ECIL (European Conference on Information Literacy) tänä vuonna Ranskassa

Bonjour! Terveiset ECIL (European Conference on Information Literacy) konferenssista ja ihastuttavasta Bretagnesta, tarkemmin ottaen Saint Malon historiallisesta kaupungista!

Toinen päivä alkanut ja jo kahdessa esityksessä olen kuullut mielenkiintoisia uutisia Ranskasta. Pariisin tammikuun 2015 terroristi-iskut järkyttivät Eurooppaa pahan kerran. Terrori on tätä nykyä usein uutisissa. Suomikaan ei ole tältä aallolta säästynyt. Kiinnostavaa tässä on se, miten Ranskassa hallitustasolla reagoitiin tilanteeseen, koulutukseen liittyen.

Tätä pitää vielä tutkia vähän enemmän, jotta pääsee sisälle, mutta haasteen asettaa ranskankieliset dokumentit.

Tästä siis kuitenkin on kyse: Ranskan hallitus alkoi siis vuoden 2015 Pariisin iskujen jälkeen vahvistaa media ja informaatiolukutaitojen osuutta opetuksessa. Tästä on muun muassa saanut alkunsa niin kutsuttu residence-programme, joka liittyy mediataitoihin journalismin kautta. Alueet voivat palkata ammattijournalistin, joka sitten käy kouluissa ja ottaa osaa oppimisprojekteihin.

Moni hieman nopeasti alulle laitettu projekti saattaa kärsiä siitä, että ei ole ehditty kunnolla miettiä taustaa, teoriaa, toimintatapoja ja välineitä. Keskustelin esittelijöiden kanssa tovin ja kuulin että projekti on vielä niin sanotusti ’vaiheessa’, mutta tarpeeksi kiinnostavasti esitelynä innostuin siitä kovasti.

Nämä kaksi kertaa kun olen tästä kuullut on minusta valemediaakin tutkineena mielenkiintoista. Tiedon käyttäminen ajattelun perusteena ja väitteiden tukemisessa saattaa olla heikkolla. Tästä johtuen valemedia ja sen tuottamat valeuutiset saattavat todella vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan. Vihapuhe verkossa, panettelu ja mustamaalaaminen on yleistynyt kahden vuoden sisällä merkittävästi. Trollaamisesta on tullut arkipäivää sosiaalisen median keskusteluissa.

Joku voi sanoa, että meillä Suomessa taas valtionhallinnon tasolla ei tätä asiaa ole kunnolla kaitsettu, mutta tuomittu kuitenkin vakavin äänenpainoin. Erona Suomen tilanteeseen on se, että täällä ei ole ajateltu, että media- ja informaatiotaidoilla voitaisiin käydä vastaiskuun mielipidevaikuttamista ja näin ollen myös informaatiovaikuttamista vastaan.

Olemme tietoisia, että informaatiovaikuttaminen oli voimakasta Iso-Britannian Brexit-äänestyksen aikaan kesällä 2016,  Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien aikaan ja samoja merkkejä havaittiin myös vuoden 2017 Ranskan presidentinvaalien aikaan. Samasta on nyt merkkejä Saksan vaaleissa.

Tänää 19.9.2017 Yle uutisoi, että nuoret ovat pessimistisiä tulevaisuuden suhteen ja heitä huolehduttaa moni asia. He myös kokevat, että media mässäilee turvallisuusuhilla. 

"Myös internetin kautta tulvivan tiedon nuoret kokivat lisänneen turvattomuutta. Tämä näkyy nuorten mielestä esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa."

Nimenomaan tässä maahanmuuttokeskustelussa valemedia on voimakkaasti edustettuna.

Jännittävää Suomen kannalta tässä asiassa on se, että tarvittavat elementit opetukseen ovat hyvin 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa läsnä. Ne pitäisi nyt vaan nostaa näkyvämmin esille, jotta voimme todella nostaa esille sen mitä on informaatiovaikuttaminen, miten se muuttaa maailmaa, miten me siitä huolimatta voimme saavuttaa oman perustellun näkemyksemme maailmasta ilman pelkoa siitä, että eri tahot omilla agendoillaan vaikuttavat ajatteluumme.

LINKO hackathon, oppimisen alan innovaatiotapahtuma

Jo talvella oli tiedossa, että Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään syyskuun alussa suuri oppimisen alan tapahtuma, Dare to Learn. Keväällä kylkeen ilmestyi myös hackathon. LINKO hackathon on suomalainen hackathon järjestäjä, jolle tämä oli jo kolmas innovaatiotapahtuma. Hackathon on tilaisuus, jossa 'hakkeroidaan' ratkaisuja eri toimijoiden esittämiin haasteisiin. Osallistujien pitää löytää tiimi siihen haasteeseen, jota haluaa lähteä ratkaisemaan. Ohjelmaan kuuluu valmennusta ja pitchaus puheen opettelua. Tapahtuman aikana saadaan mentorointia alan asiantuntijoilta. Kyseessä on kilpailu ja edellisten hackien tiimeistä on syntynyt firmojakin. Itse olin mukana enemmänkin opettelemassa metodia sekä oppimassa miten tällainen tapahtuma toimii ja miten se on järjestetty.

Hackathonin takana oleva LINKO sai alkunsa, kun ryhmä opetusalan opiskelijoita Helsingistä päätyivät pohtimaan ratkaisua seuraavanlaiseen asiaan: yliopisto-opetuksesta puuttui jotain, opiskeltiin aineita erikseen eikä ollut mitäään yhteyttä ulkomaailmaan. Hachathonit tunnetaan usein kooduksen tapahtumina, joihin kuuluu esim suomalainen Ultrahack. LINKOssa haetaan ratkaisuja opetusalaa kiinnostaviin asoihin, eikä tämä vaatinut koodaustaitoja. Se tietenkin oli plussaa.

Samalla tavalla kuin tänne LINKO hackathoniin on kerääntynyt koulutuksesta kiinnostuneita ja paljon opiskelijoita. Mukana oli myös tietojenkäsittelytieteen opiskelijoita, koodareita ja pelikehittäjiä. Mutta myös luokan- ja aineenopettajiksi kouluttautuvia ja jo valmistuneita opettajia. Haasteet tulivat SanomaProlta liittyen oppimateriaaleihin ja uudistetun vertaisarvioinnin menetelmiin. Microsoft pyysi konseptia Minecraft Educational Editionin käyttöönottoon ja Akavan erityisalat halusivat kysellä, miten saada näkyvyyttää ja parempaa kontaktia jäseniin.

Jokainen tiimi pitchaa oman esityksensä, joista haasteiden asettajat valitsevat voittajan ja voittaja pitchit pidetään Dare to Learn puolella. Voittajatiimille palkinto luvassa!

Kirjastoalan hackathoneja on järjestetty Yhdysvalloissa, ainakin verkosta löytyvien tietojen mukaan, vuodesta 2015. Tapahtumat ovat pääosin liittyneet koodaukseen ja usein kirjasto on toiminut vain järjestävänä areenana.

Suomessa on mm. Helsingin kaupunginkirjaston ja Eduskunnan kirjaston järjestäminen Democracy Hackathon järjestettiin vuonna 2016. Vuonna 2015 järjestettiin Helsingin yliopiston kirjastossa Digitaalisten ihmistieteiden hackathon liittyen digitaalisiin aineistoihin. Suomessa tapahtumat ovat olleet pitkälti Ultrahack tapahtumia ja yliopistojen piirissä tapahtuneita, esim. viime keväänä Helsingin yliopiston psykologian opiskelijat järjestivät oman hakathonin.

Ajatuksissa pyörii nyt, että onko jollain kirjastoalan toimijalla tarvetta uudenlaisiin ratkaisuihin, katsoa asioita laatikon ulkopuolella ja pohtia miten asioita voitaisiin tehdä uudesta perspektiivistä? Hackathoniin osallistuminen ei tarvitse olla koodaamista, vaan ratkaisumallien hakkeroimista, joista voi kehittyä käyttöön siirrettäviä konsepteja ja tuotteita, kun niitä tekemään saadaan oikeanlainen tiimi ja tuottajat, eli haasteiden asettajat. Tätä kannattaa pohtia ja kypsytellä myös kirjastoalalla, ei lainkaan pois suljettu ajatus.

Eduhack järjestää opetusalan hackathon sarjan, jonka seuraava hack on Tampereella lokakuussa. He haluavat mukaan erilaisia oppimisen ratkaisuista kiinnostuneita asiantuntijoita ja toimijoita kehittämään innovatiivisia ratkaisuja ja konsepteja oppimisen kentälle. Juteltuani hetken firman edustajan kanssa, hän ei muista että yksikään kirjastoalan osaaja olisi koskaan ollut hackathoneissa mukana.

Ensimmäisenä päivänä kun avasin suuni LINKO-Dare to Learn hackathonissa ja sanoin, että olen alkuperäiseltä ammatiltani kirjastonhoitaja ja missioni on edistää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä, vastaus oli: 'en ole ajatellut, että kirjastolla vois olla jotain annettavaa'. Olemmeko kaikki itsevarmoja siitä, että kirjastoilla on annettavaa opetukselle? Jos kirjastot eivät astu rohkeasti opetuksen areenoille, ei meitä koskaa sinne pyydetäkään. We have to Dare!