tiistai 20. tammikuuta 2015

Toimintaympäristön analyysiä ja yhteisöllistä tiedontarvetta

Toimintaympäristön luotauksen tai analyysin tekeminen kirjaston arjessa on aikaa vievää puuhaa, johon harvoin on irroittaa resursseja. Se on kuitenkin tämän päivän voimakkaasti muuttuvassa maailmassa välttämätöntä. Lähdimme opiskelijoiden kanssa parantamaan tilannetta ainakin yhden varsinaissuomalaisen kaupunginkirjaston osalta.

Tämä postaus liittyy myös ajatustasolla artikkeliin, johon törmäsin viikonlopun aikana. "How do you get people to work harder? Just turn them loose." Kiitos Mintulle!

Käytin Kuusiston koulussa viidesluokkalaisten kanssa keväällä 2014 ohjatun tutkimisen menetelmää, jossa oppilaat lähtivät itse metsästämään kiinnostavaa aihetta kurssin raamien sisällä ja rakentamaan tutkimuskysymyksiä oman kiinnostuksen kautta. Avaan kokeilua vanhassa blogissani kolmessa eri blogikirjoituksessa. Kirjoja ja virkkuukoukkuja.

Päätin tänään myös antaa amk-opiskelijoilleni vapaat kädet brainstoming-tyyliseen aloitukseen. Lähtökohtani oli siinä, että tuoreena opettajana tuli enemmän tarve aktivoida opiskelijoita ajattelemaan enemmän itsenäisesti yksittäisen kaupunginkirjaston toimintaympäristöön liittyviä asioista. Halusin omatoimisuuden ja keskustelun kautta avata heidän ymmärrystä laajemmalti, aina väestön ikärakennetta ja asukkaiden sijoittumista kaupungin alueella ja eri kirjastojen asiakkaiksi.

Viidesluokkalaiset olivat keväällä 2014 ensin vähän hämillään, koska eivät saaneetkaan selkeää tehtävänantoa. Vähän tuntui, että vähän samanlaista hämmennystä oli amk-opiskelijoiden kanssa. Riippuu monista asioista, opiskelijaryhmän luonteesta, aikaisemmista oppimistehtäväkokemuksista, jne. Ovatko oppilaat ja sen jälkeen opiskelijat tottuneet siihen, että opetusta ja tehtäviä toimitetaan opiskelijoille valmiiksi pureskeltuna? Alkukankeudesta huolimatta, amk-opiskelijat lähtivät tomerasti toimeen. Opintojakso polkaistiin vauhdilla käyntiin ja ensimmäiset tiimit ottivat jo yhteyttä haastattelupyynnöin. Tämän tapaista opetusta tulen sopivin kohdin laittamaan etusijalle jatkossakin. Työelämässä kun pitää olla aloitteellinen ja lähteä avoimin mielin hakemaan ratkaisua, katsoa laajalla spektrillä tapahtumakenttää ja oppia siitä. Harvoin tehtävänanto työelämässä on sellainen, johon on yksi ainoa oikea vastaus.

Samalla jos itse kehittyisin toimessani, ei sekään olisi pahitteeksi. :-)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti