Sain kunnian aloittaa
Itä-Suomen yliopiston koulutus ja kehityspalvelujen järjestämän koulutuksen
liittyen monilukutaitoon. 8.2. pyörähti Joensuussa käyntiin 'Tutkiva ja luova
yhteisöllinen työskentely'. Koulutukseen osallistui opettajia sekä
kirjastonhoitajia ja päivän aiheet pyörivät monilukutaidon ohella
ilmiöpohjaisuuden, eheyttävien opintokokonaisuuksien ja ohjatun tutkimisen
ympärillä.
Aivan hurjan hieno
osallistujajoukko osaavia ammattilaisia, jonka kanssa saimme hienot keskustelut
aikaiseksi! Haluan tässä blogipostauksessa nostaa esille joitain oivalluksia
mitä päivän aikana tuli ja mitä kotimatkalla ajattelin.
Ensinäkin selkeästi tuli
toive tällaisista tapahtumista, joissa moniammatillisesti voisimme päästä
kunnolla keskustelemaan ja työstämään juttuja yhdessä. Lukuinto-koulutukset
olivat hyvä alku tälle kahden ammatin kohtaamiselle, mutta selkeästi opettajia
ja kirjastolaisia ei törmäytetä tarpeeksi usein. Tärkeäksi asiaksi koettiin
myös kummankin ammatin ymmärtäminen, viestinnän avoimuuden ja keskustelun
tärkeys. Yhteisten ratkaisujen löytäminen on hyvin tärkeää yhteistyön kannalta.
Kevät kukka Länsi Capen provinssissa Etelä-Afrikassa. |
Otimme esille myös
tulevaisuustaidot: ongelmanratkaisukyky, epävarmuuden sietäminen,
vuorovaikutustaidot, tiedon jakaminen, lähdekriittisyys, itsenäinen tiedonhaku,
yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja vastuun ottaminen (Lonka, et al, 2015, 50).
Kaikki tulee esiin uudessa
opetussuunnitelmassa. Tulevaisuustaidoista epävarmuuden sietäminen nosti
keskustelua. Tänä päivänä sen tarve on kuitenkin enemmän normi kuin poikkeus.
Uusi tapa työskennellä eli ilmiöpohjaisuus saattaa myös ensin olla hankala sekä
opetuksen henkilökunnalle sekä kirjastolaisille, mutta pitää myös muistaa, että
se on uusi tapa myös suurimmalle osalle oppilaista.
Kirjastolaiset löysivät
ohjatun tutkimisen prosessista heti asioita, mitä he voisivat kirjaston
puitteissa tehdä ja millaisista palveluista kertoa kouluille. Eräältä
opettajalta tuli kommentti, että kirjaston pitää osata kertoa ja markkinoida
osaamistaan - ja tämä on kyllä ollut kirjastomaailmassa esillä ja koen, että
sen ongelman läsnäolo on tunnistettu. Mutta onko vielä petrattavaa?
Loppuun teetin vielä SWOT
analyysin ja viimeisessä käänteessä pyysin kääntämään uhat ja heikkoudet
vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. On tärkeää, että uhkien toteamisen jälkeen
vielä tarkastellaan, onko kyseessä todellinen uhka, vaiko vain asia, josta voidaan
kouluyhteistyössä sopia. Esimerkiksi miten kirjaston aukioloajat palvelevat
koulun toimintaa ja voisiko kirjasto-auton aiktauluja muovailla koululle
sopiviksi. Tai vaikka se että kirjastossa huomattaisiin, että syksyn
lukujärjestykset lyödään lukkoon usein rehtorin toimesta jo ennen kesälomaa.
Se mitä tämä aika
OPS-muutoksineen vaatii myös kirjastoammattilaisilta, on työtapojen muutosta,
jopa ehkä ammatti-identiteetin uudelleenmuotoilua. Kirjastoissa ei vielä ole
merkittävästi pedagogista osaamista ja siten myös kirjastojen tiedonhankinnan
opetukset eivät ehkä ole toimineet mahdollisimman hedelmällisellä tavalla.
Vastausten hakeminen kirjastonhoitajan tehtäväpaperiin ei välttämättä enää
palkitse oppilaita ja se voi olla heille suorastaan merkityksetöntä. Näin myös
oppilaan oppimisen tasosta voidaan tehdä jotain päätelmiä. Tiedonhankinna
prosessi on kuitenkin pitkälti myös oppimisen prosessi, eli pitää pohtia miten
pääsemme viemään näitä ajatuksia myös kirjastojen opetuksen pariin.
(Lonka, K. et al (2015).
Ilmiölähtöisesti kohti innostavaa oppimista. Teoksessa Cantell, H. Näin
rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Jyväskylä: PS-kustannus.)