Pedagogiikasta opittua

Tällä viikolla oli hieno ja innostunut asiakastapaaminen. Lähdin tapaamisen jälkeen miettimään, mitä on nyt tähän astisista pedagogiikan opinnoista jäänyt taskuun ja mitä voisi ottaa esille kirjaston kontekstissa. Opinnot ovat olleet hyvin antoisia vaikkakin työläitä, mutta oppia on tarttunut mukaan. Mahtavin tilanne oli kun oli opettajana ja voi heti otttaa käyttöön uusia oppeja.

Kirjastot järjestävät paljon tapahtumia ja opetustuokioita kaiken ikäisille koululaisille. Se aika, jonka oppilas (tai minkä ikäinen oppija hyvänsä) jaksaa keskittyneesti kuunnella opettajan monologia on maksimissaan 10 minuuttia. Siinä vaihheessa useamman ajatus lähtee harhailemaan. Mitä pienempi kuuntelija on niin sitä nopeammin. Eli kirjastojenkin opetustuokioitakin on hyvä opetella tauottamaan.

Sopivaa tauotusta voi esim. kirjavinkkauksen aikana ottaa käyttöön kysymyspallo, ja heität sitä parin vinkattavan kirjan välein luokkaan. Voit vaikka sopia, että opettaja pyytää oppilaita varautumaan muutamalla sanalla kertomaan heidän lempikirjastaan. Se kenelle pallo tipahaa kertoo kirjastaan. Näin tuntiin saadaan taukoja, vaihtelua ja osallistamista.

Osallistaminen on nykyään aina tärkeämpä ja tekemällä oppii kaikkein parhaiten. Tätä kannataa myös miettiä kirjastonkäytön opetuksen suhteen. QR-koodikävelyt esimerkiksi ovat juuri sopivaa osallistamista ja aktivointia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone voi toimia hyvin myös kirjastojen tiedonhankinnan ohjauksessa. Olen varmaan ennnenkin kirjoittanut, että videointien suurimittainen käyttö on kirjastoissa vielä käyttämättä. Tiedonhaun ohjauksen voi videoida vaikkapa DreamBroker-ohjelmalla (tms.) ja tiedonhaun opastukseen mentäessä, video velvoitetaan katsomaan etukäteen. Seuraavana päivänä kirjastoammattilaisen saapuessa on jo muutamat asiakohdat selviä, tai ainkin tuttuja. Videoissa on vielä se etu, että kun ne tekee, ne ovat käytössä pitkään ja vapaasti verkossa levitettävänä.

Koululaisten oman osaamisen tuominen kouluun on myös vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa, OPS2016. Tässä on myös oivallinen tilanne ottaa esille oppilaille tärkeitä asioita, kiinnostuksen kohteita ja intohimoja. Bloggaajat, vloggaajat, pelaajat, cossaajat ja muut harrasteryhmät myös esille kirjastoon!

Samoista yllä olevista syystä tiedonhaun opetukset pitäisi tapahtua osana meneillään olevaa kurssia, opintojaksoa tai projektia. On todettu, että tiedonhaun oppiminen perustuu hyvin pitkälti todellisissa tilanteissa oppimisen kokemukseen. Tutkimuksesta saatua tietoa ei kannata sivuttaa huomiotta, koska sillä voidaan tehokkaasti muuttaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Kustannustehokas on sana mitä käytän nykyään usein. Kirjastoissa, myöskään, ei kannata tehdä asioita tavalla, joka ei ole menestyksekäs. Kirjastolaisille se on pitkälti työajan asia. Resurssit ovat tiukalla eli toimintatapojen katsaus silloin tällöin on hyvästä!

Posted with Blogsy

Näillä mennään - kohti kirjastoseuran vuosikokousta

Olen ehdolla kesäkuussa, kun Kirjastoseuraan valitaan hallituksen jäseniä. Minua pyydettiin nostamaan esille kolme teemaa, joita haluan että Kirjastoseura ottaa esille toiminnassaan. Mietin teemoja pitkään ja koitin tiivistää asian lyhyesti, kuten pyydettiiin. Siksi ehdokasilmoituksessa ei ehkä auennut kaikki se, mitä niillä kolmella teemallani halusin tavoitella. Kun valittava on niin tässä valinta.

1. Kirjastoammattilaisen imagokysymys

Aihe, jota on usein puitu eikä asia vaan korjaannu. "Tarviiko kirjastonhoitajaksi jotain koulujakin käydä?", "Oikeesti, niin pitkä koulutus?" tai"Mitä te siellä teette, kun olette kuitenkin töissä mut kirjasto on kiinni?". Koulutusvaatimus alallemme on kova, mutta arvostus varsin heikko. Tuntuu, että osaaminen ei aina nouse esille edes oman kehysorganisaation sisällä (vrt. kouluyhteistyö). Jos asiakkailla on eri kuva meidän tavoittelemasta tavoitemielikuvasta, markkinointi ja viestintä on yksinkertaisesti epäonnistunut.

Kouluttaudumme tietoasiantuntijoiksi korkeakouluissa ja koen, että juuri se osa ei tule tarpeeksi selvästi esille. Se työ mikä näkyy ulospäin vahvimmin on satutätinä/setänä toimiminen, sarjakuvatyöpajan vetäjä, leffahetken vetäjä, askartelija, vinkkari, kirjallisuuden asiantuntija, lainaaja ja palauttaja, hyllyttäjä, joskus myös koira, tonttu, prinsessa, noita-akka ja pelle, myös vuodenajasta riippuen.

Ehkä tämä liittyy suurempaan keskusteluun, mitä kirjastot tulevaisuudessa ovat? Mutta miten saadaa esille se tietoasiantuntijuus? Olemalla kansalaisten ohjaajanaja opastajana informaatioyhteiskunnassa? Informaatiolukutaidon edistäminen kaikille? Olla todellakin yhteiskunnassa se kollektiivinen informaatiorenki, joka opastaa jokaista kansalaista puikkelehtimaan tietoyhteiskunnassa. Voisimmeko nostaa profiiliamme tätä kautta ja kertoa ammatistamme ja työstämme avoimemmin, jotta osaaminen välittyisi ja nousisi esille. Korkeampi ammattiprofiili nostaisi työn arvostusta ja vaikuttamisen mahdollisuutta organisaatioissa.

2. Nuoret kirjaston käyttäjät

Lapsiasiakkaille kirjastoilla on tarjota laaja valikoima erillaisia aktiviteettejä, vahvimpana niistä lukemaan innostaminen. On kuitenkin todistettu, että alakoulun ylemmistä luokista alkaen kirjallisuuden lukeminen on nimenomaan vaarassa. Lukuinto-hanke oli lukemisen edistämisessä hyvä, mutta hyvin harva hanke keskittyi nuoriin asiakasryhmiin. Nuoret tarvitsevat lisää aktiviteetteja yhtä lailla kuin lapsetkin, vaikkakin ovat hieman haastavampi asiakassegmentti. Nuorisotoimen kanssa tehty yhteistyö on usein onnistunutta ja sitä pitäisi lisätä. Tässä koen tärkeäksi myös nuorten osalta koulu ja kirjastoyhteistyön nostamisen parpaan asemaan.

Tästä nousee myös tarve voimakkaampaan ja yhteisiin päämääriin perustuvaan yhteistyöhön koulutoimen kanssa. Koen, että kirjastoammattilaisten pedagogisen osaamisen lisääminen ja kiinteät yhteistyöryhmät koulutoimen kanssa jo suunntiteluvaiheessa ovat tässä tilanteessa avainasemassa.

3. Kirjasto kaiken avun tarjoana?

Pitäisikö nostaa yleiseen keskusteluun se, toimiiko kirjasto kaiken palvelun paikkana vai tarvitsemmeko linjavetoja? Olemmeko veroilmoituksen täyttäjiä, tiliotteen printtaajia sekä toimimmeko lippupalveluina ja matkatoimistoina? Voimmeko kääntää tämän tietokoulutuksen tapahtumatuotannoksi? Kumppaneita on jo esimerkiksi pankeista löytynyt, mutta tätä on tehty vasta suhteellisen vähän. Oikeudet ja vastuut on tässä selvitettävä, jotta kirjastojen työntekijät eivät joutuisi pahoihin vastuutilanteisiin ollessaan palvelualttiita. Tämä saattaa hyvinkin olla tulevaisuuden suuntaus, mutta toiminta on vielä hyvin sekavaa ja hajannaista.

Jos nämä teemat vetoavat sinuun ja tuntuvat sellaisilta, että olet samaa mieltä niin käytä äänesi minun äänestämiseen kesäkuussa Seinäjoella, Kirjastoseuran vuosikokouksessa 11.6. Jos et itse ole menossa tapahtumapaikalle, voit antaa Seinäjoelle lähtevälle valtakirjan.

Ihanaa kesän odotusta!

Turun seudun äidinkielenopettajien vuosikokousvierailu

Minä ja loistava kollegani, Mikael Österlund Liedon keskuskoulun ja lukion kirjastosta, olimme 26.3.2015 ohjelmanumero äidinkielen opettajien yhdistyksen kevätkokouksessa. Paikalla oli 10 henkilöä, missä heijastuu myös tämän hetken yhdistystoiminnan henkitoreinen rimpuilu. Mutta, laitan illan materiaalit jakoon myös tätä kautta, niin useammat pääsevät osallisiksi illan annista. Aineistoja jakaessa tieto lisääntyy ja sen arvo kasvaa.

Olemme Mikaelin kanssa kummatkin ns. pitkän linjan koulukirjastolaisia. Olemme kummatkin työskennelleet päätoimisina koulukirjastonhoitajina; yhdessä kattaen oppiasteet esikoulusta korkeakouluun. Edustamme myös taustamme vuoksi sitä koulukuntaa, jolla on vankka luottamus kirjaston osuudelle ja osalle koulujen oppimis- ja tutkimusprosesseissa. Olemmehan tiedonhankinnan ammattilaisia. Siksi emme oikein tienneet, miten meihin suhtaudutaan, kun otimme omankaltaisemme näkökulman tiedonhankintaan. Mutta se taisikin olla ihan hyvä juttu.

Puhuimme informaatiolukutaidosta, monilukutaidosta, tiedonhallinnan sisäistämisestä, lähdekritiikistä, tiedonhaun knopeista internethauissa sekä tietokannoissa, asiasanastoista, tiedonhaun prosessinomaisuudesta ja ohjatusta tutkimisesta. Nyökytteleviä päitä oli paljon ja Kahoot-palautekysely kertoi, että selkeä enemmistö piti esittelemiämme asioita kiinnostavina ja että opittuja asioita aiotaan ottaa käyttöön työssä.

Niin kutsuttujen ATK-luokkien häviäminen kertoo myös mielestäni seuraavasta: niin tekniikan käyttö kuin tiedonhaku ja IT-tekninen tekeminen ei ole enää paikkaan tai tiettyyn tapaan sidottua. Se tapahtuu siellä missä milloinkin on tarve. Niin pitäisi ehkä kirjastojen tiedonhakuopetuksenkin muuttua: sen pitäisi tapahtua siellä, missä sitä kouluissa tarvitaan, oppitunnilla, oppimisen yhteydessä.

Seuraavanlaisen sway-esitelmän pidimme (katselun miellyttävyyden vuoksi avaa sway-esitys oikeasta yläkulmasta kokoruututilaan):




Ja seuraavanlaisen Thinglink linkkikokoelman heille teimme:

Duunaa ihan jäätävän hyvä esitelmä!

Tänään pyörittelin päässäni tuttuja asioita, mutta vähän uudelta kantilta. Olen paljon lueskellut nuorten tiedonhallintataidoista ja miten niissä on korjailtavaa. Tänään tutkaani osui Esa Väliverrosen tuore blogikirjoitus "Puhe diginatiiveista kannattaa jo unohtaa". Moni tutkimus viittaa samaan loppupäätelmään. Tai siis, mitä me tarkoitamme diginatiivilla? Se näyttäytyy meille usein nuorten näppärällä tekniikan käyttämisellä ja ennakkoluulottomalla asenteella sosiaalista mediaa kohtaan. Jos haluamme, että siihen liittyy myös tehokas tieto- ja viestintätekninen osaaminen hyötykäytössä, lähdekritiikki, tiedon yhdisteleminen, joudumme useinmiten pettymään. Termin 'diginatiivi' käyttäminen yleensäkin on tainnut päästä puremaan meitä jalkaan.

Toinen asia mitä pyörittelin oli diskurssit ja niiden erot. Se, miten me emme puhu saamaa kieltä, vaikka puhummekin suomea. Opettajille ja kirjastolaisille samat asiat näyttäytyvät koulutustaustan takia eri tavalla. Ja niin edelleen. Meillä on erilaisia käsityksiä asioista, kentän sisälläkin. Joskus se kiteytyy vain erilaiseen kielelliseen ilmaisuun.

Tiedonhaun opetus kalskahtaa nuoren korvaan tylsältä ja tarpeettomalta. Se ei vaan natsaa. He osaavat jo hakea tietoa, jos heiltä kysyy. Kirjastohan voisi kuitenkin tavallaan toimittaa koko paketin, tiedonhaun prosessi lopputuotoksineen. Miltä kuullostaa: "Miten duunaat ihan jäätävän hyvän esitelmän äikän tunnille??" Ei ehkä menisi siltikään läpi esim. Roosalle ja Valtterille, mutta oltaisiinko siinä vähän jo lähempänä sitä todellista tarvetta ja nuoria??