Opettajuudesta, kiitollisena

Muistan vajaa kaksi vuotta sitten kun vietettiin Turun ammattikorkeakoulun pikkujouluja ja tilaisuudessa jaettiin mm. vuoden opettajan palkinto. Muistan silloin ajatelleeni, että oliskohan se opettajuus koskaan tuolla tasolla että itse yltäisin samaan? En olisi itse uskonut tuota asiaa vielä viime keväänä. 

Opettaminen on rankkaa puuhaa. Uutena kun aloitti niin niska limassa puskemistahan se oli, aineistojen luomista ja suunnittelua aivan tyhjältä pohjalta. Illat ja viikonloput meni ensimmäisenä talvena hommien painamiseen. Kun aloitin reilu vuosi sitten ammatillisen opettajan opinnot, ymmärsin etten paininut näiden asioiden kanssa yksin. Lukemattomat uudet opettajat ovat samassa asemassa aloittaessaan. Ensimmäiset pari vuotta ovat kuulemma raskaimmat! *hymiö*

Koko hommassa mielekkäimmäksi jutuksi osoittautui opiskelijat. Ja kirjastoalan opiskelijat, cream of the crop! Selkeästi alalle haluavia, motivoituneita, omistautuneita, innokkaita haalimaan oppia, kovia tekemään töitä ja tunnollisia. Mikä oli töitä tehdessä näiden kanssa. 

Viimeaikaiset koulutukseen kohdistuneet leikkaukset näkyvät ja tuntuvat korkeakouluissa. Olen katsonut tilannetta sekä ammattikorkeakoulun suunnalta että nyt tiedeyliopiston, Åbo Akademin sisältä. Viime-viikkoinen uutinen Helsingistä kertoi, että opiskelijat epäilevät opintomerkintöjen viivästymistä tapahtuneen, joka taas saattaa vaikuttaa opiskelijan opinto- ja asuntotukiin. Joitan kurssisisältöjä ei ole jutun mukaan saatu valmiiksi. Yliopisto nämä asiat artikkelissa kiistää, mutta itse uskon, että kyllä nämä leikkaukset tuntuvat myös siinä osassa korkeakouluja, jota varten korkeakouluissa pääasiallisesti töitä tehdään, eli opiskelijat. Mutta asiaa yhtään kaunistelematta, rahoituksen takia opiskelijat on saatava myös ulos putkesta. 

Varsinkin näinä aikoina opiskelijat tarvitsevat horjumatonta ohjausta. Pinna kiristyy, tunteet heilahtelee, tulee turhautumisia, mutta tutoropettajan pitää jaksaa kannustaa opiskelijaan sekä tsempata, luoda uskoa että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Jokaisen HOPS mahdollistaa nykyään niin paljon erilaisia mahdollisuuksia ja nämä mahdollisuudet pitää vaan etsiä yhdessä. Opiskelijoita varten me tätä työtä teemme, tämä on oma ajattelutapani.

Ja näihin nuoriin pitää luottaa! Menneellä viikolla juuri jutustelin opintojen loppuvaiheessa olevan poliisiopiskelijan ja sairaanhoito-opiskelijan kanssa. Enemmän älliä näillä on kuin kukaan antaa krediittiä. Kuten heilläkin, tuntemillani opiskelijoilla on loistavia ideoita! Kyllä KITI opiskelijoiden niskaan voi kirjastoan tulevaisuuden laittaa! 

Sekin on totta, että 'ope oppii eniten'. Opin opetuksen suunnittelusta, ohjaamisesta, tvt välineiden käytöstä opetuksen tukena, ja myös siitä, että tuhottomasti ei voi aikaa käyttää vaikka niin haluaisikin. Hyvistä opiskelijapalautteista sain vihiä, että jotain oli aloittelija tehnyt oikeinkin. Eli jos joskus palaan ammattiin, on osaminen jo aivan toisella tasolla. 

Suomalais-ugrilainen tapahan suhtautua kaikkeen tällaiseen ja muuhunkin onnistumiseen on hillitysti sekä vaimean vaatimattomasti ellei jopa vähätellen, mutta yksi selkeistä motivaation ylläpitäjistä on omat onnistumiset ja hienot kannustavat kokemukset. Soisinkin, että ihmiset toisivat enemmän positiivisia kokemuksia esille, varsinkin näin aikoina, kun media tuuppaa päivittäin vähemmän positiivista uutista nenän eteen. 

Kiitos opepolulla kohtaamilleni ihmisille, keep up the good work and STAY POSITIVE! 

Radical trust, radikaali luottamus asiakkaaseen!

Luen kirjaa ’Planning our future libraries: Blueprints for 2025’ (2014), joka koostuu artikkeleista ja näkökulmista tulevaisuuden kirjastoon.  Kirjan artikkeleissa on hyvä ote, selkeä suunta ja hyvät lähdeviitteet. Muutamaa asian kirjasta haluan ottaa esille blogissa. Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa, koska asiaa olikin niin paljon!

Radical trust. Radikaali luottamus. Asia ei pienen tutkiskelukierroksen jälkeen ole lainkaan uusi, mutta nyt vasta tutustuin siihen ensimmäisen kerran. Dave Harmeyer tarkastelee omassa artikkelissaan ’Radical trust: a user-librarian shared model’ kahta erilaista scenariota tulevaisuuden kirjastosta. Toinen on vahvasti yksityistetty ja toinen perustuu radikaaliin asiakasluottamukseen. Kirjastonhoitaja Darlene Fichter taas teki vuonna 2006 kuvamanipulaation, jossa Albert Einstein kirjoittaa kaavaa taululle ”Library 2.0 = (books ’n stuff + people + radical trust) x participation”. Määritelmä on jäänyt elämään. 

Radical trust tarkoittaa sitä, että asiakaskuntaa osallistetaan merkittävästi organisaation toimintojen suunnitteluun. Radikaalinen luottamus tarkoittaa sitä, että luotat asiakkaan tietävän parhaiten, mitä he sinulta ja organisaatioltasi haluavat. Suomessakin kirjastot ovat menneet tähän suuntaan, mutta radikaali luottamus ehkä vielä uupuu.

Artikkelissa Harmeyer pitäisi yliopistokirjastossa kolmipäiväisen tapahtuman ’Future Search’, jossa kaikki yliopistokirjaston kumppanit, yliopiston hallinto, henkilökunta ja opiskelijat kokoontuvat yhteen keskustelemaan aiheesta ’millainen on tulevaisuuden kirjasto, joka vastaa sinun tarpeisiisi ja tulisit kirjastoon aina vaan uudestaan.’ Se voisi olla vaikka camp-tyylinen epäkonferenssi. Sen jälkeen tapahtumia jatkettaisiin vuosittain ja kirjaston toimintoja muutettaisiin radikaalisti asiakaskunnan tarpeiden mukaan. On se sitten tilan muuttamista tai toimintojen uudelleen suunnittelua.

Joensuussa Pyhäselän sivukirjastosta on Yle juuri uutisoinut otsikolla 'Juomat ja pehmeät istuimet kuuluvat unelmien kirjastoon'. Joensuussa on toimittu hienosti asiakkaiden ehdolla kirjaston sisustuksia ja tiloja suunnitellessa. Lopputulos on tosi hieno! Mutta saavatko asiakkaat päättää mitä palveluja kirjastolta halutaan? Asiakkaalla saattaa olla tietty kuva kirjastosta eikä uudistavia elementtejä uskalleta edes ehdotella. 

Varsinkin nyt digiajassa ja opetussuunnitelmauudistuksen ollessa meneillään tämä on todella tärkeää. Radikaali luottamus vaatii paljon myös kirjastolta, ajattelun uudistamista. Mutta miksi tuottaisimme jotain palvelua, ellemme tietäisi että se on juuri asiakkaan tarpeiden mukainen? Osaammeko olla tarpeeksi avoimia ehdotuksille? Asiakkaat tekevät kirjaston, ei kirjastojen muilla spekseillä kannata eteenpäin mennäkkään. 

Viestintää ja markkinointia - opiskelijoille!

Aurinko paistaa vaaleansinisellä taivaalla ja on jälleen viikon ainoa päivä, jolloin voi koko päivän keskittyä pitkäjänteiseen ajatteluun ja suunnitteluun. Osallistun Turun ammatikorkeakoulun tarjoamaan e-TUBE koulutukseen, jossa opettelemme rakentamaan erilaisia verkko-oppimisen opintojaksoja.

Otollinen tilaisuus harjoittelulle on loppukeväällä alkava opintojakso, "kirjastojen viestintä ja markkinointi". Siitäpä vasta saa aikaiseksi oikein kunnon setin! Sisällöt, tehtävät ja toteutustavat. Lähitapaamisia heillä on paljon, eli tästä tulee tälläinen sekoitus, eli blended learning periaatteella lähdetään.

Markkinointi saattaa herättää tunteita laidasta laitaan. Saatetaan ajatella, että kirjasto myy itse itsensä, julkisena hyväksihavaittuna ja laadukkaana palveluna. Ja näinhän usein onkin. Silti kirjastoammattilainen ei selviä työarjesta ilman viestintäsuunnitelman ja markkinointi suunnitelman laatimisen taitoja. Tapahtumat ja muu tarjonta tarvitsevat hurjasti ulkoista markkinointia onnistuakseen ja houkutellakseen kävijöitä.

Kotona olen lueskellut kirjaa Storybranding. Olen miettinyt sitä sen jälkeen kun viime viikolla Ville Tolvasen blogikirjoitus markkinoinnista iski. Ei kirjastokaan pelkkiä kirjoja ja lehtiä tarjoa. Kirjasto tarjoilee elämyksiä, iloa, naurua, uskallusta, kokemuksia ja onnellisia hetkiä. Eilen olin Kaarinan kirjaston Harry Potter tapahtumassa ja miten tapahtuma innoitti lapsia lukemaan ääneen. Miten jonotettiin selvittämään mihin taloon kukakin kuuluu, jotta sitten saisi itse tehdä rintamerkkinsä. Olitko rohkea Rohkelikosta tai auttavainen ystävä Puuhkupuh-talosta?

Tämä on juuri sitä "tulosta", joka ei näy kirjastossa kirjapidossa tuotettuina euroina. Olisiko storybranding, tarinabrändäys, eräs keino tuoda kirjastojen tätä puolta esille päättäjille?

Brändäys = "brändin rakentaminen tarkoittaa työtä, jota yrityksen kaikissa osissa tehdään, jotta kohderyhmän mielessä oleva brändi vastaisi mahdollisimman paljon yrityksen valitsemaan tavoitemielikuvaa. Yritys valitsee tavoitemielikuvaansa ne asiat, joilla se haluaa erottautua kilpailijoistaan kohderyhmälle releventilla tavalla.

Tavoitemielikuvan laatiminen on yrityksen johdon tehtävä."

 

(Mäkinen, M.; Kahri, A. ja Kahri, T. (2010). Brändi kulmahuoneeseen. Porvoo, WSOYpro, 2010.)

Toimintaympäristön analyysiä ja yhteisöllistä tiedontarvetta

Toimintaympäristön luotauksen tai analyysin tekeminen kirjaston arjessa on aikaa vievää puuhaa, johon harvoin on irroittaa resursseja. Se on kuitenkin tämän päivän voimakkaasti muuttuvassa maailmassa välttämätöntä. Lähdimme opiskelijoiden kanssa parantamaan tilannetta ainakin yhden varsinaissuomalaisen kaupunginkirjaston osalta.

Tämä postaus liittyy myös ajatustasolla artikkeliin, johon törmäsin viikonlopun aikana. "How do you get people to work harder? Just turn them loose." Kiitos Mintulle!

Käytin Kuusiston koulussa viidesluokkalaisten kanssa keväällä 2014 ohjatun tutkimisen menetelmää, jossa oppilaat lähtivät itse metsästämään kiinnostavaa aihetta kurssin raamien sisällä ja rakentamaan tutkimuskysymyksiä oman kiinnostuksen kautta. Avaan kokeilua vanhassa blogissani kolmessa eri blogikirjoituksessa. Kirjoja ja virkkuukoukkuja.

Päätin tänään myös antaa amk-opiskelijoilleni vapaat kädet brainstoming-tyyliseen aloitukseen. Lähtökohtani oli siinä, että tuoreena opettajana tuli enemmän tarve aktivoida opiskelijoita ajattelemaan enemmän itsenäisesti yksittäisen kaupunginkirjaston toimintaympäristöön liittyviä asioista. Halusin omatoimisuuden ja keskustelun kautta avata heidän ymmärrystä laajemmalti, aina väestön ikärakennetta ja asukkaiden sijoittumista kaupungin alueella ja eri kirjastojen asiakkaiksi.

Viidesluokkalaiset olivat keväällä 2014 ensin vähän hämillään, koska eivät saaneetkaan selkeää tehtävänantoa. Vähän tuntui, että vähän samanlaista hämmennystä oli amk-opiskelijoiden kanssa. Riippuu monista asioista, opiskelijaryhmän luonteesta, aikaisemmista oppimistehtäväkokemuksista, jne. Ovatko oppilaat ja sen jälkeen opiskelijat tottuneet siihen, että opetusta ja tehtäviä toimitetaan opiskelijoille valmiiksi pureskeltuna? Alkukankeudesta huolimatta, amk-opiskelijat lähtivät tomerasti toimeen. Opintojakso polkaistiin vauhdilla käyntiin ja ensimmäiset tiimit ottivat jo yhteyttä haastattelupyynnöin. Tämän tapaista opetusta tulen sopivin kohdin laittamaan etusijalle jatkossakin. Työelämässä kun pitää olla aloitteellinen ja lähteä avoimin mielin hakemaan ratkaisua, katsoa laajalla spektrillä tapahtumakenttää ja oppia siitä. Harvoin tehtävänanto työelämässä on sellainen, johon on yksi ainoa oikea vastaus.

Samalla jos itse kehittyisin toimessani, ei sekään olisi pahitteeksi. :-)

Post by MindShift.

Opehommat jatkuu!

Elokuussa melkoisella vauhdilla aloitettu sijaisuus päätoimisena tuntiopettajana Turun ammattikorkeakoulussa on kääntymässä kohti loppuaan. Tahti on ollut kova ja asiaa on vielä vauhdittanut raju juuri meneilläänoleva organisaatiomuutos. tahti tosin jatkuu, oska sain vuoden mittaisen jatkosopimuksen.

Tahdista huolimatta, syksy on ollut todella antoisa! Opiskelijoiden kanssa on ollut hieno tehdä töitä, KITIn (kirjasto- ja tietopalvelun koulutus) opiskelijoista kuulin kaikilta opettajilta jo etukäteen paljon hyvää. Itse olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin opiskelijat. Hetkittäin tuntui että olin jopa heikoilla jäillä. Opiskelijoilla oli myös ihanasti ymmärrystä siihen, että olin ihan yhtä tuore amkilainen kuin uudet aloittavat ryhmät. Kiitos opiskelijat!!

Nyt alkaa jo tupsahdella opetuksen kehittämisenkin ideoita, kun on jollain tavalla tästä ensimmäisestä rupeamasta selvinnyt. Tuli mieleen, että Pearltrees nettisovelluksen voisi ottaa käyttöön jossain tehtävässä, kuten myös Pinterestin ja Twitterin käyttöäkin tässä pohdiskelen. Olen keväällä osallistumassa myös AMKn sisäiseen koulutukseen 'E-tube blended learning', jossa rakennamme verkko-opintojaksoa.

Innostuneena katson kohti uutta opetusvuotta Turun ammattikorkeakoulussa!