Lukemisesta ja niin edelleen

Lukeminen ja lukemisen laskeva taso on puhuttanut suomalaisia nyt muutaman viikon ajan. Lokakuun ensimmäisen päivän juttu "Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?" Helsingin Sanomissa räjäytti tämän keskustelun liekkeihin. Useita mielipidekirjoituksia seurasi tätä artikkelia lähes kaikilta ammattialueilta.

 

On hälyttävää, että lukemisen ja oppimisen mallimaassa ollaan jostain syystä tilanteessa, että tuhannet oppilaat valmistuvat peruskoulusta ilman tarvittavia eväitä elämään ja jatko-opintoihin. Itselläni kesti muutaman päivän vain sulatellessa uutista ja jäädessä sanattomaksi.

Tämän uutisen vanavedessä Äidinkielen opettajien liitto kävi antamassa lausunnon eduskunnan tiede- ja sivistysjaostolle. Lausunnossa ehdotetaan lukeva koulu -hanketta Liikkuva koulu-hankkeen tapaan. Lausunnossa on myös hyvin merkittävä osa kirjastoille, sekä koulukirjaston muodossa mutta myös yleisen kirjaston ja koulun yhteistyön muodossa.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa on tilaa kirjastolle useissa paikoissa. Tammikuussa 2017 voimaan astunut kirjastolaki 29.12.2016/1492 kertoo meille, että yksi lain tavoitteista on edistää lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Laki myös sanoo, että tehtävien hoitamiseksi kirjasto toimii yhteydessä ja kehittää toimintaansa yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa ja tässä yhteydessä mainitaan koulut.

Kaiken toiminnan ja päätösten tuloksena on nyt syntynyt opetusministeriön Lukutaitofoorumi, joka perustettiin lokakuun viimeisinä päivinä. Foorumi toimii vuoden 2018 elokuun loppuun asti. 

Lukemisen tilan laskusta ei voi syyttää yhtä yksittäistä syytä. Syitä on haettu esimerkiksi siitä, että 25% vanhemmista lukee lapsilleen. Digitaalisuus ja älypuhelimet ovat hyvä syntipukki melkein mihin vaan asiantilan huononemiseen. Pelillisyys ja pelaaminen, kaikki muu kiinnostaa enemmän, lukeminen on tylsää. Syyt ovat todennäköisesti syvemmällä yhteiskunnassa (sosiaaliset muutokset, perheet, sosioekonomiset muutokset, eriytyminen yhteiskunnassa, tulotasojen muutokset), taloudessa (mikä vaikutus on ollut jo laman jälkeisillä leikkauksilla kouluissa ja kirjastoissa, kirjastojen määrän laskussa joka aina johtaa lainaus- ja lukutilastojen laskuun), median muutokset (digitaalisuus, muu ajanviete, sosiaalinen media, suoratoistopalveluiden tuleminen, kommunikaation kuvallistuminen, sisällöntuottamisen muutos) ja mitä vielä? 

Lukutaidon laskua ei voi niputtaa pelkästään siihen, ettei kirja houkuttele tarpeeksi. Mitä on tapahtunut lukemisen kulttuurille, lukevalle ja koulutetulle kansalle? Kirjastotilastoissa olemme yhä kärkeä, mutta lukutaidoissa on tapahtunut muutos. Kirjastojen lukumäärä on puolittunut 35 vuodessa (Tilastokeskus, 2015). Lokakuussa Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno kysyy oikeutetusti, mikä on kirjastojen lukumäärän vähenemisen yhteys lukutaidon laskuun (Kirjastoseura, 2017)? 

Yhdestä asiasta voin olla varma ja se on kirjastojen toiminta. Kirjavinkaus on ollut yksi niistä toimivista menetelmistä innostaa lapsia lukemaan sekä myös pitämään yllä lukuintoa silloin, kun se alkaa viidennen luokan jälkeen laskea. Kirjastot ovat kuitenkin kamppailleet resurssien kanssa jo yli 20 vuotta ja jokainen lapsi ei valitettavasti pääse kouluaikanaan vinkattavaksi. Olisiko nyt aika kääntää uudelleen muun muassa tässä lukemisasiassa katseet kirjastoon ja hoitaa resurssit kuntoon, jotta kirjasto voi ylpeydellä alkaa toteuttaa sille annettua lakisääteistä tehtävää kattavasti, yhteistyössä koulujen kanssa? 

Vielä viime vuoden satoa

Kirjastokaista on saanut editoinnit valmiiksi ja joulukuun alussa Turussa järjestetyn Lukuinto-koulutuksen luentovideot ovat nyt katsottavissa. Linkitän tähän blogipostaukseen suoraan omani sekä Merja Kauppisen erinomaisen esitelmän. Kaikki esitykset löytää Kirjastokaistan sivuilta hakusanalla 'lukuinto'.

Merja Kauppinen toi esitelmässään esille myös oppilaiden oman vapaa-ajan tuotosten tuomisen kouluun ja miten näitä heidän vahvuusalueitaan otettaisiin esille koulussa. Tämä on ollut puheenaihe koulumaailmassa pitkään. Vapaa-ajalla tapahtuva tekeminen ja sitä kautta hankittu osaaminen on hyvin tärkeää ja mahdollisesti merkittävä osa oppilaan osaamista ja identiteettiä. Carol Kuhlthau ja Leslie Maniotes menetelmässään Guided Inguiry nimittävät tätä aluetta kolmanneksi alueeksi ( the Third Space). Kolmas alue on se, joka limittyy koulun ja arjen keskelle. Tämä samainen kolmas alue oli myös Leslie Maniotisin väitöskirjan aihe.

Anu Ojaranta: OPS2016 ja informaatiolukutaito





Merja Kauppinen: Monilukutaitoiseksi eri aineissa

Lukuintolähettiläs Aleksi Delikouras!

Aleksia olen kuunnellut useaan otteeseen, mutta häntä on aina ilo aina kuunnella. Hän on niin mahtava esimerki pojasta, joka ei tykännyt lukea ja on huono koulussa, mutta on nyt kirjailija ja elokuvaohjauksen opiskelija.

Hän kertoo, että hänen puheen kehitys tuli myös myöhässä, koska perhe on kreikkalais-suomalainen ja kotikielenä näiden lisäksi oli vielä englanti. Huonot kokemukset kirjallisista töistä toivat pettymyksiä. Koulussa asiat eivät sujuneet ja se toi syvän epäonnistumisen tunteen.

Kun hän sai 12-vuotiaana videokameran lahjaksi, hän alkoi kuvata action-pläjäyksiä. Mukaan tuli vähitellen käsikirjoituksen tekeminen ja editoiminen. Viimeisen niitin antoi Taru Sormusten Herrasta, joka leffana iski yhtä kovin kuin Tähtien Sota! Kun on tosifani, siitä pitää tietää kaikki, Legolasin jousen puumateriaalista taistelukohtauksiin. Hänen piti siis tarttua Tolkienin jättiläiseen. Ensimmäinen onnistunut lukukokemus oli hänelle lähes yhtä koukuttava kuin videopelien pelaaminen.

Kun hän pääsi yläkoulussa kirjoittamaan ainetta koneella, siitä tuli 50 sivuinen tarina, joka oli sivumäärän takia pakko lopettaa siihen, että kaikki päähenkilöt piti tappaa ja lohikäärme voitti. Hän pääsi Kallio taidelukioon ja silloin elokuva vei voiton. Fatal Ninja hahmo sai hengen lukioaikana.

Nörtti-hahmo sai alkunsa dokumenttiprojektina, yhteiskunnallinen ja ajankohtainen aihe oli teemana. Teemaksi tuli tietokoneriippuvuus ja haastateltavana oli Nörtti. Hän laittoi sen youtubeen ja viikoissa video sai tuhansia katsojia. Dokumentti!

And the rest is history...

Aleksi on hurjan hieno lukuintolähettiläs, koska häneen on monien poikien helppo samaistua. Hän on ollut huono koulussa, tuntenut itsensä epäonnistuneeksi mutta kun löytyy se oikea koukku ja forumi niin asia lähtee etenemään ja muodostuu jopa intohimoksi ja ammatiksi.