ECIL 2016 - Eurooppalainen informaatiolukutaidon konferenssi, II päivän keynote Jan van Dijk

Toisen konferensispäivän avasi puheellaan hollantilainen professori Jan van Dijk Twenten yliopistosta teemalla ”Digital and substantive skills for every citizen, worker and consumer in the 21st century”. Hän on viestinnän tutkija ja katsoi puheessaan maailmaa digitaalisten taitojen kautta. Hänen mukaansa digitaalisuudessa etenemisketju on seuraava: motivaatio, pääsy tekniikan äärelle, digitaalisia taitoja, tehokas käyttö ja viimeisenä osallistuminen yhteiskuntaan. Tässä ajattelussa digitaalisuus tulee ennen tarvetta eli pääsy tekniikan äärelle on digitalisaaton ehto. Jotta jokainen kansalainen pääsisi digitaaliseen yhteiskuntaan mukaan, on oltava paikka jossa tekniikkaan on käytettävissä ja sen käyttöön opastetaan.

Van Dijk jakoi digitaaliset taidot kuuteen eri osa-alueeseen: operationaalisiin taitoihin, formaalisiin taitoihin, informaatiotaitoihin, kommunikontitaitoihin, luoviin taitoihin ja strategisiin taitoihin. Kaksi ensimmäistä on mediataitoja, loput sisältötaitoja. Operationaaliset ja formaaliset taidot ovat edellytyksiä sisältötaitojen syntymiselle, mutta että saavuttaa sisältötaitojen asteen, tai sisällöntuotannon, ei ole itsestäänselvää. 

Tutkimustuloksista mielenkiintoisimpia oli yhtenä se, että ikä ja koulutustaso olivat suurimpia muuttujia, sukupuolella ei ollut siinä suurta roolia. 18-30 -vuotiaat ovat tällä hetkellä aivan suvereeneja operationaalisissa ja formaaleissa taidoissa, mutta surkeita sisältätaidoissa esim. strategisissa taidoissa. Tämä näkyy mm. siinä, että oletamme heidän näkyvästi sujuvan digitaalisten laitteiden käytön kautta olevan suvereeneja myös sisältöjen pohtimisen suhteen. Vaan näin ei ole.

Van Dijk: His study of Internet skills revealed sig dif among those of dif education and age levels, not gender #ecil2016

— Esther Grassian (@estherg) October 11, 2016

Yli 55-vuotiaat ovat selkeästi huonompia operationaalisissa ja formaaleissa taidoissa. Mutta kiinnostavaa oli kuulla, että mikäli heille annetaan opetusta näissä mediaan liittyvissä geneerisissä taidoissa, he yltävät kokonaisosaamisessa samalle tasolle nuorten kanssa. Minulla oli matkakaverina kaksi 70-tienoilla olevaa rouvashenkilöä, jotka mm. tekivät ensimmäisen kerran elämässään kännykällä wifin kautta lähtöselvityksen verkossa! Opettelemista on sekä muistamista, mutta myöskin kiinnostusta oppia ja riemua uusista taidoista. Ja se pitää mielen virkeänä!

Kun otetaan huomioon konferenssin teeman inklusiivinen yhteiskunta, on tässä myös kirjastoilla huikean suuri rooli. Van Dijk ehdottikin useita asioita toimenpiteiksi: kursseja internetin käytössä operationaalisten ja formaalien taitojen parantamiseksi, pakollisia informaatiotaitojen ja kirjastotaitojen kursseja, fokusoitua opetusta opettajille, sekä maahanmuuttajille kotoutuksessa opetusta heidän omalla kielellään. Monia näistä kirjastot jo tekevätkin. Seniorsurf tästä loistavana esimerkkinä.

Maahanmuuttajien informaatiomaisemasta oli puhetta seuraavassa esityksessä enemmän, mutta tässä tarkoituksena oli se, että omalla kielellä annettu opetus ja oppi sulautuu osaamiseksi paremmin kuin uudella vieraalla kielellä annettu opetus. IT-pereustaitojen kehittyminen on hyvin tärkeä kansalaistaito.

Praha by night. Kuva: A. Ojaranta

Kuten myös koulujenkin niin myös kirjastojen harteille ollaan mielestäni asettelemassa todella suurta viittaa. Kirjastot tarjoavat vapaasti aineistoja sekä palveluja ja kirjasto on ainoa laitos, jossa saa viihdettä, opetusta, oppia, koulutusta ja luku- ja kulttuurikokemuksia ilmaiseksi. Mihin rahkeemme riittävät määrällisesti? Digitaalisen kuilun kurominen on ja tulee olemaan hurjan laaja mutta tärkeä tehtävä. Miten me voimme toteuttaa tätä meille tärkeää tehtävää niin, että voimme kutsua sitä tasapuolisesti toteutetuksi? Ketkä kumppaniksi? Siinä meille kirjstoammattilaisille pähkinää purtavaksi.

Pedagogiikasta opittua

Tällä viikolla oli hieno ja innostunut asiakastapaaminen. Lähdin tapaamisen jälkeen miettimään, mitä on nyt tähän astisista pedagogiikan opinnoista jäänyt taskuun ja mitä voisi ottaa esille kirjaston kontekstissa. Opinnot ovat olleet hyvin antoisia vaikkakin työläitä, mutta oppia on tarttunut mukaan. Mahtavin tilanne oli kun oli opettajana ja voi heti otttaa käyttöön uusia oppeja.

Kirjastot järjestävät paljon tapahtumia ja opetustuokioita kaiken ikäisille koululaisille. Se aika, jonka oppilas (tai minkä ikäinen oppija hyvänsä) jaksaa keskittyneesti kuunnella opettajan monologia on maksimissaan 10 minuuttia. Siinä vaihheessa useamman ajatus lähtee harhailemaan. Mitä pienempi kuuntelija on niin sitä nopeammin. Eli kirjastojenkin opetustuokioitakin on hyvä opetella tauottamaan.

Sopivaa tauotusta voi esim. kirjavinkkauksen aikana ottaa käyttöön kysymyspallo, ja heität sitä parin vinkattavan kirjan välein luokkaan. Voit vaikka sopia, että opettaja pyytää oppilaita varautumaan muutamalla sanalla kertomaan heidän lempikirjastaan. Se kenelle pallo tipahaa kertoo kirjastaan. Näin tuntiin saadaan taukoja, vaihtelua ja osallistamista.

Osallistaminen on nykyään aina tärkeämpä ja tekemällä oppii kaikkein parhaiten. Tätä kannataa myös miettiä kirjastonkäytön opetuksen suhteen. QR-koodikävelyt esimerkiksi ovat juuri sopivaa osallistamista ja aktivointia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone voi toimia hyvin myös kirjastojen tiedonhankinnan ohjauksessa. Olen varmaan ennnenkin kirjoittanut, että videointien suurimittainen käyttö on kirjastoissa vielä käyttämättä. Tiedonhaun ohjauksen voi videoida vaikkapa DreamBroker-ohjelmalla (tms.) ja tiedonhaun opastukseen mentäessä, video velvoitetaan katsomaan etukäteen. Seuraavana päivänä kirjastoammattilaisen saapuessa on jo muutamat asiakohdat selviä, tai ainkin tuttuja. Videoissa on vielä se etu, että kun ne tekee, ne ovat käytössä pitkään ja vapaasti verkossa levitettävänä.

Koululaisten oman osaamisen tuominen kouluun on myös vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa, OPS2016. Tässä on myös oivallinen tilanne ottaa esille oppilaille tärkeitä asioita, kiinnostuksen kohteita ja intohimoja. Bloggaajat, vloggaajat, pelaajat, cossaajat ja muut harrasteryhmät myös esille kirjastoon!

Samoista yllä olevista syystä tiedonhaun opetukset pitäisi tapahtua osana meneillään olevaa kurssia, opintojaksoa tai projektia. On todettu, että tiedonhaun oppiminen perustuu hyvin pitkälti todellisissa tilanteissa oppimisen kokemukseen. Tutkimuksesta saatua tietoa ei kannata sivuttaa huomiotta, koska sillä voidaan tehokkaasti muuttaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Kustannustehokas on sana mitä käytän nykyään usein. Kirjastoissa, myöskään, ei kannata tehdä asioita tavalla, joka ei ole menestyksekäs. Kirjastolaisille se on pitkälti työajan asia. Resurssit ovat tiukalla eli toimintatapojen katsaus silloin tällöin on hyvästä!

Posted with Blogsy

Lukupiiriä Skypen välityksellä Tallinnan kaupunginkirjaston kanssa

Yhtä kokemusta rikkaampana taas torstain jälkeen! Turun kaupunginkirjaston vetämässä Nordplus hankkeessa CreaDrean Forum in Libraries on osallisena myös Turun Naiskeskus, Tallinnan kaupunginkirjasto sekä Valmieran kirjasto Latviassa. Torstaina testasimme Tallinnan lanseeraamaa toimintamallia lukupiiriä Skypen välityksellä. Tätä on ehkä muuallakin jo tehty, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta.

Olimme lukeneet Jan Kaus nimisen virolaisen kirjailijan lyhytkertomuksia ja samoin oli tehnyt tallinnalainen lukioluokka. Kirjailijan johdolla analysoimme teoksia ja havaitsimme miten paljon lukijan ikä, sukupuoli, eleämänkokemus, mielentila ja kokemukset vaikuttavat luetun tekstin tulkintaan.

Ehdottoman suositeltava väline käytettäväksi mihin hyvänsä KV-työhön missä vaan! Kouluissa sekä kirjastoissa! Lukemisen edistäminen, kansainvälisyys, ja tvt-taidot tulevat kaikki esille tällaisessa toiminnassa.

Vuoden viimeinen esitelmäkeikka Opetushallituksessa!

Joulukalenterin ohella joulukuun aloitti Opetushallituksen monilukutaidon seminaaripäivä Helsingin Paasitornissa. Olin tosi iloinen kutsusta tilaisuuteen! Katselen tilaisuuksista monilukutaitoa sinnikkäästi informaatiolukutaidon, tiedolla työskentelyn ja kirjastojen tiedonhaun opetuksen näkökulmasta. Siksi olen ylen tyytyväinen, että kutsuja satelee pitkin vuotta tasaiseen tahtiin. Tämä on nyt vuoden viimeinen esitelmäkeikka. Kiitokset, Minna Harmanen!

Syksyn aikana on tullut ulos myös lukion opetussuunnitelmauudistus kuin myös erinomaisia opuksia, yhtenä niistä Monilukutaito kaikki kaiksessa, josta jo bloggaisnkin. Toinen on tänään Minna Harmasen vinkkaama teos Improving literacy skills across learning, kyseessä on CIDREE julkaisu (Consortium of Institutions for Development and Research in Education in Europe).

Oli myös kiva pitkästä aikaa tavata ja kuunnela Reijo Kupiaista, joka on tänä syksynäkin kirjoittanut siitä, että me tarvitsemme pedaloikan, emmekä digiloikkaa. Kupiainen on myös erinomaisen hyvin kirjoittanut (ensimmäisen linkitysen takaa löytyvässä teoksessa) monilukutaito käsitteen alkuperästä ja miten juuri tämä termi valikoitui opetussuunnitelman termiksi.

Visuaalinen monilukutaito oli myös voimakkaasti esillä. KAVI:sta oli apulaisjohtaja Kirsi Raitaranta esittelmeässä oivallista resurssia, Elokuvapolku. Hienoa asiaa elokuvasta kouluille, nyt tähän linkitettynä ajankohtainen Tuntematon sotilas. Visuaalisesta kulttuurista kertoi Marjo Räsänen Turun yliopiston opettajakoulutuslaitokselta.

Olin tuona päivänä juuri sairastunut flunssaan ja blogiteksti jäi silloin postaamatta. Loppuvuosi kului hurjalla tahdilla opetushommissa, tammikuusta taas uuteen vetoon!

Disinformaatioyhteiskunta

Marraskuun alussa SVT Nyheter uutisessa professori Jesper Strömbäck väittää, että on harhaanjohtavaa kutsua yhteiskuntaamme informaatioyhteiskunnaksi. Hän kommentoi jutussa, että vaikka meillä on aina vaan enemmän medioita käytössämme, informaatio ei ole sen laadukkaampaa. Disinformaatioksi hän määrittelee väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämisen. Osa tiedosta on vain selkeästi irrelevanttia tiedon passiiviselle vastaanottajalleen. Olemme keskellä disinformaationyhteiskuntaa, jossa jokaisen omalla vastuulla on varmistaa vastaanottamansa tiedon oikeellisuus ja luotettavuus. Ja tämä on hyvin haastavaa monellekin nykypäivän kansalaiselle. 

Ai Weiwein 'Uudelleenkokoaja'.
Kuva: A. Ojaranta

Trollaus on myös sana, joka on viimeistään tämän vuoden aikana avautunut monelle uutismedian seuraajalle. Tosin sama asia on ennen tunnettu propagandana. Vanhempieni sukupolven ihmiset ymmärtävät tietenkin sodanaikaisen propagandan todellisuuden ja tunnistavat kylmänsodan aikaisen propagandan. Tämän hetkinen trollaus oli silti heille vielä vieras termi. Miten kansakoulun käynyt kadun mies tunnistaa trollauksen? 

Yle raportoi muutama viikko sitten, miten osa kansalaisista luottaa mieluummin esim. MV-lehteen kuin valtamediaan (linkki). Ja MV-lehtihän on siis, pardon my french, Mitä Vittua-niminen lehti. Elämmekö aikoja, että osa ihmisistä on todellakin niin lopen uupuneita uutisiin, suurimmaksi osaksi kun ne nyt masentavia ovat, että mikä vaan kelpaa tilalle, totuudesta viis? Samoihin aikoihin uutisoitiin, että kuudesluokkalaisilla oli tutkimuksissa vaikeuksia erottaa tiedonhaun yhteydessä verkkoteksteissä pois kaupallinen aines (linkki). Miten nuori osaa erottaa trollin tekemän koukun median virrasta?

Lähdekriittisuudestä on tullut taito. Ääriesimerkkinä reilun vuoden takainen trollaus, jossa Steven Spielberg poseerasi maassa makaavan 'dinosauruksen' raadon edessä (linkki). Hurjan monet ihmiset pitivät Spielbergiä kuvan perusteella julkeana salametsästäjänä. Osa ei ehkä tunnistanut dinosaurusta sarvikuonosta?  Näytin tämän videon opiskelijoilleni ja eräs opiskelijoistani huusi, "they'r doomed". 

Jani Leinonen, 'Seven Deadly Sins'. A. Ojaranta

Kävin marraskuun alkupuolella Helsingissä ja vietin museopäivän Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa ja kiinalaisen toisinajattelijan Ai Weiwein teosten parissa. Ensimmäinen taiteilija on joutunut kaupallisten toimijoiden hampaisiin kansainvälisellä mittakaavalla mestattuaan Ronald McDonaldin ja jälkimmäinen taiteilija on viettänyt taiteensa takia aikaa vankilassa ja kotiarestissa. Päivä teki minuun todella suuren vaikutuksen. 

On kysymys kaupallisista toimijoista tai ns. vaihtoehtomedian toiminnasta, mielikuvilla pelataan. On sitten kyse McDonland's:n terveellisestä ruoasta tai Fairy-pesuainemainosten vihreistä ja vehreistä niityistä. Mielikuvat joko vahvistavat uskoamme asioihin tai tuovat esille vastenmielisyyttä. Karu totuus voi usein olla jotain, mistä et pidä.

Mielikuvat on usein helpommin pureskeltavissa kuin totuus kuvan takana. Ne uutiset, mitkä vahvistavat omaa maailmankuvaamme, ovat helpoimpia sulattaa. Valitettavasti. Mene nyt heti vaikka Twitteriin seuraamaan puoluetta, jota et ikinä äänestäisi! Ota vastaan myös toisenlaista tietoa! Disinformaation takia mediakasvatus ja lähdekritiikki on arvossa huimassa tulevaisuudessa. Kuvanlukutaito, keskustelu, koulut ja kirjasto tärkeässä roolissa!

Somea simpsakasti, Swayllä swingaten!

Sosiaalisen median listauksia on tehty paljon. Siis paljon. Silti tuntui siltä, että joko niissä on liikaa tavaraa (linkkejä ja kuvakaappauksia) tai vain pelkkä linkki itse palveluun sitä paljon avaamatta. Opiskelijoiden kanssa on myös paljon ollut keskustelua sosiaalisen median työskentelyvälineistä. Siksi nyt itsekin tein listauksen, johon mahtui mukaan 23 välinettä.

Olen jokaisesta välineestä ottanut esille asioita kirjautumiseen hallinnointiin ja sometoimintoihin liittyen. Näkökulma on ollut eri työkalujen kollektiivisen työskentelyn mahdollisuus ja toimivuus. Itse ajattelen asioita ammattikorkeakoulun opettajan silmin ja mietin listaa tehdessäni mitä voi ja kannattaa käyttää opetuksen yhteydessä ja millä työkaluilla on osallistava vaikutus sekä myös TVT-taitoja edistävä vaikutus. Näistä työkaluista kun jokainen on sellainen, etä toimii myös työelämän tuoksinnassa.

Mukavaa kevään ihmettelyä lukijoille!

Anu

P.s. Suosittelen avaamaan Swayn kokoruututilaan.

Lukuintolähettiläs Aleksi Delikouras!

Aleksia olen kuunnellut useaan otteeseen, mutta häntä on aina ilo aina kuunnella. Hän on niin mahtava esimerki pojasta, joka ei tykännyt lukea ja on huono koulussa, mutta on nyt kirjailija ja elokuvaohjauksen opiskelija.

Hän kertoo, että hänen puheen kehitys tuli myös myöhässä, koska perhe on kreikkalais-suomalainen ja kotikielenä näiden lisäksi oli vielä englanti. Huonot kokemukset kirjallisista töistä toivat pettymyksiä. Koulussa asiat eivät sujuneet ja se toi syvän epäonnistumisen tunteen.

Kun hän sai 12-vuotiaana videokameran lahjaksi, hän alkoi kuvata action-pläjäyksiä. Mukaan tuli vähitellen käsikirjoituksen tekeminen ja editoiminen. Viimeisen niitin antoi Taru Sormusten Herrasta, joka leffana iski yhtä kovin kuin Tähtien Sota! Kun on tosifani, siitä pitää tietää kaikki, Legolasin jousen puumateriaalista taistelukohtauksiin. Hänen piti siis tarttua Tolkienin jättiläiseen. Ensimmäinen onnistunut lukukokemus oli hänelle lähes yhtä koukuttava kuin videopelien pelaaminen.

Kun hän pääsi yläkoulussa kirjoittamaan ainetta koneella, siitä tuli 50 sivuinen tarina, joka oli sivumäärän takia pakko lopettaa siihen, että kaikki päähenkilöt piti tappaa ja lohikäärme voitti. Hän pääsi Kallio taidelukioon ja silloin elokuva vei voiton. Fatal Ninja hahmo sai hengen lukioaikana.

Nörtti-hahmo sai alkunsa dokumenttiprojektina, yhteiskunnallinen ja ajankohtainen aihe oli teemana. Teemaksi tuli tietokoneriippuvuus ja haastateltavana oli Nörtti. Hän laittoi sen youtubeen ja viikoissa video sai tuhansia katsojia. Dokumentti!

And the rest is history...

Aleksi on hurjan hieno lukuintolähettiläs, koska häneen on monien poikien helppo samaistua. Hän on ollut huono koulussa, tuntenut itsensä epäonnistuneeksi mutta kun löytyy se oikea koukku ja forumi niin asia lähtee etenemään ja muodostuu jopa intohimoksi ja ammatiksi.

Lukuinto-koulutusta Turussa 3-4.12.2014, Sara Sintonen

Toisena puheenvuorona dosentti Sara Sintonen Helsingin yliopiston opettajakoulutuksen laitokselta ensimmäisenä pelauttaa meillä Kahoot peliä. Kyseessä arvauspeli, jossa arvuutellaan lasten median käytön lukuja. Kävi selväksi, etttä 5-6 vuotiaista 75% käyttää älupuhelinta. Myös sen opimme, että pienet lapset mobiililiatteille tuo televisio-ohjelmat. Usein miten se on Pikku Kakkonen jota lapsi katsoo Yle Areenan kautta.

Nuorissa on myös hurjia mediataitureita. Sara Sintonen on myös tutkinut lapsia ja nuoria videobloggaajina. Kun oma innostus asiassa on suuri, asiaan heittäytyy ja hetken päästä harjoittelulla kehittyy käsikirjoittajaksi editoijaksi ja kuvaajaksi. Vanhempien pelko oman lapsen olemisesta verkossa on tosin koko ajan läsnä. Siinä myös Sintonen huomauttaa että vastuuntunnon ajattelua pitää kehittää, sekä koulun, kirjaston ja vanhempien toimesta.

Lapset tuottavat -tutkimuksessa ilmeni, että 20 oppilaan luokassa on 2-3 jotka ovat aivan pihalla, samoin toisessa päässä on 2-3 jotka ovat hurjan hyviä. Väliin jäävä joukko tarvitsee ehdottomasti myös tukea ja opetusta. Miten pitää ne viimeiset kiinni aiheessa ja miten tuetaan myös niitä hurjan hyviä. Tutkimuksessa huomattiin, että aktiiviset mediatuottajat ja jakajat ovat muutenkin hirveän aktiivisia harrastajia. He ovat myös koulumenestyjiä ja heitä tuetaan kotoa. Sara Sintonen on kirjoittanut ja tutkinut paljon, eli lisää hänen tutkimuksistaan löytyy verkosta.