sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kevätjuhla 2.0 - learning cafe, teemana aineenopettajien koulukirjaston käyttö

Yksi 6.6. epäkonferenssin puheenaiheista oli aineenopettajien koulukirjaston käyttö ja miten sitä voisi lisätä. Lakana oli hurjan täynnä kommentteja ja tässä ne ovat koottuna. Kommentteja on tiettyjen koulujen käytänteistä, yleisen kirjaston puolelta ja myös haasteista:

Opettajat:
- Nimenomaan reaaliaineiden opettajat käyttävät koulukirjastoa: psykologia, uskonto, historia, yhteiskuntaoppi, maantieto, mutta myös musiikki
- Entä muut kuin reaaliaineiden opettajat? mitä tarjottaisiin?
- Koulun perinteistä johtuu, että opettajat käyttävät paljon kirjastoa, kirjastonhoitaja on läsnä kun opettajat tulevat
- Aineenopettajien luokkiin sijoitettua materiaalia
- Lähestyminen tiedonhaun ongelmaan voi olla yksiviivaista; omat, ammattialaan liittyvät rutiinit
- Ajankäytön ongelmat: opettajien käyttämä aika heijastuu oppilaiden tiedonhakuun
- Tiedonhallintaa koskeva puhe leijailee taivaissa; käytännössä tavoitteiden pitää olla matalalla, tiedonhaku vie aikaa, lähteitä pitää olla useita.
- Olennaisen valinta isosta aineistosta hankalaa
- Kieltenopettajat käyttävät erikielisiä romaaneja ja sarjakuvia, myös kieliluokkien matiikanopettajat
- Äidinkielenopettajat suurin käyttäjäryhmä - alakoulussa käytetään eri aineissa kirjastoa aktiivisemmin
- Koulukirjaston materiaalithan ovat eri aineiden materiaaleja!
- Kirjastoyhteistyö kaatuu helposti äikän- ja kuvisopettajan niskaan
- Monet opettajat lakkaavat käyttämästä kirjastoa kun valmistuvat opettajiksi
- Opettajat eivät opiskele informatiikkaa, mutta opettavat tiedonhakua, "opettajien professio on niin vahva, että se hylkii kaikkea muuta"
- Lukemisen ja kirjoittamisen taidot on vaikea nähdä läpäisevinä asioina
- Ylioppilaskokeen uudistamisen vaikutus?
- Vaikea lähteä kirjastoon? - oma persoona vaikuttaa
- Oppilailta on katoamassa sidesanat, koska eivät lue pitkiä tekstejä -> sanavarastot supistuvat
- Reaaliaineiden esseissä OIKEASTI tarvitaan tiedonhan ja lähdekritiikin taitoja
- Lukudiplomi kieltenopettajien vastuulle

Koulukirjaston ja kirjastoyhteistyö tuntuu monesta valuvan eniten äidinkielenopettajien harteille. Mutta kirjastohan on täynnä myös muiden aineiden aineistoja. Todellisen totta on varmasti se, että kirjastolaisille yhteistyöopettajiksi muodostuu juuri äidinkielen opettajat ja tällöin yhteyttä aineopettajiin ei juurikaan synny.

Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu ja opettajan työssä on suuri vapaus toteuttaa opetusta parhaaksi katsomallaan tavalla opetussuunnitelman tavoitteita kohden. Myös opettajan aikaisemmat kokemukset kirjastonkäytöstä ja tottumuksesta saattaa ohjailla myös oppilaille välittyvää kirjastonkäyttöä. Tätä kannattaa ajatella tarkemmin, varsinkin kun nyt uusi opetussuunnitelma tuo kirjastoa ja muita kumppaneita esille voimakkaammin ja myös tiedonhallinnan taitojen vaade on voimakkaasti esillä.

Yhteistyöehdotuksia
- Mieluummin 10 minuuttia monen eri tunnin alusta kuin kerran 45 min?
- Koulukirjaston pientä kokoelmaa täydentää pääkirjaston kokoelma -> Kirjakasseja eri aiheista opettajille: näyttävät, mitä kaikkea kirjastosta voi löytää
- Kirjasto voi olla aktiivinen ja näyttää, miten paljon kirjastosta löytyy materiaaleja
- Yleinen kirjasto tarjosi terveystiedon opettajille mediakasvatuspaketteja helmikuun mediataitoviikolla
- Usko omaan tekemiseen, muiden esimerkki auttaa
- Kirjastolta puuttuu kontakteja muihin kuin äidinkielenopettajiin!
- Kirjastotilan käyttö eriyttämiseen, väistötilana
- Tietokirjassa tieto helpommassa, valikoidussa ja syvällisemmässä muodossa, netistä löytyvän tiedon hahmottaminen oppilaille usein hankalaa

Miten tuoda kirjastoa kouluun ellei koululla ole omaa koulukirjastoa? Oma ajatukseni kirjastoyhteistyöstä on se, että kaiken toiminnan pitää lähteä siitä, että se hyödyntää opettajaa, eikä siten tunnu niin sanotusti ylimääräiseltä toiminnalta. Toiminnasta pitää löytyy synergia, muuten aitoa yhteistyötä ei saada syntymään. Sekä kirjaston ja opettajan pitää olla samassa lähtökohdassa ja tavoitteiden pitää olla tiedossa. Miten tähän päästään? Siihen saattaa löytyä vastauksia vielä seuraavasta lakanasta, yhteistyö.


Menetelmäehdotuksia: 
- Skype tapaamiset eri maiden välillä kielenoppimisessa, musiikissa eri maiden musiikkia yhdessä oppilaiden kanssa keskustellen
- Oppilaiden näyttely kirjastossa
- TET kirjastossa
- Vanhempainyhdistyksen resursoima kirjasto on ollut hyvä ratkaisu
- Oppikirjojen lainaamista
- Äikänope: yhdistetään musiikki kirjaan, 5 biisin soittolista
- Hissanopen tehtävä: paperinuken teko vuosikymmenten tyyliin
- 6-luokkalaiset kirjastoagentteina
- Matemaattisia lautapelejä / pulmapelejä matiikanopetajille
- Historiaan: Westön kirjat!

Kunhan opettajat ja kirjastonhoitajat pääsisivät yhdessä saman pöydän ääreen suunnittelemaan, niin yhteistyö aiheita varmasti syntyy. Tätä olen todistanut koulutuksissa moneen otteeseen, mm. Olarissa alkoi hedelmällinen yhteistyö yhden tällaisen koulutustilaisuuden kautta. Jos tällaisia törmäyttämisen tilaisuuksia ei järjestetä, eivät nämä ammattikunnat koskaan eksy saman pöydän ääreen. VESO-päivät ovat tärkeässä asemassa, kun puhutaan koulutuksesta ja yhteisestä suunnittelusta.

Yleisiä kommentteja
- 7. luokalla vain pelataan, 8. luokalla tehdään koulutöitä, puolet pelatan, 9. luokalla tehdään vain koulutöitä
- Oppilaat tykkäävät olla kirjastossa, siellä saa pitää hauskaa!
- Kirjaston mahdollisuudet edelläkävijänä
- Koulukirjastosta lähetettiin kaikkiin kirjastoalan koulutuspaikkoihin kutsu: tulkaa tutustumaan koulukirjastoihin - kukaan ei vastannut

Havaittavissa oli myös lievää turhautumista toiminnoista. Myös ns. toiminnot kirjastoissa vaihtelivat, eli myös kirjastonhoitajat katsoivat toimintoja eri tavalla. Jollekin kirjasto on eräänlainen safe-haven koulun keskellä, jollain kirjastonhoitajalla on kirjastonkäyttöä kohtaan hyvin tieto- ja työskentelypainotteinen näkemys. Kirjastonhoitajissakin on eroja ja myös sitä kautta määräytyy paljon kunkin koulukirjaston toiminta ja tekemisen henki. Ei meitä ole yhdestä puusta veistetty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti