Lukemisesta ja niin edelleen

Lukeminen ja lukemisen laskeva taso on puhuttanut suomalaisia nyt muutaman viikon ajan. Lokakuun ensimmäisen päivän juttu "Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?" Helsingin Sanomissa räjäytti tämän keskustelun liekkeihin. Useita mielipidekirjoituksia seurasi tätä artikkelia lähes kaikilta ammattialueilta.

 

On hälyttävää, että lukemisen ja oppimisen mallimaassa ollaan jostain syystä tilanteessa, että tuhannet oppilaat valmistuvat peruskoulusta ilman tarvittavia eväitä elämään ja jatko-opintoihin. Itselläni kesti muutaman päivän vain sulatellessa uutista ja jäädessä sanattomaksi.

Tämän uutisen vanavedessä Äidinkielen opettajien liitto kävi antamassa lausunnon eduskunnan tiede- ja sivistysjaostolle. Lausunnossa ehdotetaan lukeva koulu -hanketta Liikkuva koulu-hankkeen tapaan. Lausunnossa on myös hyvin merkittävä osa kirjastoille, sekä koulukirjaston muodossa mutta myös yleisen kirjaston ja koulun yhteistyön muodossa.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa on tilaa kirjastolle useissa paikoissa. Tammikuussa 2017 voimaan astunut kirjastolaki 29.12.2016/1492 kertoo meille, että yksi lain tavoitteista on edistää lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Laki myös sanoo, että tehtävien hoitamiseksi kirjasto toimii yhteydessä ja kehittää toimintaansa yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa ja tässä yhteydessä mainitaan koulut.

Kaiken toiminnan ja päätösten tuloksena on nyt syntynyt opetusministeriön Lukutaitofoorumi, joka perustettiin lokakuun viimeisinä päivinä. Foorumi toimii vuoden 2018 elokuun loppuun asti. 

Lukemisen tilan laskusta ei voi syyttää yhtä yksittäistä syytä. Syitä on haettu esimerkiksi siitä, että 25% vanhemmista lukee lapsilleen. Digitaalisuus ja älypuhelimet ovat hyvä syntipukki melkein mihin vaan asiantilan huononemiseen. Pelillisyys ja pelaaminen, kaikki muu kiinnostaa enemmän, lukeminen on tylsää. Syyt ovat todennäköisesti syvemmällä yhteiskunnassa (sosiaaliset muutokset, perheet, sosioekonomiset muutokset, eriytyminen yhteiskunnassa, tulotasojen muutokset), taloudessa (mikä vaikutus on ollut jo laman jälkeisillä leikkauksilla kouluissa ja kirjastoissa, kirjastojen määrän laskussa joka aina johtaa lainaus- ja lukutilastojen laskuun), median muutokset (digitaalisuus, muu ajanviete, sosiaalinen media, suoratoistopalveluiden tuleminen, kommunikaation kuvallistuminen, sisällöntuottamisen muutos) ja mitä vielä? 

Lukutaidon laskua ei voi niputtaa pelkästään siihen, ettei kirja houkuttele tarpeeksi. Mitä on tapahtunut lukemisen kulttuurille, lukevalle ja koulutetulle kansalle? Kirjastotilastoissa olemme yhä kärkeä, mutta lukutaidoissa on tapahtunut muutos. Kirjastojen lukumäärä on puolittunut 35 vuodessa (Tilastokeskus, 2015). Lokakuussa Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno kysyy oikeutetusti, mikä on kirjastojen lukumäärän vähenemisen yhteys lukutaidon laskuun (Kirjastoseura, 2017)? 

Yhdestä asiasta voin olla varma ja se on kirjastojen toiminta. Kirjavinkaus on ollut yksi niistä toimivista menetelmistä innostaa lapsia lukemaan sekä myös pitämään yllä lukuintoa silloin, kun se alkaa viidennen luokan jälkeen laskea. Kirjastot ovat kuitenkin kamppailleet resurssien kanssa jo yli 20 vuotta ja jokainen lapsi ei valitettavasti pääse kouluaikanaan vinkattavaksi. Olisiko nyt aika kääntää uudelleen muun muassa tässä lukemisasiassa katseet kirjastoon ja hoitaa resurssit kuntoon, jotta kirjasto voi ylpeydellä alkaa toteuttaa sille annettua lakisääteistä tehtävää kattavasti, yhteistyössä koulujen kanssa? 

Nopeus ja joustavuus vie voiton!

"If everything seems under control, you're just not going fast enough." (Mario Andretti)

Keskellä kuuminta hiihtolomasesonkia Opetus-ja kulttuuriministeriö julkaisivat tiedotteen, jossa ilmoitetaan laitettavaksi jakoon 17 miljoonaa euroa esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämiseen.

"Avustusta voi hakea:
1) toimiin jotka edistävät opetuksen järjestäjien pedagogista ICT:n käyttöä.
2) tulevaisuuden esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin pedagogiseen kehittämiseen, joka panostaa oppimaan oppimiseen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen
3) koulutuksen toimiin, jotka edesauttavat oppilaiden ja huoltajien osallisuutta.

Pedagogisen ICT-toiminnan edistämisessä valtionavustusta voidaan käyttää opetuksen järjestäjän strategian laatimiseen ja kehittämiseen, jossa yhdistyy koulujen arki, tietohallinto sekä informaalin oppimisen mahdollisuudet (kuten kirjastot ja museot) pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla."

Ja hakuaikaa on 16.3. asti. Siis kaksi viikkoa.

Tähdellisin seikka tässä on nyt se, että kirjastot on mainittu ja kirjasto liittyy tiedotteessa mainittuihin asioihin monella tapaa. Ja lyhyttä hakuaikaa ei parane jäädä nyt ihmettelemään. Nyt on saatava kaikesta huolimatta hihat heilumaan. Sunnuntain ratoksi tästä jo Twitterissä vähän keskusteltiin mm. Päivi Jokitalon kanssa.

Kirjastot nyt myös, HUOMIO! Tiedotteessa mainitaan myös kirjastot, eli nyt #ops2016 työryhmät liikkeelle! #kirjastot #koulut #OKM
— Anu Ojaranta (@bloomingcherry) February 28, 2015

Nyt kannattaa esim. kirjastoverkostojen, kirjastokimpat mukaan luettuna, lähteä tätä miettimään ja eritoten niiden, joissa kirjastot ovat jo mukana paikallisen opetussuunnitelman työryhmässä. Hätäkokous koolle! Tässä on synergian paikka ja nyt niitä 'resurssejakin' olisi tarjolla. Muistakaa myös Lukuinto-hankkeen ideapankki! Kaikki peliin!

Lyhyt hakuaika saattaa aiheuttaa sen, että organisaation totuttua toimintakulttuuria joudutaan nyt oikomaan ja astumaan joidenkin vaiheiden yli. Mutta se on juuri se, mikä tekee organisaatiosta ketterän ja nopean reagoimaan. Ehkä tässä nyt vaan koitetaan erotella jyvät akanoista; loistava hanke, innovatiivinen ote, äärettömän sitoutunut ja innokas tiimi saa paikan!

Keskustelua, yhteistä ideointia jollain kanavalla? Twitter? FB-ryhmä? Tai vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta!