keskiviikko 17. elokuuta 2016

Coders make the world go round? - Koodauksen ja ohjelmoinnin merkityksen tasoista

Koodin aika on tullut myös kouluun. Tai jos tarkkoja ollaan, koodia on ollut ympärilllämme jo kymmeniä vuosia. Ohjelmointi on elokuussa 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa. Koodauksesta, sen opettamisesta ja opettajien täydennyskoulutuksesta on puhuttu paljon ja mm. Koodiaapinen ja Koodi2016 on kehitetty tässä asiassa opettajia tukemaan.

Itse kun katson asioita koulun ja kirjaston välimaastosta, pyrin samalla löytämään yhteistä maaperää aiheeseen. Tomi Dufva kävi kevättalvella 2016 Turun kaupunginkirjastossa kertomassa mitä ohjelmoinnin tuleminen kouluihin merkitsee. Esitys oli todella valaiseva ja nyt katson ohjelmoinnin kenttää aivan uusin silmin. Koodiahan on kaikkialla, emmekä voi siltä edes välttyä. Millään.

Tomi Dufva valmistelee Aalto yliopistossa väitöskirjaa, lyhennettynä, koodinlukutaidosta. Ja tässä vaiheessa omassa päässä välähti, mitä, lukutaidostako tässäkin on kyse? Toki muistan itse joskus 1990-luvun puolen välin tienoilla rakentelin itseoppineena html-kielellä ihan oikeat, tosin varsin yksinkertaiset, verkkosivut - jotka eivät kuitenkaan koskaan päätyneet julkiseen verkkoon. Mutta, lukutaidostahan siinä on kyse ja sen lisäksi eräänlaisesta kirjoitustaidosta.

Tomi Dufva on kirjoittanut yhdessä Mikko Dufvan kanssa kanssa artikkelin 'Metaphores of Code'. Esitelmässään Turussa Dufva toi esille, että liian usein ohjelmointi ja koodaus ymmärretään funktionaalisena tapahtumana, eli jonkin tekemisenä ja luomisena. Artikkelissa kirjoitajat esittelevät neljä eri tasoa, miten ohjelmointi kuitenkin tulisi ymmärtää.

  1. funktionaalinen - koodin luomisena, opeteltavana kielenä, organismina
  2. tulkitseva - koodia lukutaitona, kulttuurisena ilmiönä, ymmärryksenä siitä miten koodi vaikuttaa yhteiskuntaamme
  3. emansipatoorinen - kriittisenä ymmärryksenä, ymmärryksenä koodista hallinnan välineenä, miten koodi ohjaa elämäämme, kuka päättää?
  4. postmoderni - taiteena ja näkyväksi tekemisenä, koodin luova käyttö, esim. Linda Liukkaan Ruby-kirjat

Dufvan mukaan 95% opettajista kokee koodauksen funktionaalisena. Niin tein minäkin aikaisemmin. Mutta kun ajattelee tuota tulkitsevaa ja emansipatoorista tasoa, avautuu asia aivan eri tavalla. Silloin olemme esim. yhteiskuntatieteiden ja kriittisen ajattelun puolella. Laajennamme ymmärrystä siitä, miten maaailmamme toimii koodin voimin. Esimerkinomaisesti hän maalaili, että jos Internet-verkko maailmalaajuisesti kaatuisi niin kaaos olisi valmis muutamassa minuutissa, uusien autojen ja jopa virastojen sähköovien toimiminen on lopun viimein koodin takana. Kun asioita ajatteelee tässä laajuudessa, tuntuu jopa tärkeämmältä, että ymmärrämme koodin merkityksen nykyhteiskunnassa, kuin että kaikista koululaisista tulisi koodaajia. Koodauksesta oli tänään 16.8. myös Ylen uutisissa, kun Linda Liukas lausuu lapsilla olevan oikeuden tietää, miten teknologinen maailma toimii.

Niin, entäpä kirjasto? Kirjastot eri paikkakunnilla ovat todella mukavasti tarttuneet haasteeseen jo viime vuoden puolella järjestäen koodauspajoja lapsille ja nuorille eräänlaisena makerspace tyylisenä toimintana. Oulussa on rakennettu mm. robotteja. Kirjasto pystyy mahdollisesti tarjoamaan tilan ja koneet kouluajan ulkopuoliseen toimintaan. Mutta jos ajattelee ohjelmoinnin vaikutuksia yhteiskunnassa, nousee sieltä minusta myös aiheena kriittinen ajattelu ja tietoympäristön laajempi ymmärtäminen, joita ajattelen myös kirjaston toimintakenttänä.

Tomi Dufva on myös kirjoittanut ohjelmoinnista KAVIn sivuilla 'Mikä ohjelmoinnin lukutaito?'

Käsityökoulu Robotti, jossa Tomi Dufva on myös mukana, järjestää muuten toimintaa kolmella eri paikkakunnalla, myös Turussa!

Kooodi tulee, olemmeko valmiita - ja ennen kaikkea, ymmärrämmekö minkä kanssa me olemme tekemisissä? Coders make the world go round?