Mikko Saari on 16.12. kirjoittanut erittäin hyvän ja asioita huomioon ottavan kirjoituksen tämän hetken tvt-tilanteesta kouluissa otsikolla "Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta - mikä estää linjakasta kehitystyötä?" ja mitä asian parantamiseksi olisi tehtävä. Eilen illalla eräs kohta blogissa kiinnitti koulukirjastolaisen huomion: ATK-luokat ja koulukirjastot purettava. ATK-luokista olen harvinaisen paljon samaa mieltä.
@bloomingcherry @Minttumy Ei poisteta kirjastoja vaan laajennetaan ne osaksi muuta ympäristöä, oppilaiden saataville. Ovia aukeaa mm. näin
— Mikko Saari (@mikkossaari) December 17, 2014
Muutamien twiittien jälkeen tajusin, että olin aika lailla samoilla linjoilla Mikko Saaren kanssa. Hän tarkoitti sitä, että koulukirjaston ovia on avattava ja kokoelma tuotava lähemmäksi oppilaita. Olen jo vuosikausia ollut sitä mieltä, että koulukirjastoista saada paljon enemmän kun rajoja kaadetaan, fyysisiä sekä mentaalisia. Kirjasto ei ole pelkkä lainasto vaan koulukirjastosta on potentiaalia vaikka mihin, oikein hoidettuna ja oikeissa käsissä.
Kokoelmien hajauttamista luokkiin en kannata, mutta kirjastosta voi tehdä modernin oppimisen ympäristön ja tuoda siten monipuolinen informaatioympäristö lähemmmäs oppilaita ja opetusta. Koulukirjastonhoitajan olisi myös hyvä lähteä luokkaan, tietoammattilaisenakin. Lukemisesta ei nyt kannata vähentää, hinnalla ei väliä. Lukutaito pitää pystyä pitämään korkeana, koska sillä on vaikutus oppimiseen koko opetuksen saralla.
CELEn konferenssissa esittelin konferenssijoukolle Kaarinan Kotimäen koulun kirjastoa. Kaksi tanskalaista oppimisympäristöarkkitehtiä sanoivat suoralta kädeltä, että "tämä lasiseinä on laitettava nurin". Lasiseinä on kirjaston ja koulun juhlasalin/ruokalan välissä. Tanskassa ollaan jo aikoja sitten laitettu seiniä matalaksi, uskalletaanko meillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti