilaat lähtevät rakentamaan ilmiö-projektia tutkimuskysymyksen kautta tai ongelman kautta.

"Se [eheyttävä opetus] auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa." 

"Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle." 

Kirjasto on siis mitä mainion kumppani ilmiöoppimiseen. Uusi opetussuunnitelma ei vieläkään tuo esille, mitä se tiedonhaku sitten tällaisessa tilanteessa konkreettisesti on. Tämä johtaa yhä ja aina vaan siihen, että oppilaat saavat asiaan hyvin epätasapuolista opetusta. Kysehän on tänä päivänä kansalaistaidosta. Kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä tätä asiaa voidaan voimistaa ja antaa oppilaalle välineitä tehokkaaseen tiedonhallintaan sekä antaa opettajalle lisää välineitä tiedonhankinnan ohjaukseen. Tällä tavoin tiedonhallinnan osaaminen toivon mukaan jää työmalliksi ja toisi siten pitkälle kantavia vaikutuksia koulutyöhön.

Mutta eräästä asiasta olimme kaikki liikuttavan paljon samaa mieltä: diginuorten tiedonhaun taidoissa ja ajattelun taidoissa on roimasti parantamisen varaa!

Ohjaamistaitokoulutus Joroisilla ja ihan vähän "vatulointia"

Ihana Etelä-Savo, kauniita järvi- ja metsämaisemia, ensimmäiset kesän tuntuiset päivät! Oli ilo käydä pitämässä koulutuspäivää Joroisilla, jonne oli kokoontunut kymmenkunta kirjastolaista lähiseuduilta. Lomautusten takia oli muutama joutunut jättämään päivän väliin.

Ohjelmassa oli informaatiolukutaitoa, uutta OPS2016 asiaa, sekä kirsikkana pirtelön päällä, kunnon kurkistus ohjattuun tutkimiseen eli guided inquiry menetelmän esittely. Lukuintokoulutuksia on tällä seudulla myös ollut, mutta OPS-asiaa ei niinkään. Nyt käytiin uutta OPS:a läpi informaatiolukutaidon näkökulmasta, aiheena olivat laaja-alaiset osaamisen taidot, monilukutaito yhtenä niistä, eheyttäminen ja ns. kolmas tila. Kolmannella tilalla tarkoitetaan sitä risteävää tilaa, joka jää kun laitetaan limikkäin koulussa opitut lukutaidot (in-school-literacies) ja vapaa-ajan lukutaidot (out-od-school-literacies). Näitä oppilaan omia kiinnostuksen kohteita ja harrasteita koitetaan nyt saada tuotua kouluun. Miksei myös kirjastoonkin: "Esillä kuukauden vloggari - Helmi!"

Iltapäivä meni yksinomaan ohjatun tutkimisen parissa. Alkuperäinen nimi menetelmälle on guided inquiry ja siinä yhdistyy iso liuta hyviä elemettejä menossa olevaan OPS-uudistukseen liittyen. Perustuen tutkivaan oppimiseen ja ohjaamiseen enemmän kuin opetukseen se liittyy hyvin tiiviisti meneillä olevaan opetussuunnitelmauudistukseen.

Koulutusväkeä puhutti myös edellisen illan vaaliohjelmajulkistus, joka hyvin pintapuolisella katsannolla tuntui tuovaan kylmää kyytiä. Se, millaiseksi tämä maa muotoutuu kun hallituksen työ alkaa toden teolla, on vaikea etukäteen sanoa. Huolia ja murheita tämä uuden hallituksen kynnyksellä seisominen aiheuttaa monelle. Miten kunnnat reagoivat, varsinkin ne, joissa kirjasto nähdään riippakivenä? Onko kirjastolaitos todellisen vaaran alla?

Kirjastot ovat se osa yhteiskuntaekosysteemiä, jonka merkitys (ja lainausluvut) ovat aina vaikeina aikoina noussut. Kirjaston ylläpitokustannukset ovat kunnassa noin prosentin luokkaa. Kirjastot eivät koskaan tule tämän maan taloutta pelastamaan, mutta saattavat pelastaa monen ihmisen syrjäytymiseltä, työttömyyden tuomalta eristäytymisen tunteilta, digitaaliseen kuiluun vajoamiselta tai ihan vaan turvattomuuden tunteelta. Tässä haastetta.

Näihin tunnelmiin, mukavaa juhlaviikonloppua kaikille ja häntä pysytyyn, juuri valmistuvat nuoret!

Turun seudun äidinkielenopettajien vuosikokousvierailu

Minä ja loistava kollegani, Mikael Österlund Liedon keskuskoulun ja lukion kirjastosta, olimme 26.3.2015 ohjelmanumero äidinkielen opettajien yhdistyksen kevätkokouksessa. Paikalla oli 10 henkilöä, missä heijastuu myös tämän hetken yhdistystoiminnan henkitoreinen rimpuilu. Mutta, laitan illan materiaalit jakoon myös tätä kautta, niin useammat pääsevät osallisiksi illan annista. Aineistoja jakaessa tieto lisääntyy ja sen arvo kasvaa.

Olemme Mikaelin kanssa kummatkin ns. pitkän linjan koulukirjastolaisia. Olemme kummatkin työskennelleet päätoimisina koulukirjastonhoitajina; yhdessä kattaen oppiasteet esikoulusta korkeakouluun. Edustamme myös taustamme vuoksi sitä koulukuntaa, jolla on vankka luottamus kirjaston osuudelle ja osalle koulujen oppimis- ja tutkimusprosesseissa. Olemmehan tiedonhankinnan ammattilaisia. Siksi emme oikein tienneet, miten meihin suhtaudutaan, kun otimme omankaltaisemme näkökulman tiedonhankintaan. Mutta se taisikin olla ihan hyvä juttu.

Puhuimme informaatiolukutaidosta, monilukutaidosta, tiedonhallinnan sisäistämisestä, lähdekritiikistä, tiedonhaun knopeista internethauissa sekä tietokannoissa, asiasanastoista, tiedonhaun prosessinomaisuudesta ja ohjatusta tutkimisesta. Nyökytteleviä päitä oli paljon ja Kahoot-palautekysely kertoi, että selkeä enemmistö piti esittelemiämme asioita kiinnostavina ja että opittuja asioita aiotaan ottaa käyttöön työssä.

Niin kutsuttujen ATK-luokkien häviäminen kertoo myös mielestäni seuraavasta: niin tekniikan käyttö kuin tiedonhaku ja IT-tekninen tekeminen ei ole enää paikkaan tai tiettyyn tapaan sidottua. Se tapahtuu siellä missä milloinkin on tarve. Niin pitäisi ehkä kirjastojen tiedonhakuopetuksenkin muuttua: sen pitäisi tapahtua siellä, missä sitä kouluissa tarvitaan, oppitunnilla, oppimisen yhteydessä.

Seuraavanlaisen sway-esitelmän pidimme (katselun miellyttävyyden vuoksi avaa sway-esitys oikeasta yläkulmasta kokoruututilaan):




Ja seuraavanlaisen Thinglink linkkikokoelman heille teimme:

Somea simpsakasti, Swayllä swingaten!

Sosiaalisen median listauksia on tehty paljon. Siis paljon. Silti tuntui siltä, että joko niissä on liikaa tavaraa (linkkejä ja kuvakaappauksia) tai vain pelkkä linkki itse palveluun sitä paljon avaamatta. Opiskelijoiden kanssa on myös paljon ollut keskustelua sosiaalisen median työskentelyvälineistä. Siksi nyt itsekin tein listauksen, johon mahtui mukaan 23 välinettä.

Olen jokaisesta välineestä ottanut esille asioita kirjautumiseen hallinnointiin ja sometoimintoihin liittyen. Näkökulma on ollut eri työkalujen kollektiivisen työskentelyn mahdollisuus ja toimivuus. Itse ajattelen asioita ammattikorkeakoulun opettajan silmin ja mietin listaa tehdessäni mitä voi ja kannattaa käyttää opetuksen yhteydessä ja millä työkaluilla on osallistava vaikutus sekä myös TVT-taitoja edistävä vaikutus. Näistä työkaluista kun jokainen on sellainen, etä toimii myös työelämän tuoksinnassa.

Mukavaa kevään ihmettelyä lukijoille!

Anu

P.s. Suosittelen avaamaan Swayn kokoruututilaan.

Nopeus ja joustavuus vie voiton!

"If everything seems under control, you're just not going fast enough." (Mario Andretti)

Keskellä kuuminta hiihtolomasesonkia Opetus-ja kulttuuriministeriö julkaisivat tiedotteen, jossa ilmoitetaan laitettavaksi jakoon 17 miljoonaa euroa esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämiseen.

"Avustusta voi hakea:
1) toimiin jotka edistävät opetuksen järjestäjien pedagogista ICT:n käyttöä.
2) tulevaisuuden esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin pedagogiseen kehittämiseen, joka panostaa oppimaan oppimiseen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen
3) koulutuksen toimiin, jotka edesauttavat oppilaiden ja huoltajien osallisuutta.

Pedagogisen ICT-toiminnan edistämisessä valtionavustusta voidaan käyttää opetuksen järjestäjän strategian laatimiseen ja kehittämiseen, jossa yhdistyy koulujen arki, tietohallinto sekä informaalin oppimisen mahdollisuudet (kuten kirjastot ja museot) pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla."

Ja hakuaikaa on 16.3. asti. Siis kaksi viikkoa.

Tähdellisin seikka tässä on nyt se, että kirjastot on mainittu ja kirjasto liittyy tiedotteessa mainittuihin asioihin monella tapaa. Ja lyhyttä hakuaikaa ei parane jäädä nyt ihmettelemään. Nyt on saatava kaikesta huolimatta hihat heilumaan. Sunnuntain ratoksi tästä jo Twitterissä vähän keskusteltiin mm. Päivi Jokitalon kanssa.

Kirjastot nyt myös, HUOMIO! Tiedotteessa mainitaan myös kirjastot, eli nyt #ops2016 työryhmät liikkeelle! #kirjastot #koulut #OKM
— Anu Ojaranta (@bloomingcherry) February 28, 2015

Nyt kannattaa esim. kirjastoverkostojen, kirjastokimpat mukaan luettuna, lähteä tätä miettimään ja eritoten niiden, joissa kirjastot ovat jo mukana paikallisen opetussuunnitelman työryhmässä. Hätäkokous koolle! Tässä on synergian paikka ja nyt niitä 'resurssejakin' olisi tarjolla. Muistakaa myös Lukuinto-hankkeen ideapankki! Kaikki peliin!

Lyhyt hakuaika saattaa aiheuttaa sen, että organisaation totuttua toimintakulttuuria joudutaan nyt oikomaan ja astumaan joidenkin vaiheiden yli. Mutta se on juuri se, mikä tekee organisaatiosta ketterän ja nopean reagoimaan. Ehkä tässä nyt vaan koitetaan erotella jyvät akanoista; loistava hanke, innovatiivinen ote, äärettömän sitoutunut ja innokas tiimi saa paikan!

Keskustelua, yhteistä ideointia jollain kanavalla? Twitter? FB-ryhmä? Tai vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta!

Koulukirjasto 4.0

Viime kesän ihanilla helteillä istuin pihalla jääkahvin kanssa ja vastailin Kirjastolehden haastattelukysymyksiin. Päivi Jokitalo teki haastattelun ja se ilmestyi Kirjastolehdessä lokakuussa. Minulta kysyttiin myös millainen olisi unelmieni koulukirjasto, jos kustannukset eivät ole esteenä. Haaveiluni ei luonnollisesti mahtunut artikkeliin. Torstaina sitten kollegan kanssa keskustellessa ajattelin että tämä pitää vielä kirjoittaa auki.

Eli, paranneltu versio niistä kesäajatuksista.

• Koulukirjasto/mediakeskus/infokeskus/lounge/meeting point sijaitsee koulun keskeisellä paikalla. Tilan seinät ovat liikuteltavia lasielementtejä, eli tilan saa avoimeksi tai hiljaisemmaksi tarpeen mukaan. (Perustelu: kirjaston on kompakti osa koulun tai oppilaitoksen oppimisympäristöä, mutta tilanteiden mukaan muokkautuvuutta tiloissa pitää olla)

• Kirjasto tms. on auki koko päivän ja sitä hoitaa kirjastonhoitaja sekä pedagoginen informaatikko. Kirjastonhoitaja hoitaa kirjastopuolen niin, että pedagoginen informaatikko voi keskittyä ohjaamiseen ja opetukseen. (Perustelu: kirjastonhoitajan työhön liittyy niin paljon kulisseissa tehtävää työtä ja niistä laistaminen on vaikeaa. Tällä tavalla voi kummankin osan koulukirjastossa hoitaa mallikkaasti)

• Jos koulu on yhtenäiskoulu, on siellä erikseen pienet alueet esiopetukselle, alakoululle ja yläkoululle. Kirjastossa on säkkituoleja, sohvaryhmä, työpöytiä ryhmätyölle; eri ikäryhmille oma kulmansa. (Perustelu: oppimisympäristö pitää olla muokattavissa, mukava ja koulukirjasto voi olla se paikka, missä voi myös viettää aikaa esim. koulun jälkeen)

• Kirjastosta löytyy myös täysin varusteltu opetustila, joka on myös lasiseinällä erotettavissa omakseen. Muuten se on avointa tilaa. Älytaulu, tykki ja kangas, mobiililaitteita, pöytäkone vaativimmille töille, koulun 3D printteri. Tila voi toimia myös makerspaces tyylisenä tilana asianmukaisilla varusteilla. (Perustelu: ei taida tarvita perusteluja)

Library interior design awards
http://www.ala.org/llama/awards/alaiidaaward

• Pedagogisella informaatikolla on sanan mukaisesti pedagoginen pätevyys. Hän sekä kirjastonhoitaja osallistuvat aktiivisesti koulun toimintaan ja ovat osa koulun henkilökuntaa. (Perustelu: tällä formaatilla toimiminen edellyttää kirjastonhoitajalta myös sen pedagogisen puolen ymmärrystä)

• Ped.informaatikko osallistuu opetustiimien kokouksiin ja hän osallistuu myös monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. (Perustelut: vain tällä tavalla koulukirjaston tietotaito saadaan todellisesti sulautettua osaksi koulun toimintaa)

• Tiedonhaun opetus on sulautettu näihin oppimiskokonaisuuksiin niin, että ped.informaatikko on opettajan kumppanina, kun ryhmä aloittaa projektityön. Tiedonhallintataidot sulautetaan oppimiseen kirjaston tuella. Tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen. (Perustelut: kumppanuus on uuden OPSin myötä yhä tärkeämpää. Kirjastoammattilaisella on erityisosaamista, joka edistää oppimista ja tuo myös asioita opettajan tietoon. Yhteistyö on kullanarvoista)

• Koulukirjastolla on omat web-sivut, jotka ovat tukena oppilaille, opettajille sekä tukena tiedonhallintataitojen opettamisessa. Sisällöistä keskustellaan koulun kanssa ja kirjaston sivut ovat osa koulun omaa sähköistä oppimisympäristöä. Sivu skaalautuu mobiililaiteille ja siitä on tehty myös jokaiselle älypuhelimelle soveltuva mobiiliversio. Kirjaston on näin avoinna 24/7. 

• Sivuilla on mm. blogi jota voi käyttää yhteistyössä äidinkielen opettajan kanssa. Sosiaalinen media on tärkeä yhteydenpitokanavana ja 'kirjastonhoitaja vastaa' -palsta voidaan siirtää yläkoulun puolella jo twitteriin. Ja paljon muuta, Kirjastot.fi palvelut esim. Kirjasampo, Sivupiiri ja Okariino otetaan haltuun koko koulussa kirjallisuuden ja lukemisen myötävedessä.

• Ped. informaatikko pitää tarinatuokioita, kirjavinkkaa, myös opettajille. 

Tässä päällisin puolin ajateltuna koulun "Mediatila 4.0". 

Voi vaikuttaa tavoittamattomalta. Uusia koulurakennuksia kuitenkin rakennetaan koko ajan, uutta oppimisympäristösuunnittelua tehdään, uusia oppimistapoja kokeillaan ja kehitellään. Muutos on haastavaa, mutta pitää määritellä mitä haluamme ja millaisia tiloja tarvitaan vielä vuosikymmenienkin jälkeen. 

Entä jos kirjasto olisikin kiinteä osa tätä kaikkea?

P.S. Käykää ihmeessä ihmettelemässä kuvan linkin takaa löytyvät kirjastointeriöörit! 

Vielä viime vuoden satoa

Kirjastokaista on saanut editoinnit valmiiksi ja joulukuun alussa Turussa järjestetyn Lukuinto-koulutuksen luentovideot ovat nyt katsottavissa. Linkitän tähän blogipostaukseen suoraan omani sekä Merja Kauppisen erinomaisen esitelmän. Kaikki esitykset löytää Kirjastokaistan sivuilta hakusanalla 'lukuinto'.

Merja Kauppinen toi esitelmässään esille myös oppilaiden oman vapaa-ajan tuotosten tuomisen kouluun ja miten näitä heidän vahvuusalueitaan otettaisiin esille koulussa. Tämä on ollut puheenaihe koulumaailmassa pitkään. Vapaa-ajalla tapahtuva tekeminen ja sitä kautta hankittu osaaminen on hyvin tärkeää ja mahdollisesti merkittävä osa oppilaan osaamista ja identiteettiä. Carol Kuhlthau ja Leslie Maniotes menetelmässään Guided Inguiry nimittävät tätä aluetta kolmanneksi alueeksi ( the Third Space). Kolmas alue on se, joka limittyy koulun ja arjen keskelle. Tämä samainen kolmas alue oli myös Leslie Maniotisin väitöskirjan aihe.

Anu Ojaranta: OPS2016 ja informaatiolukutaito





Merja Kauppinen: Monilukutaitoiseksi eri aineissa

Nyt se alkaa!

Nimittäin opetussuunnitelmatyö! Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat on hyväksytty Opetushallituksessa 22.12.2014. Kunnissa alkaa paikallisen opetussuunnitelman laadinta valtakunnallisten suunnitelmien pohjalta. Kirjastoja on kehotettu ottamaan paikkansa tässä suunnitelmassa ja avauksia on jo kuultukin sieltä sun täältä. Koulut ovat ottaneet yhteyttä kirjastoihin ja koulutuksia järjestetään.

Hyvin oleellinen muutos edelliseen uudistukseen on laaja-alaisten osaamisalueuden tuominen opetussuunnitelmaan läpäisemään myös aineosiot. Laaja-alaisen osaamisen taidot tulevat esille uudessa opetussuunnitelmassa kolmessa kerroksessa. Ensin yleisessä osassa avattuna ja perusteltuina. Toisen kerran ne tulevat esille jokaisen vuosiluokkaryhmän kohdalla avattuna. Kolmannen kerran nämä seitsemän osa-aluetta tulevat esille ainekohtaisissa tavoitteissa taulukoinnin muodossa termilyhenteillä L1-L7. Laaja-alaisen osaamisen asiat tulevat siten hyvin vahvasti esille läpi koko opetussuunnitelman.

TVT-taidot on se laaja-alaisen osaamisen osuus, joka kannattaa tutkailla monilukutaidon ohella huolella. TVT-taitojen osaamisen otsikon alle mahtuu 4 eri teemaa: 1) käytännön taidot ja oma tuottaminen, 2) vastuullinen ja turvallinen toiminta, 3) tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely ja 4) vuorovaikutus ja verkostoituminen. Seuraava lainaus OPS2016 perusteiden sivulta 318. Tämä lainaus koskee siis kaikkia aineita vuosiluokilla 7-9.

Suomi esillä Berliiniläisessä kirjakaupassa.

"Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely: Oppilaita ohjataan monipuoliseen tiedon hankintaan ja tuottamiseen sekä tietolähteiden monipuoliseen käyttöön tutkivan ja luovan työskentelyn pohjana. Samalla harjoitellaan lähdekriittisyyttä ja opitaan arvioimaan omaa ja muiden - myös erilaisten hakupalveluiden ja tietokantojen - tapaa toimia ja tuottaa tietoa." 

Monilukutaitoa on tuotu vahvasti esille jo koko vuoden 2014 ajan ja se alkaa jo selkeytyä. Toivon, ettei monilukutaitoon laiteta liikaa huomiota muiden osa-alueiden kustannuksella. Tarkoitan tässä uutta opetussuunnitelmaa lähinnä kirjastojen kannalta. Opetussuunnitelman perusteisiin kannattaa tutustua nyt. Rakenne on erilainen kuin 2004 opsissa. Tärkeitä asioita opetuksen kannalta ja kirjaston perspektiivistä tupsahtelee eteen myös aineosuudessa.

Myös 'ajattelu ja oppimaan oppiminen' sisältää huomattavan paljon asioita kriittiseen ajatteluun, tiedon hakemiseen ja analysoimiseen liittyviä asioita. Elinikäinen oppiminen tulee jälleen esille. Oppimaan oppiminen on hyvin tärkeä elementti, ja pitää sisällään jokaiseen aineeseen liittyvää prosessiajattelua ja ymmärrystä.

Kirjastoissa kannattaa nyt tehdä seuraavaa:

1. haravoida OPS2016 läpi ja tutustua laaja-alaisen osaamisen alueisiin
2. miettiä miten kirjasto voi sopivin kohdin olla opetuksen tukena yhteistyökumppanin ominaisuudessa, koulun lähtökohdista
3. esittää konkreettista ehdotusta, jonka pohjalta keskusteluja voidaan lähteä käymään.
4. last but not least, innovatiivisuutta ja uutta ajattelua kehin!

Oma hankkeeni "OPS2016 + paljon duunia = minä elokuussa Kapkaupungissa" jatkuu koko alkutalven. Konferenssipaperiin siis tähdätään; tutkimukseni on jo nyt herättänyt kiinnostusta informaatiotieteilijöiden keskuudessa. Lisää tutkimuksestani voit lukea tämän blogin välilehdellä 'Anu tutkijana'.

Koulukirjastojen seinät nurin! Fyysiset ja mentaaliset...

Jo lähes kolme vuotta sitten OECDn CELE (Center for Effective Learning Environments) konferenssissa Raumalla toin esitelmässäni esille termin learning commons. Termi on peräisin yliopistokirjastomaailmasta, jossa termi tuli tunnetuksi jo 1990-luvulla ensin nimellä information commons. Termi tarkoittaa tilaa, jossa yhdistyy oppiminen (paikalla tai on-line), kirjaston ominaisuudet ja kokoelmat, kollektiivinen tekeminen, teknologia ja opetus.

Mikko Saari on 16.12. kirjoittanut erittäin hyvän ja asioita huomioon ottavan kirjoituksen tämän hetken tvt-tilanteesta kouluissa otsikolla "Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta - mikä estää linjakasta kehitystyötä?" ja mitä asian parantamiseksi olisi tehtävä. Eilen illalla eräs kohta blogissa kiinnitti koulukirjastolaisen huomion: ATK-luokat ja koulukirjastot purettava. ATK-luokista olen harvinaisen paljon samaa mieltä.

@bloomingcherry @Minttumy Ei poisteta kirjastoja vaan laajennetaan ne osaksi muuta ympäristöä, oppilaiden saataville. Ovia aukeaa mm. näin
— Mikko Saari (@mikkossaari) December 17, 2014

Muutamien twiittien jälkeen tajusin, että olin aika lailla samoilla linjoilla Mikko Saaren kanssa. Hän tarkoitti sitä, että koulukirjaston ovia on avattava ja kokoelma tuotava lähemmäksi oppilaita. Olen jo vuosikausia ollut sitä mieltä, että koulukirjastoista saada paljon enemmän kun rajoja kaadetaan, fyysisiä sekä mentaalisia. Kirjasto ei ole pelkkä lainasto vaan koulukirjastosta on potentiaalia vaikka mihin, oikein hoidettuna ja oikeissa käsissä.

Kokoelmien hajauttamista luokkiin en kannata, mutta kirjastosta voi tehdä modernin oppimisen ympäristön ja tuoda siten monipuolinen informaatioympäristö lähemmmäs oppilaita ja opetusta. Koulukirjastonhoitajan olisi myös hyvä lähteä luokkaan, tietoammattilaisenakin. Lukemisesta ei nyt kannata vähentää, hinnalla ei väliä. Lukutaito pitää pystyä pitämään korkeana, koska sillä on vaikutus oppimiseen koko opetuksen saralla.

CELEn konferenssissa esittelin konferenssijoukolle Kaarinan Kotimäen koulun kirjastoa. Kaksi tanskalaista oppimisympäristöarkkitehtiä sanoivat suoralta kädeltä, että "tämä lasiseinä on laitettava nurin". Lasiseinä on kirjaston ja koulun juhlasalin/ruokalan välissä. Tanskassa ollaan jo aikoja sitten laitettu seiniä matalaksi, uskalletaanko meillä?