Lukemisesta ja niin edelleen

Lukeminen ja lukemisen laskeva taso on puhuttanut suomalaisia nyt muutaman viikon ajan. Lokakuun ensimmäisen päivän juttu "Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?" Helsingin Sanomissa räjäytti tämän keskustelun liekkeihin. Useita mielipidekirjoituksia seurasi tätä artikkelia lähes kaikilta ammattialueilta.

 

On hälyttävää, että lukemisen ja oppimisen mallimaassa ollaan jostain syystä tilanteessa, että tuhannet oppilaat valmistuvat peruskoulusta ilman tarvittavia eväitä elämään ja jatko-opintoihin. Itselläni kesti muutaman päivän vain sulatellessa uutista ja jäädessä sanattomaksi.

Tämän uutisen vanavedessä Äidinkielen opettajien liitto kävi antamassa lausunnon eduskunnan tiede- ja sivistysjaostolle. Lausunnossa ehdotetaan lukeva koulu -hanketta Liikkuva koulu-hankkeen tapaan. Lausunnossa on myös hyvin merkittävä osa kirjastoille, sekä koulukirjaston muodossa mutta myös yleisen kirjaston ja koulun yhteistyön muodossa.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa on tilaa kirjastolle useissa paikoissa. Tammikuussa 2017 voimaan astunut kirjastolaki 29.12.2016/1492 kertoo meille, että yksi lain tavoitteista on edistää lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Laki myös sanoo, että tehtävien hoitamiseksi kirjasto toimii yhteydessä ja kehittää toimintaansa yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa ja tässä yhteydessä mainitaan koulut.

Kaiken toiminnan ja päätösten tuloksena on nyt syntynyt opetusministeriön Lukutaitofoorumi, joka perustettiin lokakuun viimeisinä päivinä. Foorumi toimii vuoden 2018 elokuun loppuun asti. 

Lukemisen tilan laskusta ei voi syyttää yhtä yksittäistä syytä. Syitä on haettu esimerkiksi siitä, että 25% vanhemmista lukee lapsilleen. Digitaalisuus ja älypuhelimet ovat hyvä syntipukki melkein mihin vaan asiantilan huononemiseen. Pelillisyys ja pelaaminen, kaikki muu kiinnostaa enemmän, lukeminen on tylsää. Syyt ovat todennäköisesti syvemmällä yhteiskunnassa (sosiaaliset muutokset, perheet, sosioekonomiset muutokset, eriytyminen yhteiskunnassa, tulotasojen muutokset), taloudessa (mikä vaikutus on ollut jo laman jälkeisillä leikkauksilla kouluissa ja kirjastoissa, kirjastojen määrän laskussa joka aina johtaa lainaus- ja lukutilastojen laskuun), median muutokset (digitaalisuus, muu ajanviete, sosiaalinen media, suoratoistopalveluiden tuleminen, kommunikaation kuvallistuminen, sisällöntuottamisen muutos) ja mitä vielä? 

Lukutaidon laskua ei voi niputtaa pelkästään siihen, ettei kirja houkuttele tarpeeksi. Mitä on tapahtunut lukemisen kulttuurille, lukevalle ja koulutetulle kansalle? Kirjastotilastoissa olemme yhä kärkeä, mutta lukutaidoissa on tapahtunut muutos. Kirjastojen lukumäärä on puolittunut 35 vuodessa (Tilastokeskus, 2015). Lokakuussa Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno kysyy oikeutetusti, mikä on kirjastojen lukumäärän vähenemisen yhteys lukutaidon laskuun (Kirjastoseura, 2017)? 

Yhdestä asiasta voin olla varma ja se on kirjastojen toiminta. Kirjavinkaus on ollut yksi niistä toimivista menetelmistä innostaa lapsia lukemaan sekä myös pitämään yllä lukuintoa silloin, kun se alkaa viidennen luokan jälkeen laskea. Kirjastot ovat kuitenkin kamppailleet resurssien kanssa jo yli 20 vuotta ja jokainen lapsi ei valitettavasti pääse kouluaikanaan vinkattavaksi. Olisiko nyt aika kääntää uudelleen muun muassa tässä lukemisasiassa katseet kirjastoon ja hoitaa resurssit kuntoon, jotta kirjasto voi ylpeydellä alkaa toteuttaa sille annettua lakisääteistä tehtävää kattavasti, yhteistyössä koulujen kanssa? 

Ajatuksia lomien jälkeen - mistä puhumme kun puhumme tiedonhallinnasta?

Kesätauon jälkeen alkaa työtehtävät jo nostaa päätään ja ajatukset aktivoituvat taas työtaajuudelle. Oppimisen Pohjantähti'-ohjelmalta ja teokset ovat käytössä kaikille ilmaiseksi. Teoksessa 'Tulevaisuuden oppiminen: eväitä osaamisen seuraavalle vuosisadalle' ohjataan niin opettajia, oppilaita kuin vanhempiakin tutustumaan uudeenlaiseen oppimiseen uuden opetussuunnitelman astuttua voimaan. Teoksessa 'Tie laaja-alaiseen osaamiseen' tutustutaan tarkemmin laaja-alaiseen oppimiseen. Opas on nimenoman suunniteltu opettajalle tueksi laaja-alaisten taitojen esille ottamiseen osana opetusta.
Tämän sadepäivän blogikirjoituksen inspiraationa on Kirsti Lonkan sosiaalisessa mediassa jakamat kaksi teosta. Digitaalisesti vapaasti käytettävissä olevat teokset ovat Suomen Microsoftin '

Kuten monen muunkin asiantuntijan tehtäviin kuuluu, osallistun itsekin tässä keskusteluun liittyen nimenomaan laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksien sisältöön. Usein asiantuntijuus on myös hyvin kapea-alaista, ja siksi luonnollisesti kommentoin vain oman erityisalani asiaa. Koska erityisalani on informaatiotutkimus, lähdin tutustumaan dokumentteihin erityisesti tarkastellen miten tiedonhallintataitoihin liittyvät asiat on dokumentissa esitetty.

Olin 3.8. Helsingissä Opetushallituksen järjestämässä Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa puhumassa tutkimuksestani eli siitä miten tiedonhallinnantaidot näyttäytyvät opetussuunnitelmassa ja miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Tässä on linkki esitykseeni. On upeaa, että tuollaista Microsoftin julkaisemaa aineistoa on tarjolla nyt kun uusi OPS2014 tulee voimaan myös yläkouluille. Tukiaineistosta on aina hyötyä virikkeenä työn suunnittelulle.



Haluan tässä blogikirjoituksessani lähteä liikkeelle siitä, että malli kuin malli (Big6, tiedonhaun portaat, ohjattu tutkiminen, jne.) rakentuu aina kolmesta suuremmasta osiosta: 1) tiedonhankinnan suunnittelu, 2) tiedonhaku, ja 3) tiedolla työskentely ja tiedon konstruointi. Nämä kolme vaihetta toteutuu kaikissa olemassa olevissa malleissa, tehtävästä tai tiedonhankinnan tilanteesta riippumatta.

Terminologiaan en nyt mene sen enempää, siitä väitöskirjassa paremmin, mutta yksi asia on tehtävä selväksi. Tiedon arvoketju on informaatiotutkimuksen käsite. Data-informaatio-tieto-viisaus. Tästä on monia versioita, mutta pointti on siinä, että dataan pitää lisätä jotain, jotta siitä tulee informaatiota, informaatioon pitää lisätä jotain, jotta siitä tulee tietoa, jne. Tiedon hakeminen sinällään on hieman väärä termi, pitäisi puhua enemmänkin informaation hausta. Informaatiolukutaito, joka tulee esille edellä linkittämässäni esitelmässä. Informaatiosta tulee yksilön henkilökohtaista tietoa vasta kun informaatio muuttuu osaksi yksilön omia jo olemassa olevia tietorakenteita. Meidän pitää antaa informaatiolle merkitys, jotta siitä tulee tietoa. Mutta puhutaan nyt kuitenkin tiedon hankinnasta, kuten termi kuuluu.

Olen usein sanonut, että nuorten ongelma tiedonhankinnassa on enemmänkin puutteellisissa ajattelun taidoissa kuin suoranaisesti tiedon hakemisen taidoissa. Toki tekniikoissa on puutetta. Faktoja löydetään helpostikin, ja harmittavan usein nuorten tiedonhankinnan käyttäytyminen onkin vain juuri sitä, faktojen hakemista ja niiden listaamista opettajalle palautettavassa oppimistehtävässä. Pitkien tekstien lukeminen ei houkuta ja täten tyydytään nopeisiin vastauksiin ja nopeaan pintapuoliseen googlailuun. Tämä ei tule muuttumaan, jos ajattelemme tiedonhallinnan/tiedonhaun taitoja pelkkänä etsimisenä.

Alussa mainitsemassani dokumentissa Tie laaja-alaiseen osamaiseen käsiteltiin myös tiedonhankintaa kuten asiaan kuuluu, osana L5 teemaa: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen. Tosin pitää huomauttaa, että tähän asiaan liittyviä aineksia on hyvin runsaasti myös ajattelun taidoissa (L1) sekä monilukutaidon osiossa (L4). Oppaassa otetaan siis L5 hengessä esille tiedon tuottaminen, tiedonhallinta sekä tiedonhankinta. Tämän takia on selvää, että asiaa on tässä tilanteessa katsottu voimakkaasti teknologian näkökulmasta. Teksti tuo asiantuntevasti esille tietokannat ja hakukoneet sekä tiedon kriittisen arvioinnin. Dokumentissa on kuvattu opettajan osaamisen, taikka työskentelyn, vaativuus tasojen 0-3 mukaisesti. Alla oleva teksti on lainaus tuosta kolmannen tason kuvauksesta:

"Oppilaat kehittelevät yhdessä käytäntöjä monipuoliseen tiedonhankintaan (tietokannat, tilastot, oman datan kerääminen) eri lähteitä yhdistelemällä. Oppilaat oppivat hakemaan ja keräämään tietoa tarkoituksen mukaisesti ja rajatusti luotettavista lähteistä sekä soveltavat tietoa monipuolisesti erilaisten todellisen maailman ongelmien ratkaisuissa."

Tämä on erittäin hienosti ja kattavasti ilmaistu. Se miten tämä toteutetaan on opettajan tehtävä eikä tämä onnistu pelkkien tietokantojen ja hakukoneiden opettelun avulla. Lainauksen vaatimus on laajempi. INFORMAATION kerääminen tarkoituksenmukaisesti ja rajatusti vaatii myös ajatustyötä ja käsillä olevan tehtävän sisäistämistä. Toinen alleviivaus ilmentää sitä, että oppimistehtävä pitää muotoilla niin, ettei siitä selviä pelkästään faktoja keräämällä. Vain informaatiota käsittelemällä siitä tulee tietoa. Näin ollen tiedonhallinta ja tiedonhaku prosessina on paljon lähempänä oppimista ja tiedon konstruointia kuin että se olisi pelkää informaation etsintää.

Niin kauan kuin ajattelemme tiedolla työskentelyä pelkkänä etsimisenä ja hakemisena, emme pysty toden teolla tarttumaan ongelmiin tiedonhankinnassa, jotka johtuvat nimenomaan tiedonhaun puutteellisesta suunnittelusta, liian vähäisestä aiheen pohdinnasta, oppimistehtävän puutteellisesta sisäistämisestä sekä fokuksen puutteesta.

Näihin ongelmiin on olemassa ratkaisuja erinäisten mallien avulla, eli toivoa silti on!

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, yhteistyö ja yhteisten toimintojen suunnittelu

Tämä epäkonferenssin aihe on puhuttanut kirjastoissa aina ja vuodesta toiseen. Miten päästä kontaktiin opettajien kanssa? Miten lähteä suunnittelemaan yhteisiä juttuja, miten tavoittaa, millä välineellä tai metodilla, mistä aikaa yhteiseen suunnitteluun? Opettajilla on oma koulun yhteinenkin suunnitteluaika vähissä. Valmiita paketteja, kutena alapuolella ehdotetaan? Toimivatko paketit, miten varmistutaan siitä, että paketit hyödyttävät opettajaa ja tulevat tarpeeseen? Onnistuuko tämä ilman yhteistä suunnitteluaikaa?

Ryhmä oli tämän teeman suhteen erittäin monipuolinen, koska mukana epäkonferenssissa oli opettajia, koulukirjastonhoitajia ja kouluyhteistyötä tekeviä kirjastonhoitajia. Yhteistyössä on voimaa: yksin pääsee nopeasti, mutta yhdessä pääsee pidemmälle.

- Omien idoiden / tapahtumien esilletuonti, mikä on hyvä kanava? kasvatusten, sähköposti
- Ideointi / idea on tärkeä, ei raha -> facebook välineenä opettajien ja kirjaston välille?
- koululta yhteistyöhenkilö -> välittää tietoa muille, tämä on koettu toimivaksi!
- Tärkeää on löytää innostunut yhteyshenkilö!!
- Kirjastolta pyydetään tiedonhaun opetusta
- Koulun sähköpostilistat
- Liikaa tiedotusta sähköpostissa
- Outlook, Yammer tiedotusvälineenä?
- Kahvi- ja lounastauot tärkeitä
- Olisko Wilma-tunnukset hyvät? -> On, hanki ne!! :-)
- Suunnittelupäiviin mukaan --- aineryhmäkokoukset toimivampia!
- Henkilöstökokoukset
- Kansliasta tietoa!
- Freedon, flow, responsibility -> aktiivisuus ja motivaatio
- Käytäväpuheita -> yhteistyötä
- Kirjastolta valmiita opetuspaketteja kouluille
- Monialaisiin oppimisympäristöihin liittyviä paketteja kouluille
- Kaunokirjallisuuteen/-suudesta monialaisia paketteja
- Alakouluissa koulukirjastovastaavat kutsutaan kirjastoon
- Opettajat tekevät työtä omien henkilökohtaisten ajatusten mukaan
- Suunnittelu, toteutus -> miten hyödynnetään?
- Aloitteellisuus
- Muutosvastaisuus
- Rahoitus, toimijat, konkreettinen yhteistyö koulukirjasto/koulu
- Uuden koulun suunnittelu, ala- plus yläkoulu
- Opettajan johdolla mennään
- Kiire -> kirjoja ei hyödynnetä

Tämän viimeisen aiheen läpikäynnin myötä haluan kiittä kaikkia osallistujia ja ryhmäläisiä tästä antoisasta ja mukavasta tapahtumasta ja sen onnistumisesta. Palautteissa ollaan halukkaita tulemaan tällaiseen tapahtumaan uudestaan ja näinhän tehdään! Tutkaillaan olisiko se ensi vuonna vai seuraavana. Mutta näissä merkeissä tavataan kyllä uudestaan!

Ihanaa kesää kaikille ja rentouttavia lomapäiviä!

Anu

Opettajuudesta, kiitollisena

Muistan vajaa kaksi vuotta sitten kun vietettiin Turun ammattikorkeakoulun pikkujouluja ja tilaisuudessa jaettiin mm. vuoden opettajan palkinto. Muistan silloin ajatelleeni, että oliskohan se opettajuus koskaan tuolla tasolla että itse yltäisin samaan? En olisi itse uskonut tuota asiaa vielä viime keväänä. 

Opettaminen on rankkaa puuhaa. Uutena kun aloitti niin niska limassa puskemistahan se oli, aineistojen luomista ja suunnittelua aivan tyhjältä pohjalta. Illat ja viikonloput meni ensimmäisenä talvena hommien painamiseen. Kun aloitin reilu vuosi sitten ammatillisen opettajan opinnot, ymmärsin etten paininut näiden asioiden kanssa yksin. Lukemattomat uudet opettajat ovat samassa asemassa aloittaessaan. Ensimmäiset pari vuotta ovat kuulemma raskaimmat! *hymiö*

Koko hommassa mielekkäimmäksi jutuksi osoittautui opiskelijat. Ja kirjastoalan opiskelijat, cream of the crop! Selkeästi alalle haluavia, motivoituneita, omistautuneita, innokkaita haalimaan oppia, kovia tekemään töitä ja tunnollisia. Mikä oli töitä tehdessä näiden kanssa. 

Viimeaikaiset koulutukseen kohdistuneet leikkaukset näkyvät ja tuntuvat korkeakouluissa. Olen katsonut tilannetta sekä ammattikorkeakoulun suunnalta että nyt tiedeyliopiston, Åbo Akademin sisältä. Viime-viikkoinen uutinen Helsingistä kertoi, että opiskelijat epäilevät opintomerkintöjen viivästymistä tapahtuneen, joka taas saattaa vaikuttaa opiskelijan opinto- ja asuntotukiin. Joitan kurssisisältöjä ei ole jutun mukaan saatu valmiiksi. Yliopisto nämä asiat artikkelissa kiistää, mutta itse uskon, että kyllä nämä leikkaukset tuntuvat myös siinä osassa korkeakouluja, jota varten korkeakouluissa pääasiallisesti töitä tehdään, eli opiskelijat. Mutta asiaa yhtään kaunistelematta, rahoituksen takia opiskelijat on saatava myös ulos putkesta. 

Varsinkin näinä aikoina opiskelijat tarvitsevat horjumatonta ohjausta. Pinna kiristyy, tunteet heilahtelee, tulee turhautumisia, mutta tutoropettajan pitää jaksaa kannustaa opiskelijaan sekä tsempata, luoda uskoa että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Jokaisen HOPS mahdollistaa nykyään niin paljon erilaisia mahdollisuuksia ja nämä mahdollisuudet pitää vaan etsiä yhdessä. Opiskelijoita varten me tätä työtä teemme, tämä on oma ajattelutapani.

Ja näihin nuoriin pitää luottaa! Menneellä viikolla juuri jutustelin opintojen loppuvaiheessa olevan poliisiopiskelijan ja sairaanhoito-opiskelijan kanssa. Enemmän älliä näillä on kuin kukaan antaa krediittiä. Kuten heilläkin, tuntemillani opiskelijoilla on loistavia ideoita! Kyllä KITI opiskelijoiden niskaan voi kirjastoan tulevaisuuden laittaa! 

Sekin on totta, että 'ope oppii eniten'. Opin opetuksen suunnittelusta, ohjaamisesta, tvt välineiden käytöstä opetuksen tukena, ja myös siitä, että tuhottomasti ei voi aikaa käyttää vaikka niin haluaisikin. Hyvistä opiskelijapalautteista sain vihiä, että jotain oli aloittelija tehnyt oikeinkin. Eli jos joskus palaan ammattiin, on osaminen jo aivan toisella tasolla. 

Suomalais-ugrilainen tapahan suhtautua kaikkeen tällaiseen ja muuhunkin onnistumiseen on hillitysti sekä vaimean vaatimattomasti ellei jopa vähätellen, mutta yksi selkeistä motivaation ylläpitäjistä on omat onnistumiset ja hienot kannustavat kokemukset. Soisinkin, että ihmiset toisivat enemmän positiivisia kokemuksia esille, varsinkin näin aikoina, kun media tuuppaa päivittäin vähemmän positiivista uutista nenän eteen. 

Kiitos opepolulla kohtaamilleni ihmisille, keep up the good work and STAY POSITIVE!